Harmaa torppa

Tuossa yhdessä postauksessa minulta kysyttiin, että mitä aion tehdä työponeilla, joten päätin kirjoittaa asiasta oman postauksen.  Lähtökohta  Lähtökohta haaveelle oli tällainen: yksin metsässä asuva hevosia pelkäävä naisihminen sekä 1,5ha tontti. Osaamista hevosista oli lapsuudesta kahden alkeisratsastuskurssin verran. Nykytilanne: Tarvikkeet: kahdet työvaljaat yksi työvaunu yksi etukärry yhdet köysiaisat ja vetokarttu yhdet juontoaisat (hitusen liian lyhkäset tosin) yksi parivetokarttu yhdet pariohjat ja paripuomiketjut yksi s-piikki äes Resurssit: kaksi ajolle opetettua ponia, jotka eivät kulje vielä synkronissa pariohjissa. Toinen näistä on allekirjoittaneen ja apujen aikaansaannos ja toinen on opetettu ajolle briteissä. Tuon jälkimmäisen opetusta täytyy osin uusia, sillä se on opetettu ehkä vähän liian nopeasti ja mahdollisesti ei ihan ponin ehdoilla. emäntä, joka pelkää nyt vähän vähemmän hevosia ja on päässyt oppimaan jotain kursseilla. aj...

Kuun ensimmäinen maanantai on käsillä, joten tässä hieman kuvausta torpan projektien etenemisestä: Polttopuut Tähän mennessä olen saanut polttopuuni omalta tontilta ja vielä noita kaadettavia puita riittää joiksikin tuleviksi vuosiksi. Tällä kertaa kaatolistalla on talon päädyssä kasvava iso koivu ja toinen kukkamaan ja ponitarhan kupeessa kasvava. Kumpikin on vähän huonosti kaadettava, joten tilasin paikalle ammattimiehet. Poneja puun kaato kiinnosti kovasti. Tuon lähemmäs en kuitenkaan niitä päästänyt avustamaan työmiehiä  ;) Iloinen uutinen Luin tässä yksi päivä mehiläishoitajien ryhmästä kuinka joku harmitteli, että oli käynyt pesillä vasta nyt antamassa lisäruokaa, sillä yksi pesä oli jo ehtinyt kuolla nälkään. No minähän siitä paniikissa suoraa päätä pesällä lisäruuan kanssa ja voi miten ilahduin löytäessäni pesältä mehiläiset ELOSSA! ja näyttipä ylälaatikossa olevan vielä evästäkin :) eli toivoa on, että pesäni selviää tästä talvesta. Työponihaave...

Yksi suuri haaveistani on työponiparivaljakko. Ja sitä haavetta kohden kuljen millin askel kerrallaan. Maaliskuussa  ponien koulutus ei edistynyt lainkaan, sillä työvaljaani olivat valjassepällä mallikappaleina, mutta nyt molemmat valjaat ovat kotona. Vanhat valjaat jäivät Edylle ja uudet, hieman isommat valjaat tulivat Wallulle. Vielä kylkiremmit pitää Wallulle tehdä uusiksi, mutta sitten on varusteiden puolesta mahdollisuus treenata molempia poneja yhtä aikaa. Toinen hankinta on liittynyt myös poneihin, mutta ei parivaljakkoon, vaan puiden juontamiseen. Tilasin siis metallisepältä juontoaisat, jotta voin vedättää poneilla polttopuut pusikostani pihaan. Hintaa aisoille tuli 150 euroa.   Kuvan koivut odottelevat ponien juontotreeniä ja oikealla kuvassa näkyy kuinka paljon kasvimaalle heitetty tuhka vaikuttaa lumen sulamisnopeuteen. Parhaimmilaan lumikerros on 30cm matalammalla siellä minne olen  tuhkaa levitellyt, että ehkä se kevät sieltä viel...

  Mikäs sieltä rekan uumenista tulla tuphsahti Suomeen? Wallun täytyy alkaa verestellä englannin kielen taitojaan, sillä tämä herra tuli harmaaseen torppaan jäädäkseen :) Saanen esitellä: Steady Eddy eli Edi Ekaks otetaan yhdessä kurakylpy ja sitt tutkitaa yhdessä vessapaikan tuoksuja ;) Varovasti voidaan syödä samalta renkaaltakin

