Harmaa torppa

Minä sitten ajattelin pitää lupaukseni ja opetella peruuttamaan traileria. Viime lauantaina minä ja opettajani ajoimme kentälle harjoittelemaan. En ole ihan varma, että onko hyvä että opettaja on mies ja niin tuttu, että hänelle kehtaa rähjätä. Mun pieneen päähän ei millään mennyt miehen logiikka siitä kun haluat kärryä tuonne niin auton etupäätä tuonne.. Eiku minne mä käännän rattia!? Äläkä selitä miten se kärry nyt menee tonne ja tonne vaan kerro mihin suuntaan mä käännän rattia ja tasan en nää toisen puolen peilistä kärryä vaikka väität niin! No ensimmäisten höyryjen ja kommunikaatiokatkosten jälkeen homma alkoi sujua sen verran, että suoraan peruuttaminen onnistui useamman kerran nappiin. Jotenkin tuntuu siltä, että pääni hahmottaa paremmin ajatuksen mihin auton perän pitää mennä kuin että taaksepäin mentäessä pitäisi ajatella etupäätäkin :D Viikon päästä seuraa uudet harjoitukset, aiheena kääntäminen. Mutta älkää huoliko, vielä pitkään aikaan ei ole se vaihe, että traileriss...

Koska itse tuppaan oppimaan vähän hitaammin niin päätinkin kirjata ylös varsan oppimista. Ensi kertaa loimen kanssa Jo opitut asiat: Ihmisen tilan kunnioittaminen Peruuttaminen pyynnöstä Riimussa kulkeminen Väistö Traileriin meno, matkustus ja alas astelu (10+) Loimen pitäminen Luoksetulo pyynnöstä Pään laskeminen riimun poisoton yhteydessä (välillä tarvitsee lisäharjotusta kun olisi niin kiire saada se pois päästä) Monet ääntä pitävät asiat ovat tuttuja varsalle (mm. traktorit, sirkkelit, sekä lepattavat pressut) Harjoittelussa olevat asiat: Kavion nosto (tämä on paremminkin minun opittava asia kuin varsan) Molemmilta puolilta kiinni oleminen Ympyrälle meno Luopuminen (itse olen joutunut käyttämään silloin tällöin herkkuja uusissa tilanteissa, joten tärkeää on silloin opettaa luopuminen eli että herkkua ei saa tökkimällä vaan rauhassa olemalla) Silan päällä pitäminen (ei näytä kyllä olevan moinaansakkaan päälle laitettavaista vermeistä :) ) Vielä haa...

Olen ratsastanut pienenä muutaman kurssin verran ja aikuisiällä käynyt silloin tällöin lähinnä pienillä maastoretkillä. Jossain välissä olen kuitenkin saanut epämiellyttävän hevospelkotartunnan. Ratsastus itsessään ei pelota, mutta hevosen käsittely kylläkin. Siihen sitten päälle vielä hevonen, joka pelotteli arkoja hoitajia hampaat irvessä.. "juu pysy vaan karsinassas, minen tuu sua hoitaan sinne" Jollain tapaa tuo pelko on haitannut minua, mutta toisaalta taas olen yrittänyt ajatella, että voisihan sitä yhden pelon jättää itselle vähän niin kuin maskotiksi.. mutta ei sekään ajatus oikein tykkää pysyä päässä. Minähän olen siis pelännyt lapsena kukkoja ja vuohia. Molemmista oli ikäviä päällekäyviä kokemuksia. Samoin pelkäsin mehiläisiä. No nyt sitten asun täällä metsässä kera kukon, vuohien ja mehiläisten. Pelko näiden osalta on lähtenyt pois, joten niiden kanssa ei onneksi tarvi asua :D Tilaa minulla ei onneksi ole useammalle isolle hevos...

Ensimmäisenä talkoopäivänä seinät saatiin pystyyn Vihdoin Wallulla on oikean kokoinen laidunkatos :) Kiitos kolmen talkoolaismiehen sekä kahden tarvikelahjoittajan! Seinät ovat siis apulantasäkkien kuormalavoja. Ne ovat siitä hyviä, että ne ovat kaikki saman kokoisia ja niissä on kolme pystypuuta, joten niistä saa tukevia pystyelementtejä. Puutavara on omista pihapuista ja vanerilevyt ovat aikoinaan palvelleet rakennustyömaalla lattian suojana. Pellit ovat moneen kertaan kierrätettyjä vanhoja kattopeltejä ja "anturat" ovat jokin kaupan vanhoja betonisia lattialaattoja. Kulmaraudat ja ruuvit piti ostaa kaupasta. Kolmantena talkoopäivänä valmistui katto Tässä vielä vanerien laitto vaiheessa Kuvassa Wallu tutkii uutta katosta.. tai lähinnä tutkii tarjoiluaan :D Vanerit ovat paikoillaan Palapelinä tuulensuoja :)

