Harmaa torppa

Wallu ja minä osallistuimme MW Hevospalveluiden järjestämään ohjasajo/valjastus-kurssille. Kurssi järjestettiin Ikaalisissa ja kouluttajina toimivat Miisa Wikman ja Nina Salovaara (Luomajärven hevoskievarin tallimestari). Saavuimme kurssipaikalle kerrankin liian ajoissa (johtuen allekirjoittaneen aikataulusählingistä), joten Wallu pääsi kentälle riehumaan itsekseen etukäteen. Miisan tallin omat hevoset roikkuivat innostuneena aidan toisella puolella, kun Wallu esitti (ilmeisesti lähinnä tammoille) pukkihyppelyloikkashowtaan. Kurssin toisen demohevosen omistaja oli sairastunut, joten Wallu olikin ainut hevososallistuja. Kurssin alussa lounastimme ja käsittelimme Miisan johdolla tavoitteita sekä turvallisuusnäkökulmia. Sen jälkeen Miisa ja Nina demosivat suomenhevostamma Aamulla- ohjasajon periaatteita, taivutuksia ja sitä miten hevosen voi opettaa seisomaan neljällä jalalla tasapainossa. Tämähän kuulostaa aika hassulta, sillä miksi hevonen ei käyttäisin n...

Syksy alkoi Wallun osalta kuolainharjoituksilla. Ensinnä opeteltiin pitämään kuolaimia suussa, sitten syömään ja kävelemään kuolainten kanssa ja lopulta siirryttiin ohjasajoon kuolainten kanssa. Aluksi opeteltiin mitä tarkoittaa paine oikealta ja mitä vasemmalta ja milloin pysähdytään ja milloin lähdetään eteenpäin (ja milloin ei syödä). Laiduntauko oli ilmeisesti tehnyt Wallulle hyvää, sillä nyt ohjastamisen idea meni perille heti ensimmäisellä kerralla. Vielä Wallu tarvitsee vierelleen ihmisestä tukea, mutta pikku hiljaa on tarkoitus treenata ohjastamista lisää ja vierelläkulkijan on tarkoitus jättäytyä vähän taaksepäin. Samalla harjoitellaan tiellä kulkemista eli mahdollisten autojen kohtaamista. Videolla näkyy pieni pätkä ensimmäisistä harjoituksista (ja kuolainten mutustelusta). Kuvassa näkyy toinen ohjasajoharjoitus kuolaimilla (ja yhdellä taluttajalla) Tosin kuvanottohetkellä Wallu yrittää saada suitsia pois päästä hinkkaamalla päätään olkipaaliin ;)

Pässit palasivat kotiin laitumelta.  Tarkkaavaiset lukijat muistavat ehkä, että laitumelle lähti kolme mustaa pässiä ja nyt palautuikin kaksi mustaa ja yksi pieni valkoinen. Laitumenpitäjä myönsi pesseensä yhden vähän liian kuumassa pesussa valkaisuaineen kera ;) Oikeasti tein vain vaihtokaupat eli Viulu lähti lähitilalle ja Uuvelo tuli sen sijaan mun luo. Toinen puskista tullut yllätys oli pikkupukki. Eräs ystäväni oli ostanut pikkupukin, mutta koska ei päässyt sitä noutamaan heti, niin pyysi minua hakemaan sen ja voi kuinka viehättävä pikkupukki sieltä tulikaan! Sen siis piti olla vain yhdenyön kylässä, mutta koska taisin vähän ihastua, pyysin luvan pitää sitä luonani vähän pidempään. Josko se vaikka astuisi Hilman ja Irmelin.   Satokausihan oli harmaassa torpassa surkea tänä vuonna, mutta muutaman pienen pullon/purkin ja naatin sain kellariin viedä :)  Kellarin ilmankosteus näyttää pyörivän 87 tuntumassa ja lämpöä on noin +6c eli sen puoleen vaikuttaa hyvältä...

