perjantai 6. maaliskuuta 2020

Myrskyn jälkeen

Tänä talvena torpalla on ollut kolmessa myrskyssä sähköt poikki. Puita on kaatunut aidalle, tielle ja laitumella. Vettäkin on tullut reippaammin kuin tavallisesti.

Sähköjen katkeaminen ei ole harmaassa torpassa mikään järistyttävä kriisi, sillä siihen olen varautunut, mutta aina myrskyjen ja katkojen aikana huomaa jotain, mihin voisi varautua paremmin. Tällä kertaa huomasin kaksi asiaa, mitkä vaativat muutosta.

Omistan veivattavan radion, jolla voin ladata virtaa myös kännykkään. Olen kuitenkin vaihtanut kännykkäni viime myrskyjen jälkeen ja tämän talven ensimmäisen sähkökatkoksen aikana huomasin, että tämä uusi puhelimeni ei ottanut vastaan veivattavaa sähköä. Ehkä veivaukseni ei tuottanut tarpeeksi tasalaatuista sähköä :D Tästä viisastuneena tilasin puhelimelleni varavirtalähteen. Vaikka toki autossa saa puhelinta ladattua niin kauan kuin polttoainetta riittää.

Toinen muutos minkä myrsky aiheutti varautumiseeni oli muutaman ylimääräisen ämpärin hankinta ja uusi rutiini. Muutamana aamuna kun heräsin ilman sähköjä, sain aikaiseksi pienoisen kiireen töihin kun eläinten vesiä ei saanutkaan saunan hanasta. Nyt täytän ämpäreihin iltaisin valmiiksi aamuvedet, jolloin aamulla ei tarvitse myrskyn tullen otsalampun valossa lähteä kaivolta pumppaamaan vettä.

Tällä hetkellä on kotivarani päivitys meneillään. Syön pian vanhentuvat elintarvikkeet ja ostan uudet tilalle.

Mites teillä? Onko myrsky vaikuttanut arkeen ja miltä kotivara näyttää?





maanantai 2. maaliskuuta 2020

Omavaraisuutta vuonna 2020 osa 3 sijoittamista tulevaisuuteen


Taas on kuukausi kulunut ja on aika omavaraisblogistiryhmän yhteiskirjoituksen. Aiheeksi valikoitui raha. Vastaus kysymykseen tuottaako omavaraistelu rahaa vai viekö se sitä tavallista elämää enemmän riippuu mielestäni aikajänteestä. Jos puhutaan muutamista vuosista, ja lähtökohdat omavaraistelulle ovat nollissa, niin erittäin todennäköisesti se vie enemmän kuin antaa. Mutta sitten kun aloituskustannukset on lusittu, tavoite tietenkin on, että tilalla voi tuottaa jotain mitä itse kuluttaa ja sehän vähentää kuluja. Itse ruuan tai tavaroinen tuottaminen lisää myös tuotosten arvostusta ja se voi puolestaan vähentää turhaa kulutusta.

Omat tavoitteeni eivät kuitenkaan ole kulujen karsimisessa, vaikka toki sekin olisi mukavaa. Ykköstavoitteeni on sen sijaan sijoittamisessa. Tahdon kuluttaa palkkatyöstä tulevat rahani tähän tilaan sekä kaikkiin tähän liittyviin taitohin tulevaisuutta varten. Ehkä jonain päivänä on hyvä ostaa kasvattaa omaa ruokaa ja siihenhän tarvitaan maata, ja laajemmassa mittakaavassa myös työvälineitä, taitoja ja tiloja. Esimerkiksi eläinsuojat ja aitaukset yksinään ovat arvokkaita, siitäkin huolimatta, että ne tekisi kierrättäen ja talkooavun kera. 


Kuva Pinterestistä
Tämä talvi on ollut poikkeuksellinen ja siksi mielessä on pyörineet ajatukset miten minitilallinen voi varautua sään ääri-ilmiöihin. Harmaassa torpassa on koettu kuivuutta ja nyt myös liiallista kosteutta ja puita repiviä myrskyjä.

Kuivuuteen voi varautua säilömällä vettä silloin kun sitä on saatavilla. Talojen katoilta sadevedet on hyvä tallettaa rännejä pitkin saaveihin ja jotkut keräävät sadevetta itse tehtyihin lampiin.