Ystäväni pyysi minut viikonloppuna luokseen opettelemaan ohjasajoa ja minähän menin. On se vaan haastavaa kun on kytkintä, jarrua ja kaasua opeteltavana ja vielä pitäisi pystyä katsomaan sinne minne haluaa mennä. No vielä en päässyt niin pitkälle, vaan katse oli lähinnä urhean ponin takapuolessa, mutta uskon että harjoituksen myötä, minäkin voin oppia tämän ajotavan :) Kaasu ei toimi polkimesta vaan maiskautuksen ja ohjien läpsäytyksellä ajoneuvon takapuolelle. Läpsäytys tehdään enemminkin ranteen sivuliikkeellä kuin ranteen ylösalas-liikkeellä.  "Kytkimen" virkaa hoitaa ohjat ja jos ohjat pääsevät löysälle voimansiirto voi loppua ja vielä lisäksi ohjattavuus häviää..ajokki voi lähteä minne sitä huvittaa.. Jarru toimii siten, että ohjista annetaan tasainen pidäke, joka lopetetaan heti kun ajokki pysähtyy. Käsijarruja näissä ei ole. Jos ajokki alkaa valua syliin, tulee painaa hieman kaasua. Peruutusvaihden löytyy jarrun ja ranneliikkeiden yhdistämisestä. Ohjilla tehdä...

Terveisiä minilomalta! Päätettiin ystäväni kanssa lähteä pienelle uuden vuoden lomalle, kun noita lomia ei tule turhan usein pidettyä. Ja mikäs sen houkuttelevampaa kuin miniloma johon kuuluu rekiretki laavulle, pari ratsastustuntia, hevosenhoitoa, saunomista ja syöpöttelyä :D Alun perin ajattelin, että tämä loma voisi olla sellainen kevyt "tutustun taas hevosiin ja vähennän pelkoa" -loma. Silloin en tiennyt, että saankin siedättää pelkoani vähän isommalla kädellä etukäteen ;) Keli ei kyllä suosinut lomaamme sitten yhtään. Perjantaina satoi vettä vaakatasossa, pihamaat olivat kaljamalla ja lumesta oli vain muistot ojan pientareilla. Näin ollen leirimme alkoi kärryajelulla laavulle. Kärryjämme veti Ardenneri Augusti (voi miten iso ja lempeä otus). Laavulla paistettiin makkaraa ja halstrattiin voileipiä. Majoituimme 1800-luvun lopun hirsitalossa. Tunnelmallista hirsitupaa ei ehkä ensimmäiseksi kuvittelisi niin lämpöiseksi mitä se oli, mutta sen kakluunin ää...

Pelkkään eri asioita. Sitä ei ehkä heti nää päälle päin, sillä puheliaisuuteni peittää paljon:) Lapsena opin pelkäämään vuohia, kukkoja ja pistäviä pörriäisiä. Pelkäsin myös korkeita paikkoja ja hämähäkkejä. Miksi sitten ihminen joka pelkää kukkoja, ottaa kanoja ja kukon? Ei mitään hajua! Tai enhän mä ottanut kukkoa, se tuotiin mulle salaa kanojen seuraksi. No kukko osoittautui hyväksi tyypiksi ja pelko lähti melko pian pois. Mutta ei aikakaan kun rupesin googlailemaan tietoa vuohista. Niinku miks?! Nehän käy päälle ja tökkii sarvilla (kuten mummulan kilipukki teki). Kävin tutustumassa yhdellä tilalla, jossa oli vuohia ja jotekin ihmeessä varasin jo samalla kertaa pari vuohta itselleni. Onneksi nekään eivät olleet lopulta pelottavia. Sitten naapuri alkoi ehdottelemaan, että tarvitsisin mehiläisiä. EN MISSÄÄN NIMESSÄ! Ajatuskin pään ympärillä surisevasta parvesta sai paniikin nousemaan. Lapsena ei muuten kannata katsoa Tyttöni mun leffaa jossa toinen päähenkilö, pieni ...