maanantai 5. toukokuuta 2014

Karitsoinnit

No niinhän siinä kävi, että kun tuo tytöille seuraksi pässin, niin pässi hoitaa hommat ja siitä seuraa jännitystä, odottelua, panikointia ja lopulta karitsoita! :P

Nekku kasvatti jo hyvissä ajoin jäätävän kokoiset utareet. Rouva käveli loppuvaiheessa kuin kakat housussa ku tissit vei takajaloilta sen verran tilaa. Laku sen sijaan tyytyi söpöihin B-kupin tisseihin ja keikutteli niillä menemään. Tietenkin päättelin kokoerosta että Nekku poikii ekaks, mutta ehei Lakuhan se ehti edelle ja pyöräytti vappuyöna kaksi mustaa karitsaa. Reippaan (ja äänekkään) uuhikaritsan ja pienemmän sekä hiljaisemman pässikaritsan, jonka oikean takajalan nivelsiteet ilmeisesti saivat synnytyksessä osumaa sillä polvi ojentui välillä suoraksi asti. Emon maito ilmeisesti tekee ihmeitä myös nivelsiteille, sillä nyt polvi näyttää toimivan ihan moitteettomasti.

Ne tissit.. ilmeisesti ei ole kokoon katsomista. Ensisynnyttäjillä voi olla alkuun piskuiset tissit, mutta silti maitoa voi tulla tarpeeksi. Minä tietenkin olin varma ettei maitoa riitä, mutta ell. käski varmistaa asian tunnustelemalla karitsan mahaa. Jos se saa tarpeeksi  maitoa niin sillä on pieni pömppis, mutta jos ei niin sitten maha on ihan pelkää luuta ja nahkaa. Uuhikaritsa siis syntyi ensimmäisenä ja sehän ryysti ternimaidot lähes loppuun asti, joten hain pakasteesta pikkupässykälle Irmelin ternimaitoa ja tarjoilin sen lämpöisenä tuttipullosta à la carte tyylisenä tilauslounaana. Seuraavana päivänä tuttipullo ei enää kelvannut sillä masut olivat täynnä ja Lakun tissitkin alkoivat kasvattamaan kokoa eli maitohanat ovat auki!

Vapun jälkeen lauantai-illasta Nekkukin ilmoitti, että nyt hänelle sopisi synnyttää. Ensimmäinen syntyi ilman suurempia avustuksia, mutta toisen kohdalla paikalle piti pyytää kokeneempi avustaja, joka hänkin ihmetteli käsi lampaan sisällä, että tällaista ei ole koskaan tuntenutkaan. Eläinlääkärillekin soitettiin, mutta juuri silloin sisällä ollut käsi alkoi ärsyttää Nekkua ja poltot voimistuivat. Odotin että sisältä löytyisi kuollut karitsa, mutta yllätyksekseni sieltä pullahtikin iso elävä pässikaritsa, jota läpsittiin ja ravautettiin pääalaspäin ja niin limat keuhkoista lähtivät irti ja äänikin pääsi kulkemaan. Ensimmäinen karitsa ei kuitenkaan ollut yhtä onnekas, eikä koskaan yrittänyt jaloille, vaan nökötti parkana paikoillaan.. korvanlehdet tuntuivat kovin kylmiltä, joten yritimme saada sitä virkoamaan kuumilla kylvyillä, hiustenkuivaajalla, villapeitoilla ja kuumavesipullolla. Aamuyön pari tuntia se vielä jaksoi kainalossani tuhista, mutta aamulla pikkuinen ei enää suostunut syömään tuttipullosta, eikä edes nielemään ruiskutettua maitoa, eikä sokeriliuosta. Eläinlääkärikin oli sitä mieltä, ettei sitä oikein voisi enää auttaa, joten tein päätöksen että Nyyti sai lähteä viimeiselle matkalle ja sitten tulla haudatuksi pihakuusen alle. Ei ole aina helppoa pientorpallisen arki :(

Poikimiseen olin varautunut pinolla kirjaston lammas-kirjoja, mutta netistäkin löytyy hyvää lukemista aiheesta: Kotieläinten synnytysoppi.


Karitsoinnin lopputulos on siis Lakun kaksi karitsaa Mustapippuri ja Minttulaku sekä Nekun Toffeenekku :) Äidit ja pienokaiset voivat hyvin. Emäntäkin voi hyvin, vaikka kaipaa vielä piitkiä unia..