Mutta entä kun vettä tulee liikaa? Viherkatoista on povattu kaupunkeihin uutta trendiä, sillä ne pidättävät vettä ja siten vähentävät tulvariskiä rankkasateiden aikana. Itse olen näiden sateiden aikana alkanut yhä enemmän ja enemmän arvostaa ojia. Eikä riitä, että oma ojasi on kunnossa, koko asuinalueesi ojaverkoston pitää toimia, jotta vesi ei jää seisomaan vääriin paikkoinin. Eläinten omistaminen vesisateen keskellä ei ole herkkua, sillä tarhat muuttuvat helposti mutaliejuksi. Sen suhteen olen iloinen, ettei minulla ollut alkujaan varaa hiekkatarhaan vaan perustin hevosilleni pihaan haketarhan. Se on ollut täydellinen tarha näinä kuravelliaikoina. Toki parasta olisi jos pohjalla olisi kova hiekkatarha ja sen päällä 20cm haketarha. Ja vielä ihanampaa jos myös pihan kulkuväylät olisivat haketettuja.


Myrskytuulenpuuskiin onkin sitten vähän hakalempaa varautua, mutta toki tuulelle voi kasvattaa ja rakentaa esteitä ja aina on hyvä hoitaa tontin puita niin, että riskipuut kaataa pois. Umpipihamalli on ollut entisaikaan rakennusten ryhmittelymalli, jossa pihapiiri ympyröidään rakennuksilla. Umpipihan tarkoitus oli suojella petoeläimiltä. Nykyaikana näkisin, että se voisi suojella myös myrksytuulilta.

Kasvimaalla voi sääilmiöihin varautua perinteisesti eli sijoittamalla "munat eri koreihin". Kannattaa siis viljellä monipuolisesti, sillä ei voi koskaan tietää mille kasville otollinen sää on kunakin vuonna. Tukeva kasvihuone on myös hyödyllinen, sillä sen sisällä voi jonkin verran itse vaikuttaa ilmanalaan. Kuivuuden varalle kasvimaalla voi käyttää biohiiltä ja lisätä kateviljelyä.

Pidän tämän minitilani kehittämisen ja resilienssin lisäämistä hyvänä sijoituksena tulevaisuuteen. Tavoitteeni ei ole jäädä palkkatyöstä pois eikä myydä tuottamiani tuotteita. Haaveissani kokeilisin joskus kesäaikaan nelipäiväistä työviikkoa, jolloin voisin käyttää enemmän aikaa viljelyksieni hoitoon, mutta vielä on aloituskustannuksia lusimatta, joten näin mennään vielä jonkin aikaa.

Lukaisepa mitä muut omavaraisblogistit ovat kirjoittaneet rahasta ja kevään kuulumisistaan:

Urban farming
Tsajut
Puutarhahetki 
Sorakukka
Metsäläisten elämää
Korkeala
Stellan kolmas luonto
Rakkautta ja maan antimia
Oma tupa, tontti ja lupa
Laura eli Javis
Omavarainen
Ku ite tekee
Sarin puutarhat
Pienenpieni farmi
Rouva yrttinen
















maanantai 3. helmikuuta 2020

Omavaraisuutta vuonna 2020 osa 2

Pyykkitelineestä esikasvatusteline, uhka vai mahdollisuus?
Tästä se alkaa! Kevät nimittäin :) Tai oikeastaan se alkoi sinä päivänä kun työkaveri toi töihin siemenkuvaston. Mopo käynnistyi ja läks keula pystyssä kohti taivaan rantaa. 

Tällä hetkellä kesän viljelysuunnitelmani ovat tämän kaltaisia:
  1. lehtikaaleja (paria lajia)
  2. kesäkurpitsaa
  3. porkkanaa
  4. palsternakkaa
  5. valkosipulia
  6. sipulia
  7. purjosipulia
  8. tomaattia
  9. kurkkua
  10. avomaankurkkua 
  11. parsakaalia
  12. keräkaalia
  13. kukkakaalia
  14. papuja
  15. auringonkukkia
  16. mangoldia
  17. naurista
  18. keräsalaattia (uusi kokeilu)
  19. kikherne (uusi kokeilu)
  20. fenkoli (en aio luovuttaa!)

Puhdetyöt


Päätimme omavaraisbloggaajien kanssa kirjoittaa tällä kertaa kylvösuunnitelmiasta ja puhdetöistä. Puhdetöillä tarkoitetaan enimmäkseen sisätiloissa talvella tehtäviä töitä, joita ei välttämättä kesäkaudella ehdi edistää. Puhdetöitä olisivat siis esimerkiksi valjasten pesut, neulominen, vuolutyöt, kerhääminen, kosmetiikan valmistaminen, hunajakehien kokoaminen yms. 