Mihin sinä varaudut? Varaudutko tulipaloon palovaroittimin tai ehkä jopa häkävaroittimin? Entä varaudutko liikenneonnettomuuksiin heijastimin? Ja polkupyöräonnettomuuksiin pyöräilykypärää käyttämällä? Entä varaudutko poikkeustilanteisiin vakuutusten muodossa? Entä minkä vuoksi varaudut? Varaudutko todennäköisyyslaskemien vuoksi? Vai varautumisen helppouden vuoksi? Eli varaudutko vain silloin kun se on edullista ja helppoa? Vain onko sinulla käytännön kokemusta, että varautuminen kannattaa? Vai oletko kenties sitä mieltä että "ei vara venettä kaada"?  Kuten monet lukijat ovat varmaankin huomanneet, allekirjoittanut varautuu sähkökatkoksiin. Sen lisäksi emäntä varautuu poikkeustilanteisiin tien päällä ja toki talosta löytyy palo-ja häkävarottimet, heijastimet sekä pyöräilykypärä.  Oman varautumiseni motivaationa ei ole suuret todennäköisyyslaskelmat, vaikka sähkökatkot ovatkin mielestäni yleistyneet. Hyötyä varautumisesta olen kokenut, mutta olisin toki selvinnyt kyseisis...

Olipa sitten märkä kesä ja satoennusteet näyttivät joka puolella huonolta. Annoin kuitenkin mehiläisilleni tasaisesti uusia laatikkoja ja kaikki näytti hyvältä. Mehiläiset eivät tuskastuneet kesään, eivätkä yrittäneetkään muuttaa muualle, mutta sitten tuli syksy ja allekirjoittaneen tarkoitus oli vaihtaa emo uuteen. Lähdin tutkimaan pesää, mutta emoa ei näkynyt missään! Porukkaakin näytti olevan vähemmän, eikä sikiöintiäkään näkynyt.  (Tässä vaiheessa kyseinen emäntä panikoi ja soimasi itseään huonoksi hoitajaksi ja lähes pillitti emonsa perään)  Paniikin lomassa laitoin sulkuristikon toisen ja kolmannen laatikon väliin toivoen, että emo olisi kuitenkin pesän pohjalla. Kahdessa ylimmässä laatikossa näytti olevan reippaasti hunajaa (ja kolmas oli lähes tyhjä).  Viikon päästä sain kokeneemman tarhurin mukaan pesälleni ja helpoitus oli valtava, kun pesästä löytyi kolme päivää vanhaa sikiöintiä. Sikiöinti löytyikin yllätykseksi noista kahdesta hunajalaatikosta, eikä a...

Silloin tulisi pistää seuraavat kodinkoneet hyllylle: Vesivaraaja tulisi laskea tyhjäksi Telkkarit pois Mikro pois Hella pois Imuri pois Kahvinkeitin pois Sauvasekotin pois Valot pois Sähköpatterit pois   Sirkkeli pois Hiomakone pois Auton lämppäri pois Sähköpaimenet pois Pihavalot pois Jääkaappi pois Pakastin pois Stereot pois Tietokoneen laturi pois Kännykän laturi pois Kameran laturi pois Porakoneen laturi pois Sähkökäyttöinen hammasharja pois Hiustenkuivaaja pois Kuukausi ilman sähköä tarkoittaisi uuden öljylampun ostamista ja kynttilöiden polttamista. Kuukausi ilman sähköä tarkoittaisi, että käyttäisin kellariani jääkaappina (tai eteistä talvella) Maito ei ehkä säilyisi kuten ennen, mutta turkkilainen jogurtti varmaan säilysi kuten ennen. Puuhellani uuni ei oikein lämpiä, joten ruoka tulisi laittaa hellalla. Se ei toki olisi ongelma. Imuroidakaan ei tarvitsisi :D Mattomikolla tarvitsisi yrittää saada koirankarvat matolta kiinni. Todistettavasti ...

Loimihaka (Loimaalla) järjestää päivän kestäviä valjakkoajokursseja (70e),jonne päätimme ystäväni kanssa mennä. Hänelle tuli kuitenkin este, joten "jouduin" kurssille itsekseni. Vähän jännitin alkuun, että miten tällainen pari kertaa ohjasajoa kokeillut selviää siellä, mutta selvisinhän minä ja uuttakin opin :D  Toki olin kurssilaisista se, joka kaateli kärryjen renkailla tötsiä, mutta toinen kouluttajista sanoi että "kyllä kaikki saivat ideasta kiinni" :D. Tajusin siis minäkin, että niiden tötsien väliin olisi pitänyt osua, mutta toteutus ja ajatus eivät ihan aina kohdanneet :P Kurssi alkoi varuste- ja valjastusopetuksella. Leena esitteli meille Nopan valjastuksen ja sen jälkeen kävimme varustehuoneessa katsomassa erilaisia valjas- ja kuolainvaihtoehtoja. Biothane-valjaat ovat kuulemma pääasiallisessa käytössä. Kuolaimina käytetään eniten joko postikankikuolaimia tai liverpool-kuolaimia. Kuvalla vasemmassa valjastusjärjestys. Noppa (Gnomas) oli en...