Harmaa torppa

Ompelukurssi on jatkunut auton vaatteiden valmistuksen merkeissä Ensinnä mittailin penkkiä ja piirsin kaavapaperille runsaat summa mutikka -kaavat ja sitten mallasin niitä autossa ja leikkasin kaavat. Kankaaksi valitsin Suomen armeijan viltit. En arvannut, että ompelukoneelle ei tuota tuskaakaan ommella kahta viltin palaa päällekäin, joten ostin reunaan vähän ohuempaa kangasta. Aluksi ajattelin että penkinpäällisen taakse tulisi vetoketju, mutta ei se ollutkaan tarpeen, joten päällisestä tuli vain päälle pujoitettava pussi. Vielä on kuskin penkin päällistä viimeisteltävä, ennen kuin pääsen repsikan penkin kimppuun. Toivottavasti ehdin saada nuo valmiiksi tänä syksynä. Alkuun en meinannut yrittääkään ommella mitään itselleni, mutta jostain syystä ihastuin kangaskaupassa mustaan kohoruusukuvioiseen kankaaseen ja päätin tavoitella itselleni mekkoa.. (Onneksi kangas ei ollut kovin kallis..jos vaikka mekosta tuleekin tuluskukkaro:D )   Tällaista Burdan 9/2014 kaavaa ajattelin

Olen törmännyt keskusteluihin, jossa mietitään omavaraisen elämän aloituskustannuksia. Omavaraisuusastettahan voi kasvattaa ihan kaupungissakin, mutta jos puhutaan siitä, että haluaa muuttaa maalle ja aloittaa oman liha- ja kasvisruokansa kasvatuksen, niin kyllähän se vaatii jonkin verran aloituskustannuksia.. Listasin tähän muutaman hankinnan.. toki moni riippuu siitä mitä eläimiä aikoo pitää ja millainen talo on sekä siitä miten paljon haluaa tehdä itse ja miten paljon haluaa käyttää lihastyövoimaa. Yksi työkaluseinistäni Tila (talo, navetta, laidunta, ehkäpä vähän puitakin sekä liiteri.. ja minun mielestä välttämättömyys on myös pihasauna sekä huussi :D ) Navettaan tarvitaan karsinat ja tilat rehuille ja muille tarvikkeille Eläimet Kasvimaa, marjapensaat, hedelmäpuut, kasvihuone Maakellari Aitaverkkoja ja pylväitä Pihapata (mielestäni kovin tarpeellinen) Mehumaija, mehupuristin Leivinuuni Koukullinen auto ja peräkärry tai pakettiauto olettaen, että on ostoheinän ja

Olipas mukava viikonloppu! Ystäväni kaupungista tuli 5kk:sen Melli-koiran kanssa yökylään. Melli tuli tutustumaan maaseudun eläimiin. Lampaat olivatkin paimenkoiralle jo ihan tuttu juttu, mutta mitä noi vuohet on?! Niitä pitää selvästi vähän komentaa. Ihan parhaita olivat kuitenkin possut! Ah niiden suupielistä roikkui lasagnea, joka on tietenkin tarkoitettu koirille nuoltavaksi :D Lauantaina vieraita tuli lisää. Pikkutytöt tuotiin katsomaan syyslomalla eläimiä. Toinen tytöistä ilmoitti, että hänhän ei rupea lapsityövoimaksi mulle, mutta niin vaan mun kädestä vietiin harava ja nyt on yhden vaahteran lehdet nätisti lehtikompostissa :D Seuraavaksi pihaan kaarsi ystäväni irlantilaisine sukulaisineen. Tarjosin heille eksoottista mahdollisuutta harjata katuharjalla porsaiden selkiä (koska se on Paistin ja Piffin mielestä syömisen jälkeen parasta mitä voi olla ) :P Illasta sitten pihaan saapui naapureita, joiden avustuksella kellarin katto sai aluskatteen myös toiselle puolell

Pitkään sitä olen ajatellut ja vihdoin nyt ajatuksen perään tuli toteutus. Tässä se on: Lypsypöytä à la Harmaa torppa :) (Lukitus hakee vielä muotoaan) Talvisin lypsän Irmelin karsinassa oman ruokakipponsa ääressä, mutta varsinkin laitumella se välillä olisi valmis lähtemään liikenteeseen kesken lypsämistä joten olisi kiva kun sillä ei olisi pakomahdollisuuksia. Toiseksi tarkoitus on käyttää tätä vuohen lypsypöytää myös lampaan kerintäpöytänä. Jospa tämä vähentäisi venkoilua :)