Mietin pääni puhki mitä puhdetöitä voisin esitellä ja tulin siihen tulokseen, että mun vahvuudet eivät ole laisinkaan puhdetöissä! Tusaan ulkona paljon, mutta sisällä en tee puhteita. Paitsi jos esikasvatus lasketaan puhteeksi, niin sitä ajattelin tehdä :)

Tarvitsen kursseja saadakseni itsestäni irti puhdetöitä. Olen käynyt kerran saippuan valmistuskurssin ja toisen kerran jopa kotona tehnyt saippuaa kun oli samanhenkinen ystävä kylässä. Viime vuoden puolella kävin pärekorikurssilla ja nyt reilu viikko sitten kävin kehruukurssilla verestelemässä haparoivia taitojani.


Muut kuulumiset


Kanalaan muutti kaksi uutta kanaa, joista toinen ei ikävä kyllä selvinnyt muutoksesta, mutta toinen kana nimeltä Herukka on selvästi jo kotiintunut porukkaan. Tämän lisäksi Alma alkoi hautomaan ja neljä tipua on tähän mennessä kuoriutunut. Vähän on väärä vuodenaika, mutta katsotaan miten käy.






 



Pienenä iltapuuhasteluna purin eteisestä vanhat yläkertaan johtaneet rappuset. Fiksusti ajotin purun erään kaverin kyläilyn alkuun, jolloin sain reispuun uloskantoon apua :D Nyt sitten haaveilen eteiseen penkkinaulakko-yhdistelmää.


Käykäähän kurkkaamassa miten muiden omavaraisbloggaajien kylvöt ja puhdetyöt edistyvät:)


Puutarhahetki – suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/…/unelmana-omavaraisempi…


keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Savirappauskurssi


Osallistuin viime vuoden elokuussa Piirun järjestämälle savirappauskurssille. Kurssilla saatiin tietoa savirappauksen mahdollisuuksista sisäpintojen materiaalina. Mahdollisuus oli päästä myös kokeilmaan käytännössä kuinka savirappaus tehdään ruokoverkon päälle. Kurssin kouluttajana toimi Ville Villeco Oy:stä.




Saven landa-arvo on 1 eli savi ei itsessään eristä, mutta siihen voidaan lisätä eristäviä materiaaleja kuten esimerkiksi villaa ja pellavaa. Savi tasaa sisäilman kosteusvaihtelua eli se sitoo ilmankostautta itseensä ja luovuttaa sitä. Savi on myös ääntä eristävä, paloturvallinen ja kemikaalivapaa rakennusmateriaali. Savirappauksen voi tehdä hirsipinnalle esimerkiksi käyttäen pohjana ruokoverkkoa. Ruokoverkko on järviruo'osta ja rautalangasta punottu harva verkko, jota pystyy muotoilemaan  ja sen idea on päästä hirsiseinän saumojen yli. Lisäksi ruokoverkko tarjoaa savelle hyvän tartuntapohjan. Ruokoverkon kiinnitys tehdään esimerkiksi naulaimella, joka ampuu sinkilöitä eli isoja niittejä. Paksumpaa, mutta myös taipuisaa ruokolevyä (yläpuolella oikeassa kuvassa vasemmassa reunassa) käytetään levyttämään epätasaisia pintoja tai esimerkiksi kaarevia pintoja.




 

Oma tarkoitukseni on kuitenkin käyttää savirappausta yläkerran päätyseiniin, joten pohjana ei ole hirsiseinää vaan seinä rakennetaan ulkovuorilaudasta, tuulensuojalevystä ja huntonin mäntykuitueristeestä. Sisäpuolla seinä koostuu huokolevyistä, vahvikejuuttiverkosta, vahvikelaasista ja (claytecin)päälilaasista.
Saas nähdä onnistuuko projektini :)