Oikealla Minttulaku ja vasemmalla puolella pässikaritsa Mustapippuri
Toffeenekku




18 kommenttia:

  1. Voi mikä ihana tarina - elämän onnea ja surua samassa paketissa. Kiitos kun jaoit tämän jutun suloisista karitsoista. Meillä kun on vain kesäisin karitsoja, muttei paikan päällä syntyneitä, niin tätä ei pääse koskaan kokemaan. Hauskan nimetkin ne saivat!

    VastaaPoista
  2. Hyvinhän se ensisynnyttäjiltä meni kun vaan yks kuoli. Nyt sulla piisaaki seurattavaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seurattavia ja kiinniotettavia kyllä piisaa.. Kilit olivat äitinsä kanssa eilen possujen tarhassa ulkoilemassa.. Niin vaan tulee kuormalavan raosta kili ulos ja siellähän se tulee pihalla vastaan ja kysyy määä? (missä sää olit?) ;)

      Poista
  3. Onnittelut karitsoista <3 On tuo synnytys vaan pelottavaa, mun lampailla on synnytykset kyllä sujuneet mahdottoman hyvin. Olin kuitenkin mukana auttamassa kaverin lampaiden synnytyksessä, siellä olis pitänyt ymmärtää auttaa aiemmin, karitsa oli tulossa etujalat kääntyneenä mahan alle. Kun sitten päätettiin että pakko auttaa, oli jo liian myöhästä :( Onneksi masussa oli vielä elävä karitsa joka oli hyvissä voimissa! ja toinen elävä oli syntynyt jo aiemmin :) Ootko lukenu sitä Elämää lampaiden kanssa-lampaiden puolesta..se on ollu hyvä kirja, paniikissa siitä on selattu sivutkin irti :D

    VastaaPoista
  4. Kokemusta tulee menetyksienkin kautta ja elämän realismi säilyy. Kuten sulla onkin säilynyt. On se kovvoo hommoo tuo päivystäminen ja avustaminen. Ja hienoa uutta elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä toi poikiminen toi ihan kunnollisen riittämättömyyden tunteen, mutta ei kai auta kun jatkaa eteenpäin, eiköhän sitä matkalla jotain kuitenkin opi

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiteytit kirjoitukseni täydellisesti :D Ihania ja pelottavia!

      Poista
  6. Meillä oli ekat karitsat myös tänä keväänä ja miten onnelinen olin kun kaikki meni hyvin. Pelkäsin tosi paljon, jos jokin menee pieleen. Mutta onnea niistä elävistä pienokaisista kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) kiitos. Tämän hetkeen haasteet on opetella piikittämään viimeksi poikinutta uuhta. Kipupiikki on ok, antibiootti tulee tosi paksulla inhottavalla neulalla joka pitäisi tökätä nahkan alle (yök) ja nyt ilmeisesti vielä odotettavissa yksi piikki, joka pitäisi laittaa lihakseen (superYÖK)

      Poista
  7. Aivan mahtavan ihanat nimet karitsoilla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) kiitos.. lupailin vähän että Lakusta tulee sukulakuja, bisbissejä tai minttulakuja, mutta nyt tulikin vain mustapippuri ja minttulaku

      Poista
  8. Voi että, ihania karitsoja <3
    Täältä tulee nyt uus lukija :D
    Selasin blogiasi koko illan kun tänne jostain päädyin... jotain ihan mun unelmaelämääni :) tai no, ainakin sinne päin ja yhtä unelmistani. Ite näet haaveilen että sitten kun on rahaa, vähän enemmän ikää ja ehkä perhe,voisi muuttaa maalle asumaan ja hankkia ainakin vuohia ja kanoja... ja sitä myöten askel kerrallaan saavuttaa maatilaelämää.
    Kun olisi tällästä rohkeutta kuin sulla :D kaupungista siirtyä maalle.... ehkä vielä jonain päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi :) On aina hauskaa huomata,että jotkut jaksavat lukea sepustuksiani :D Mä en edes tiennyt haaveilevani tästä, haaveilin vaan omasta 24/7 työleiristä ja tällaiseen päädyin <3

      Poista
  9. Mielenkiintoista lukea näitä lammastarinoita! :-) Onnea uusille pienokaisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos :) Eilen lampaat pääsivät laitumelle. Emot nauttivat vihreästä tarjonnasta ja karitsat mahdollisuudesta riehua täysillä ;)

      Poista