Harmaa torppa

Syy ei ainakaan ole siinä, että suojaisin puuni tarpeeksi hyvin. Alkuun minulla ei edes ollut mitään suojia istuttamieni puiden ympärillä, mutta sitten alkoi epäilys iskeä, että mitä jos ensi talvena ei olekaan näin hyvä tuuri. Lisäsin siis nuorien omenapuiden ja muutaman luumupuun ympärille ihan oikeat verkot, mutta muiden varsiin lisäsin noin 30-50cm runkosuojaa eli ihan liian vähän.  Syy ei myöskään ole siinä, että tamppaisin lunta ahkerasti puuntaimieni ympäriltä, jolloin mitättömät runkosuojat olisivat tarpeeksi. Eikä syy ole todellakaan siinä, että kasvimaani olisi hyvin aidattu. Syy ei myöskään ole siinä, että seudulla ei olisi jäneksiä. Oheisessa kuvassa on todistusaineistoa, siitä miten ketävästi jänöjussi on aidan yli kasvimaalleni lipunut.  Pohdiskelujeni tuloksena, olen rajannut vaihtoehtoiset syyt kahteen. Joko hedelmäpuuni maistuvat niin pahoilta, ettei ne kelpaa edes maalaisjäniksille tai sitten talviruokin jäniksiä hevosten heinillä niin hyvin, ettei nuo röyhtä...

  Tälle kasvukaudelle minulla ei ole kummemmin tavoitteita, mutta unelmia on aina! Suurin osa niistä vaatii vain ihmeen, mutta onneksi Jumala taitaa ihmeitä. Ilman apukäsiä, en pääse ponieni kanssa minnekään, joten se vaatii ihmettä.  Mehiläisiä voisin hankkia taas, mutta niiden hengissä pitäminen vasta ihmettä vaatiikin. Kesäpossuaitauksen saisin varmaan itsekseni rakennettua, mutta possujen hankitaan ja lopetukseen tarvisin apuja. Unelmoin yhä omasta peltopläntistä ja konevoimasta. Unelmoin myös satoisasta kasvukaudesta ja säilönnän ihmeestä. En siis ole mikään kodin hengetär, enkä omaa säilönnän vaatimaa tarkkuutta.  Viime kasvukautena päätin laajentaa kaalien kasvatusta siirtämällä perunamaan kasvimaalta navetan taakse, entisen possutarhan paikalle. Toivottavasti se on hyvä idea.  Katoksen alku Samoin viime kautena aloittelin ponien metsätarhaan katosta. Sen valmistuminen vaatisi rahan lisäksi apuvoimia, millä ei olisi korkeanpaikankammoa.  Syksyllä päädyin ...