Harmaa torppa

Huomasin iloiseksi yllätyksekseni 4H-kerhon järjestävän pärekorikurssin ja vieläpä ilmaiseksi, joten puukko, viiltosuojahanskat ja eväät matkaan ja kurssille! Normaalisti kurssi on kahden päivän mittainen, joten päreiden vetelyn ja korin punomisen opettelu yhdessä päivässä oli niin henkinen kuin fyysinenkin urakka. Varsinkin oikea käsi särki seuraavana yönä ihan kiitettävästi. Pärekorien päreet tehdään männystä ja mänty tulee kaataa marraskuun ja maaliskuun välissä kun puu "nukkuu". Mänty tulee säilyttää kosteassa ja puun halkaisijan tulisi olla noin 25cm. Männyn pitäisi olla suora ja mielellään myös oksaton. Mänty pilkotaan esim 80cm tai 110cm pituisiksi pölleiksi (riippuen siitä, minkäpituisia päreitä tarvitaan). Pöllit halkaistaan kirveellä kahtia ja sitten neljään osaan ja puun sydänosa poistetaan kirveellä puusta. Näin saadaan suurinpiirtein nelikulmaisia halkoja, joista puukon ja kalikan avulla irrotetaan säleitä ja säleistä puukon avulla vedetään...

Kevään ompelukurssi alkoi nimellä tuunauskurssi. Alkuun vähän mietin, että mitä ihmettä haluan tuunata, mutta sitten tajusin ne kaikki käytöstä pois livahtaneet vaatteet, mitä laatikostoissani majailee. On sellaisia ihania villapaitoja, jotka ovat käsittämättömästi vyötärön kohdalta lyhentyneet (hyi teitä!) ja sitten niitä mekkoja jotka ovat pesussa lyhentyneet sekä niitä ihania vaatteita, joissa on joko maalia tai öljyä, joten niitä ei voi käyttää, mutta ei ole näemmä voinut heittää poiskaan. Kasasin kaikki ei-sopivat vaatteeni ja vähän muidenkin vanhoja vaatteita ja kassi-alman tavoin marssin tuunauskurssille :) Kuuden tuunauskerran jälkeen saldo näyttää tältä: 1. Kuolleista lempifarkuistani valaskala ja ruokalappu.. (valaskalalle löytyy ohje netistä, mutta ei kaavoja! ja sehän tuotti harmaita hiuksia tällaiselle ei-käsityöihmiselle, mutta ehkä sen valaaksi tunnistaa.. 2. Lepattava villapusero korjattu käyttökelpoiseksi 3. Miesten 2XL-kokoisesta ...

Ompelukurssi on jatkunut auton vaatteiden valmistuksen merkeissä Ensinnä mittailin penkkiä ja piirsin kaavapaperille runsaat summa mutikka -kaavat ja sitten mallasin niitä autossa ja leikkasin kaavat. Kankaaksi valitsin Suomen armeijan viltit. En arvannut, että ompelukoneelle ei tuota tuskaakaan ommella kahta viltin palaa päällekäin, joten ostin reunaan vähän ohuempaa kangasta. Aluksi ajattelin että penkinpäällisen taakse tulisi vetoketju, mutta ei se ollutkaan tarpeen, joten päällisestä tuli vain päälle pujoitettava pussi. Vielä on kuskin penkin päällistä viimeisteltävä, ennen kuin pääsen repsikan penkin kimppuun. Toivottavasti ehdin saada nuo valmiiksi tänä syksynä. Alkuun en meinannut yrittääkään ommella mitään itselleni, mutta jostain syystä ihastuin kangaskaupassa mustaan kohoruusukuvioiseen kankaaseen ja päätin tavoitella itselleni mekkoa.. (Onneksi kangas ei ollut kovin kallis..jos vaikka mekosta tuleekin tuluskukkaro:D )   Tällaista Burdan 9/2014 kaavaa a...

Minulla kun ei ole kovinkaan paljon käsityötaitoja entuudestaan, niin  päätin hankkia niitä vähän lisää. Tavoitteeni ovat korkealla. Tahdon oppia vetoketjun kiinnityksen ja napinläven ompelun :D Opettajan asenne kurssilla on loistava. Ensimmäisellä kerralla hän ilmotti, että saatte ommella ihan mitä vain haluatte. Ai ihan mitä vain?! "Saisinko mä ommella mun auton penkeille uudet vaatteet?! Juu tuo ensi kerralla auto tuohon rapun eteen, niin piirretään kaavat" :D Ja muutoinkin ensimmäinen kerta täytti toiveet, sillä sain vaihdettua 1998 vuonna ostamiini H&M:in pellavahousuihin tarrakiinnityksen sijaan vetoketjun! Jesh! Nyt näillä voi tallustaa seuraavat 16 vuotta lisää :D  Vr-mekko Toisella kerralla en toiveistani huolimatta päässyt auton kimppuun ( se kun makaa yhä korjaamolla), vaan keskityin siihen kuuluisaan napinläpeen. Tarkoitukseni oli jo aikaa sitten väkertää kummitytölleni käännettävä essumekko, mutta kummityttö on kasvanut kauan s...