Harmaa torppa

Nyt on se aika vuodesta, että ihmiset kauhistelevat sitä "kuinka sä voit syödä lemmikkisi (tai lapsesi kuten eräs mies totesi)" Eräs rouva kauhisteli sitä kuinka joku voi syödä OMAA eläintään. (toim.huom. rouva ei ollut kasvissyöjä) Omaa? Onko lihan syönnissä tärkeää se, että kuka eläimen on omistanut? Eipä ole tullut mieleen, että olisi relevanttia kuka eläimen on omistanut, minä, naapurin isäntä vai Atrian sopimustuottaja. Minulle tärkeää on se, miten eläin on elämänsä elänyt ja miten sen loppu on järjestetty. Omasta eläimestä voin olla varma miten se on elänyt ja miten se on lopetettu. Eli onhan omistussuhde sinänsä tärkeä asia, mutta mielestäni se on hyvä asia, eikä kauhea asia. Ymmärrän toki, että on helpompaa syödä kaupan lihaa, jonka elämää ja kuolemaa ei ole nähnyt. Mutta kumpi on tärkeämpää: minun tunteitteni helppous vai eläimen hyvinvointi? Kyllähän minä vastailen noihin kauhisteluihin, mutta välillä se tuntuu vähän epäreilulta, kun en itsekään käy kauhiste

TEE-SE-ITSE maakellari Aloitin maakellarin rakentamisen sillä, että aluksi tyhjensin vanhan perunakuopan ja kaivautin siihen vähän isomman kuopan. Sitten pohjalle levitettiin karkeampaa mursketta ja lopullinen tasoitus tehtiin hienommalla murskeella. Samalla ympärille levitettiin salaojaputki. Kellaria varten ostin noin 250 kappaletta RUH-290 harkkoja ja kaksi 1000 kg valmislaasti säkkiä. Muurari muurasi seinät, jonka jälkeen ulkopuolelle asennettiin finfoam eristeet ja maaaines siirrettiin takaisin seinää vasten. Viimeinen harkkokerros tehtiin kapeammilla harkoilla, jotta seinien yläreunaan saatiin aikaiseksi pieni huullos. Tuohon huullokseen leikattiin pohjalle bitumikaistaletta ja päälle painekyllästetystä patikasta kehys. Kehykseen kiinnitettiin välikaton ruoteet (2*6 tuumaa) joihin puolestaan ruuvattiin alapuolelle kiinni sisäkatoksi vallittu painekyllästetty raakalaudoitus. Välikattoon tuli 30 cm kerros Ursan lasivillaa.   Tämän jälkeen nousi kahdesta 2*6 tuuman

Tänäkin vuonna jouluni on alkanut varhain. Nimittäin Operaation joulunlapsen paketit Romanian ja Moldovan köyhillä lapsille lähtevät maailmalle 10.11.2014 Minusta on ihana tehdä paketteja kun tiedän, että ilo vastaanottajapäässä on suuri ja vaatteet tulevat todella tarpeeseen. Tänä vuonna tein viisi pakettia. Yhden 3-vuotiaalle tytölle, kolme 5-vuotiaalle pojalle ja yhden 7-vuotiaalle pojalle.   Vasemmalla kuvassa on yksi 5-vuotiaan pojan paketeista. Hintaa paketille tuli reilu 10euroa. Löysin ihan viime tipassa eurolla sandaalit. Vendin college-housutkin maksoivat vain 3 euroa ja fleecepipo 0,50 euroa. Tytön paketti tuli maksamaan vähän yli 20 euroa koska panostin 7 euron kurahaalareihin ja 6 euron trikoopaitaan .   Isomman pojan laatikkoon löysin 10 euron tarralenkkarit, muutaman euron pipon ja 7 euron paita ja housuyhdistelmän.  

Harmaan torpan ikkunan lähenevät fiksauspistettä, joten emäntä päätti kouluttaa itseään silläkin saralla. Metsänkylän navetta järjestää kaiken muun ohella hyviä lyhytkursseja vanhojen talojen remontoijille, joista tämä oli yksi. Kurssi pidettiin Sinisen ikkunan tiloissa Hausjärvellä ja kouluttajana toimi Tiina Raitaoja Päivän aikana käytiin pikaisesti läpi kaikki ikkunan entisöinnin vaiheet lukuunottamatta puuosien uudistamista, ( joka on jatkokurssin aihe). Työ alkaa ikkunaruudun kiinnittämisellä pukeille ja ikkunan sekä pokien merkkaamisella. Merkitse aina ikkunan ja pokien vasempaan yläkulmaan mistä ruudusta on kyse ja piirrä itselle karttakuva koko ikkunasta.(Permanent-tussi sopii hyvin ikkunan merkkaamiseen.) Ikkunan entisöinti aloitetaan kitin poistamiselle. Kitin poistaminen tapahtuu pääsääntöisesti lämmön avulla. Tätä varten on ihan omat laitteensa esimerkiksi Speedheater, joka nimensä mukaisesti lämmittää nopeasti kittimassan pehmeäksi, mutta laite on verrattain kalli