Harmaa torppa

Wallu ja minä osallistuimme MW Hevospalveluiden järjestämään ohjasajo/valjastus-kurssille. Kurssi järjestettiin Ikaalisissa ja kouluttajina toimivat Miisa Wikman ja Nina Salovaara (Luomajärven hevoskievarin tallimestari). Saavuimme kurssipaikalle kerrankin liian ajoissa (johtuen allekirjoittaneen aikataulusählingistä), joten Wallu pääsi kentälle riehumaan itsekseen etukäteen. Miisan tallin omat hevoset roikkuivat innostuneena aidan toisella puolella, kun Wallu esitti (ilmeisesti lähinnä tammoille) pukkihyppelyloikkashowtaan. Kurssin toisen demohevosen omistaja oli sairastunut, joten Wallu olikin ainut hevososallistuja. Kurssin alussa lounastimme ja käsittelimme Miisan johdolla tavoitteita sekä turvallisuusnäkökulmia. Sen jälkeen Miisa ja Nina demosivat suomenhevostamma Aamulla- ohjasajon periaatteita, taivutuksia ja sitä miten hevosen voi opettaa seisomaan neljällä jalalla tasapainossa. Tämähän kuulostaa aika hassulta, sillä miksi hevonen ei käyttäisin n...

Syksy alkoi Wallun osalta kuolainharjoituksilla. Ensinnä opeteltiin pitämään kuolaimia suussa, sitten syömään ja kävelemään kuolainten kanssa ja lopulta siirryttiin ohjasajoon kuolainten kanssa. Aluksi opeteltiin mitä tarkoittaa paine oikealta ja mitä vasemmalta ja milloin pysähdytään ja milloin lähdetään eteenpäin (ja milloin ei syödä). Laiduntauko oli ilmeisesti tehnyt Wallulle hyvää, sillä nyt ohjastamisen idea meni perille heti ensimmäisellä kerralla. Vielä Wallu tarvitsee vierelleen ihmisestä tukea, mutta pikku hiljaa on tarkoitus treenata ohjastamista lisää ja vierelläkulkijan on tarkoitus jättäytyä vähän taaksepäin. Samalla harjoitellaan tiellä kulkemista eli mahdollisten autojen kohtaamista. Videolla näkyy pieni pätkä ensimmäisistä harjoituksista (ja kuolainten mutustelusta). Kuvassa näkyy toinen ohjasajoharjoitus kuolaimilla (ja yhdellä taluttajalla) Tosin kuvanottohetkellä Wallu yrittää saada suitsia pois päästä hinkkaamalla päätään olkipaaliin ;)

Pässit palasivat kotiin laitumelta.  Tarkkaavaiset lukijat muistavat ehkä, että laitumelle lähti kolme mustaa pässiä ja nyt palautuikin kaksi mustaa ja yksi pieni valkoinen. Laitumenpitäjä myönsi pesseensä yhden vähän liian kuumassa pesussa valkaisuaineen kera ;) Oikeasti tein vain vaihtokaupat eli Viulu lähti lähitilalle ja Uuvelo tuli sen sijaan mun luo. Toinen puskista tullut yllätys oli pikkupukki. Eräs ystäväni oli ostanut pikkupukin, mutta koska ei päässyt sitä noutamaan heti, niin pyysi minua hakemaan sen ja voi kuinka viehättävä pikkupukki sieltä tulikaan! Sen siis piti olla vain yhdenyön kylässä, mutta koska taisin vähän ihastua, pyysin luvan pitää sitä luonani vähän pidempään. Josko se vaikka astuisi Hilman ja Irmelin.   Satokausihan oli harmaassa torpassa surkea tänä vuonna, mutta muutaman pienen pullon/purkin ja naatin sain kellariin viedä :)  Kellarin ilmankosteus näyttää pyörivän 87 tuntumassa ja lämpöä on noin +6c eli sen puoleen vaikuttaa hyvältä...

Mihin sinä varaudut? Varaudutko tulipaloon palovaroittimin tai ehkä jopa häkävaroittimin? Entä varaudutko liikenneonnettomuuksiin heijastimin? Ja polkupyöräonnettomuuksiin pyöräilykypärää käyttämällä? Entä varaudutko poikkeustilanteisiin vakuutusten muodossa? Entä minkä vuoksi varaudut? Varaudutko todennäköisyyslaskemien vuoksi? Vai varautumisen helppouden vuoksi? Eli varaudutko vain silloin kun se on edullista ja helppoa? Vain onko sinulla käytännön kokemusta, että varautuminen kannattaa? Vai oletko kenties sitä mieltä että "ei vara venettä kaada"?  Kuten monet lukijat ovat varmaankin huomanneet, allekirjoittanut varautuu sähkökatkoksiin. Sen lisäksi emäntä varautuu poikkeustilanteisiin tien päällä ja toki talosta löytyy palo-ja häkävarottimet, heijastimet sekä pyöräilykypärä.  Oman varautumiseni motivaationa ei ole suuret todennäköisyyslaskelmat, vaikka sähkökatkot ovatkin mielestäni yleistyneet. Hyötyä varautumisesta olen kokenut, mutta olisin toki selvinnyt kyseisis...