Harmaa torppa

Vuosi alkaa olla paketissa. Mitään mullistavaa ei kuluneena vuonna harmaalla torpalla tapahtunut. Joulu oli rentouttava ja loma tuli hyvinkin tarpeeseen. Marraskuussa aloitin jouluvalmistelut tuttuun tapaan paketoimalla Romaniaan joulun lapsi paketteja. Solis starttasi hyvin pakkasellakin ja kanamunia ja maitoa on tullut navetalta hyvää tahtia. Lokakuussa menetin vanhmman kanani Eveliinan (n. 11-v) haukalle, mutta uutena vahvistuksena joukkoon tuli hämeen maatiaiskannan kukko, nimeltä Konsta.  Ponikatos eteni muutaman kattovasan verran, mutta jäi sitten työntekijöiden puutteen vuoksi odottamaan tulevaa vuotta. Ponit laidunsivat melko pitkään lokakuulle.   Syyskuussa täytin kellaria ja testasin uutta omenamehupuristintani. Ensimmäinen testikerta ei tuottanut paljoa tulosta, mutta makua oli kyllä määrän edestä. Syyskuussa sain vuokraan hakettimen ja toisen tilaamani rankakuorman. Pihan laitojakin vähän porukalla siivottiin ja sitten kaikki kerralla hakkuriin ja poneille uusi hakekerros

Näin kolmen yhteisen kuukauden jälkeen, en haluaisi enää elää ilman Solis 26:sta. Soliksesta on ollut moneen asiaan apua ja iloa, mutta suurin apu siitä on ollut paalien suhteen. Tänä vuonna pihassani on muovittomista pyöröpaaleista kastattu "sokeritoppa" ja vaikka saisinkin tiputettua kasasta maahan paalin, niin eipä sitä olisi voinut mudassa kierittää talliin. Mutta Soliksella paalit ovat siirtyneet nätisti talliin. Tämän lisäksi Solis on kiltisti siirrellyt useita kiviä kiviaitaani, levittänyt hakkeet haketarhaani, siitänyt puita, lantaa ja maata yms.   Retki Soliksella naapurin hakkuille hakemaan vuohille herkkuja. Ainoa työ missä Soliksen rajat ovat tulleet vastaan oli kuivikkeiden siirto talliin. Kuormaaja olisi varmaan selviytynyt hommasta, mutta vastapainoa Soliksessa ei ollu tarpeeksi 500kg kuivikesuursäkin siirtelyyn. Muutaman kottikärryllisen kevennyksen jälkeen siirto kuitenkin onnistui. Jatkoa varten olen teetättänyt solikseni takavanteisiin vannepainot, mutta ne