Cardehumman talli Läyliäisissä järjesti Hans Sidbäckan ajokurssin 21.-23.4.2017. Hassea on vaikea kuvailla lyhyesti mutta sanoisin, että hän on legendaarinen hevosmies, pitkäaikainen ajomestari, joka tekee työkseen Ruotsissa hevosmetsätöitä, lumenaurausta sekä nurmikonajoa hevosilla. Aiemmin hän uudelleen koulutti kotonaan erilaisia ongelmahevosia, mutta nyt aika ei siihen riitä. Onneksi aikaa riittää kuitenkin näihin viikonloppukursseihin :) Kurssi alkoi perjantaina teoriaosuudella. Hasse puhui paljon ihmisen omasta mielentilasta ja siitä mitä hyvältä hevosmieheltä/naiselta vaaditaan. Hyvän hevosihmisen tulee olla rauhallinen, kärsivällinen, turvallinen ja varma. Varmuutta toki ei voi olla etukäteen, joten tulee aloittaa niistä mihin kykenee ja vähä vähältä varmuus kasvaa. Lisäksi hän puhui hevosen oikeudentunnosta ja siitä mikä on epäoikeudenmukaista rankaisemista. Jos hevonen ei ymmärrä sitä, mitä ihminen siltä haluaa, on ihmisen tehtävä selvittää tapa millä asian saa opetettu...

Nyt kun olen tutustunut hieman tähän hevospuolen ajokulttuuriin, niin tuntuu siltä kuin ravimaailma vaikuttaisi vahvasti myös muuhun ajokulttuuriin. Ensinnäkin tuntuu siltä että 90% ajovarusteista on ravipuolelta, niin valjaiden kuin kärryjenkin osalta. Ja toiseksi tuntuu kuin ravipuolen metoditkin olisivat läsnä ns. tavallisella kärryttelypuolella, vaikka tavoitteet voivat olla aivan erilaiset. Ravihevosen ykköstavoitehan on juosta mahdollisimman lujaa radalla, mutta mitkä ovat kärryttelyhevosen tavoitteet ja miten niihin päästään? Itse pidän tärkeimpinä tavoitteina rauhallisen paikallaan seisomisen (sis. pysähtymisen) ja erittäin monenlaisen paineen kestämisen rauhallisesti. Pysähtyminen ja paikallaan seisominen ovat siis mielestäni ensimmäiset opetettavat asiat ja sitten seuraavaksi tulee iso liuta siedätystä eli tutustuttamista monenlaisiin paineisiin. Ikävä kyllä koskaan ei voi siedättää hevosta kaikkeen mahdolliseen mitä voi tiellä/maastossa tulla vastaan, mutta joitakin ...

Siitä lähdin kun Wallu muutti luokseni olen haaveillut sille etukärryä.  Etukärry on hevoskärry, jonka perässä on vetokoukku. Koukkuun voi kiinnittää esimerkiksi kaikkia mahdollisia mönkijän lisälaitteita. Etukärryllä on monia etuja, mutta erityisen kätevä se on työponille, sillä Suomesta löytyvät hevostyövälineet ovat yleensä suomenhevoskokoa. Etukärryjä on montaa eri mallia. Ehkä kuuluisin etukärry (forecart) on amerikkalainen Pioneerin etukärry. Oikealla kuvassa on puolestaan eräs ruotsalainen etukärrymalli. (www.kallblodsstallet.se)   Mihinkä tahansa hevoskärryyn ei voi lisätä vetokoukkua, vaan kiinnityskohdan tulee olla tarpeeksi vahva vedettävälle painolle ja lisäksi koukun sijainti on tärkeä, ettei koukkuun laitettava lisälaite nostata aisoja ja lisää painetta hevosen mahan alle. Itse en löytäny suomalaisista etukärrymalleista mieluista, joten etsin henkilöä, joka voisi tehdä minulle mieluisen etukärryn ja lopulta Mikkelin kupeesta löytyi ...

Olin viikonloppuna hiomassa (olemattomia) kyntötaitojani kyntökurssilla. Säät olivat suotuisat, koulutushevonen upea, ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon (lue liikaa) ja sauna sai minulta pisteitä 10+. Fiskarsin auroista en yhäkään innostunut, mutta ruotsalaisen auran kanssa tulin juttuun, joten voin sanoa, että hitaasti,  mutta melko varmasti taitoni kasvavat. Tällä kurssilla kuulin myös Uusi-Seelantilaisesta aurasta ja se kuullostaisi hyvältä. Enää pienenä haasteena on sellaisen valmistus :D mutta ainahan sitä saa haaveilla pioneerin hevoslaitteista ja venäläisestä  niittokoneesta sekä Uusi-Seelantilaisesta aurasta :D Miika Åfelt tekemässä Doris-tamman kanssa kynnön aloitusta Doris oli ensimmäistä kertaa auran edessä, mutta tajusi jutun juonen todella nopeasti. Kurssilaiset Kyntökurssi on varma syksyn merkki, mutta talvi..se vois tulla jo kans :D Nimittäin mä olen valmis lumen tuloon ..siis en ihan oikeasti, mutta henkisesti, sillä pihassani seisoo kauan him...