maanantai 6. tammikuuta 2020

Omavaraisuutta vuonna 2020 osa 1

Tämän vuoden omavaraiskirjoitussarjan ensimmäiseen kirjoitukseen oli määrä kirjoittaa esittely, esitellä vuoden suunnitelmat ja vastaus kysymykseen miksi omavaraistelet?
Elikäs tätä blogia kirjoittaa Harmaan torpan emäntä. Elin noin kymmenen vuotta sitten aika normaalia elämää pääkaupungissa. Koska elän yksin päädyin asumaan vuokralla sillä en halunnut ottaa isoa lainaa ja pahimmassa tapauksessa maksaa ei niin kivaa, mutta kallista kämppää. Sen sijaan ajattelin ostaa kesämökiksi soveltuvan kivan paikan, mutta kävikin niin etten ensimmäisen kesän jälkeen osannutkaan asua enää kaupungissa. Siispä aloin etsimään uutta työtä maalta. Työpaikkahaastattelussa minulta kysyttiin olisiko minulla mitään kysyttävää työpaikasta, vastasin kysymällä minkälaiset pesumahdollisuudet työpaikassa olisi. Onnekseni työpaikalla oli kuntosali, saunat ja suihkut, joten muutto torpalle muuttui helpommaksi, sillä torpan navetassa oli vain lautarakenteinen kesäsauna. Niin sitten muutin torppaani ja pääsin heti kokeilemaan miltä talvi tuntuisi kera pönttöuunin, ulkohuussin ja kantoveden.
Muutos ei lopulta tuntunut vaikealta tai hankalalta, vaan tunsin heti olevani kotona enkä sen jälkeen ole kaivannut takaisin kerrostaloon. Toki maalla asuminen on vaatinut monen uuden taidon opettelua ja siitä idea tästä oppimispäiväkirjablogista lähtikin.



Ostin siis torpan vuonna 2010 ja kesällä 2011 sain tuttavalta lainaan kesälampaita, jotka aloittivan 1,5ha:n pihani raivaamisen. Samana kesänä hommasin itselleni ensimmäiset kesäkanat. Kesällä 2012 aloin rakennuttaa itselleni pihasaunaa, jonne tulee nyt kaivosta juokseva ja vieläpä jopa lämmin vesi :) Vanha kesäsauna muttui samassa rysäkässä kuttulaksi kun hommasin ensimmäiset vuoheni. Syksyllä 2012 aloin remontoimaan talkoolaisten kanssa vanhaa saunassa ollutta pukuhuonetta talvikanalaksi, jottei minun tarvinnut enää luopua kanoista talven ajaksi. Kevättalvella 2013 alkoi maakellarini rakennusprojekti ja kesällä 2013 sain ensimmäiset kesäsikani. Kesällä 2014 ensimmäiset mehiläiset muuttivan luokseni ja marraskuussa 2014 Irlannin cob varsa- Wallu muutti luokseni. Alkuun Wallulle piti seuraa muutama luokseni muuttanut lammas, mutta lopulta vaihdoin lampaani ystäväni Elmeri-poniin. Tämän jälkeen aika meni pitkälti sekä Elmerin että Wallun ajolleopettamiseen (ja ennen kaikkea omaan kouluttautumiseen). Marraskuussa 2017 Elmeri palasi kotiinsa kun Englannista saapui kuljetusauto tuoden mukanaan Edyn. Kesällä 2018 sain kasvihuoneeni käyttökuntoon ja kesällä 2019 alkoi yläkerran remontti.
Minun omavaraistelu alkoi varautumisesta ja se taasen on juontanut juurensa yhteiskunnan lisääntyneestä sähköriippuvuudesta ja sitä myöden herkkyydestä poikkeustilanteille. Tämän lisäksi tuotan ruokaa itselleni persouteni vuoksi eli siksi että tykkään herkutella hyvällä ruualla :D En kuitenkaan tavoittele täyttä omavaraisuutta vaan tavoitteeni on TuVallinen elämä eli tuottava ja varastoiva elämä. Siitä voit lukea lisää täältä.
Seuraavan vuoden suunnitelmia kirjasin ylös jo joulukuun alussa ja ainakin vielä nuo suunnitelmat ovat pysyneet listallani eli vuoden 2020 suunnitelmat olisivat tässä:
  • vaunukatos/ponikatos
  • pölyttäjille kukkamaa sekä pieni vadelmatarha
  • marjapensaiden tuet ja lehtikompostori
  • possuaitauksen uudistus
  • yläkerran remontti loppuun tai ainakin eteenpäin :)