Kesä on mennyt eläinrintamalla rauhallisesti. Yksi eläin on poistunut ja yksi tullut lisää. Nekku ei koskaan oikein toipunut hankalasta poikimisesta, joten se pääsi pois. Lihat kävivät palvauksessa ja talja lähtee muokkaukseen syksymmällä. Uusi asukas tuli vähän yllätyksenä. Tämän kesän siilin poikanen on koiran räksytyksestä huolimatta asettunut sisukkaasti kodiksi. Yhtenä iltana olin sulkemassa tallin ovia kun pikkuinen riensi kovaa vauhtia sisään "minäkin yövyn tallissa". "No laitetaan sullekin iltapala talliin". Pikkukilit ovat muuttaneet sisälle talliin joitakin viikkoja sitten, sillä sieltä ne eivät karkaa äitinsä maitobaarille. On siis vieroituksen aika. Kuvassa kilit ekaa kertaa ulkona ja sitten kesällä laitumella Talvi tekee kuitenkin tuloa ja se tarkoittaa eläinmäärän vähentämistä. Kuttulaan vuohia mahtuu talveksi 2-3 ja lampaita pidän 2 kpl, vaikka niitä mahtuisikin enemmänkin. Näin ollen possut ja pässipojat lähtevät teuraaksi mahdollisesti

Viikonloppu meni taasen ahkerasti hommia tehden. Ihanana yllätyksenä vanhempani tulivat perjantaina vähän talkoilemaan. Sen tuloksena toinen puuliiteri on nyt yli puolillaan puita :) Vähän alle puolillaan on puolestaan hunaja-astiani. Sain nimittäin purkitettua hunajastani vähän alta puolet. Kokonaissaldoksi tuli ensimmäiseltä (puolikkaalta) kesältäni  24kg hunajaa (kiitollinen) Kellarikin edistyi :) (Minä siis autoin ja sähelsin, minkä kerkisin ja rakennusmies vei hommaa eteenpäin). Nyt on aluskate toisella lappeella. Ensi viikonloppuna ehkä toinenkin lape kuntoon ja sitten se jännä vaihe eli tiilien sovittamien! Sen jälkeen työ jatkuu lopulla villoittamisella, päätyseinillä, ilmastointihormin suunnittelulla ja ovien rankentelulla.. ehkä jonain päivänä pääsen kohtaan kellarin hyllyt :D Työmaa.. Viikonlopun paras uutinen koskin kuitenkin lantaruiskuani (= rakkaan autoni lempinimi). Edellinen omistaja oli kertonut autokauppiaalle, että autostani kuuluva ulina tulee

Moni ihminen, joka kuulee elämäntavastani huudahtaa ensimmäisenä, että sinähän elät ihan omavaraisesti. Itsestä se tuntuu kovin hassulta, sillä tuotan niin pienen osan kuluttamastani ruuasta saati kuluttamistani tavaroista. Olen kuitenkin miettinyt sanaa omavaraisuus ja tullut siihen tulokseen, että se ei sovi kaikkeen käyttöön. Ensinnäkin täysi omavaraisuus on Suomessa lähes mahdottomuus, vaikka toki jotkut siihen pystyvät. Toiseksi, mielestäni kyseinen sana viittaa hivenen yhteiskunnasta eristäytymiseen. Täysin omavarainen tuottaa itse ruokansa, lääkkeensä, vaatteensa, huonekalunsa, samoin liikkumisensa ja harrastusvälineensä. Tällöin ihminen elää jonkin verran erillään yhteiskunnan toiminnasta (vaikkei eläisikään erossa yhteisönsä ihmisistä). Jos haluan puhua omavaraisuudesta, puhun mieluummin omavaraisuusasteesta. Mikä on sinun omavaraisuusasteesi? Mitä tuotat itse? Entä mitä ostat tai vaihdat? En siis tavoittele omavaraista elämään. En edes halua tuottaa kaikkea itse. Haluan

Kävin kesällä messuilla, jossa törmäsin järkyttävän ihanaan myyntikojuun. Koju oli täynnä ihania puisia autoja! Mieleni teki ostaa ne kaikki :D    Kuvissa yllä ihanat bensa-asemat. Tahtoisin tuollaisen miehitetyn aseman, mutta kyllä tuo kylmäasemakin kelpaisi :D Ja miksei vespakin kelpaisi ;) Lopulta tämä ihana vaaleansininen vuoden 1948 Packard lähti mukaani suksien kera <3 Onneksi näitä autoja myydään nettikaupassa , joten voin haaveilla jatkossa myös omasta bensiksestä ja ehkäpä myös kippiautosta.. tai mitä sanoisitte omasta puisesta Kleinbussista :) Autoja valmistaa siis eteläpohjanmaalainen yritys nimeltä