Hieman enemmän suunnitelmista voit lukea bonusraita -kirjoituksesta. Kaksi näistä suunnitelmista tarjoaisi lisää varastointitilaa (katos ja yläkerta). Nämä eivät siis suoranaisesti lisäisi omavaraisuutta, mutta helpottaisivat elämää kovin. Vaunut ja muut ponien työvälineet pitää säilyttää hyvin, jotta niistä olisi joain päivänä hyötyä. Samalla saan siihen toisen pihattokatoksen poneille niin, että voin talvella jakaa hehtaarin tarhan ja käyttää joko metsätarhaa tai laiduntarhaa niin että molemmista löytyy poneille kolmi/neliseinäinen katos. Yläkertaan toivon säilytystilaa esimerkisi mehiläisvarusteille, joita on tällä hetkellä mitä ihmeelisimmissä paikoissa. Tulevaisuudessa haaveilen myös aurinkopaneeleista, jolloin akustolle tulisi tilat yläkertaan. Kaipaisin muuten vinkkejä eettisistä akuista eli jos sinulla on tietoa asiasta, niin kirjoitathan vinkkisi kommentteihin.


Kuten yllä olevista kuvista huomaa, päivä on pidentynyt jo selvästi, joten innolla kohti uutta kasvu- ja remonttikautta :D


tiistai 24. joulukuuta 2019

4. Adventti / 2019

Seimen valot syttyivät pihaan :)
Sisällä ja yläkerran ovessa ovat valot loistaneet jo hetken valaisten pimeässä :)



Hevostarhan tolpat saivat lyhdyt "katuvaloiksi"

Siunattua joulua,
toivottaa harmaan torpan emäntä ja eläimet

torstai 19. joulukuuta 2019

Omavaraisuutta vuonna 2019 bonusraita

Omavaraisbloggaajien tämän vuoden postaussarja on päättynyt, mutta mieli ja osittain myös kehokin karkaa jo ensi vuoden suunnitelmiin ja siksi päätinkin kirjoittaa tällaisen bonuskirjoituksen.

Suunnitelmissa on siis ensi vuodelle vaunukatos, missä toinen pääty toimisi ponien metsätarhakatoksena ja toiseen päätyyn saisin talteen ponien vaunun ja kahdet kärryt. Unelmissani kyseisellä katolla olisi myös viherkatto, mutta katsotaan miten pitkälle sen suhteen pääsen. Ensimmäinen askel vaunukatokseen oli Pena ja Penan kaivuri, jolla hän kaivoi katoksen pylväät maahan. Ensi (ja ehkä sitä seuraavallekin) vuodelle tässä katoksessa riittää kyllä tekemistä, mutta tämä aikainen aloitus ilahdutti kovin :)



Tolppien pystytyksen yhteydessä Pena poisti alueelta varten parisenkymmentä kantoa. Tämä oli hieno lisäbonus, sillä en sitä tajunnut edes pyytää, mutta nyt katokselle saa tuotua kuorma-autolla sorakuorman ja lisäksi nyt voin suunnitella tuohon heinää ja hevosille soveltuvien kukkia. Kiviaitakin edistyi samalla jonkin verran :)



Toiseen ensi kesän suunnitelmaan kuuluu vadelmatarha ja yllättäin tätäkin projektia edisti Pena! Eli kohdassa mihin suunnittelen vadelmia, oli vielä toissa viikolla iso morsiusangervo. Pena kauhasi sen pois, joten keväällä tuosta kohtaan on kivempi aloittaa vadelmatarhaa.



Lehtikompostoriprojektin ajattelin toteuttaa ilman Penaa eli ihan omin pikku kätösin sekä rautakangin. Vähän olen saanut tätäkin projektia alulle. 



Marjapensaat todellakin tarvitsevat tukea ja niiden tukeminen on alkanut kahden pensaan osalta. Yritin miettiä jotkut kauniin ja kestävän ratkaisun, mutta koska en keksinyt mitään hyvää ratkaisua, niin päätin käyttää olemassa olevia tarvikkeita. Eli lopputulos ei ollut kaunis eikä pitkäikäinen, mutta ainakaan ensi kesänä kaksi pensasta eivät roiku maassa :)





Possuaitauksen uudistus on alkanut vanhan purkamisella ja märkä 10cm lumikerros on auttanut purkutöissä omalta osaltaan :D


Katoksen tolppien lisäksi ihanin asia on ollut se, että yläkerran remontti on jatkunut ovella! Voitte vapaasti kuvitella mut kesäaamuna tuohon ylätasenteelle juomaan kahvia ja katselemaan heppojen laiduntamista :)


Näillä projekteilla sitten kohti ensi vuotta! Ja voin jo nyt paljastaa, että omavaraisbloggaajien yhteispostaukset jatkuvat ensi vuonnakin eli pysykäähän kuulolla :)