Harmaa torppa

Tänä kesänä haaveilin kolmesta rakennusprojektista; hevoskatoksen ja kellarin viimeistelyistä sekä uudesta vuohikatoksesta. Loma meni sairastellessa, niin emännän kuin joidenkin eläinten osalta. Irmeli ei selvinnyt puhaltumisesta, joten se jouduttiin lopettamaan.  Tämän kesän projektit typistyivät siis yhteen projektiin eli vuohien uuteen katokseen ja senkin viimeistely jää tulevaisuuteen. Kesän suurin tapahtuma oli ensimmäisen oman pienpyöröpaalin pullahtaminen ulos Soliksen paalajasta <3 Siitä voit lukea lisää täältä. Kasvimaalla juurekset itivät alkuun huonosti ja pavut kylvin kolmeen kertaan ja vain kaksi taimea tuli pintaan. Auringonkukkaset lähtivät loistavaan kasvuun, samoin kaskinauriit. Mutta kesän edetessä lehtokotilot aloittivat ruokailunsa kasvimaallani. Enpä olisi uskonut, että lehtokotilot syövät myös auringonkukkia ja nauriita.  Mansikat yllättivät mukavalla sadolla ja porkkana ja palsternakka näyttää voivan vielä siedettävästi kotiloista huolimatta. Kaalit ovat saan

 Vanha parista kuormalavasta tehty vuohikatokseni tuli viime kesänä matkansa päähän. Esteri tykkäsi kiipeillä sen katolla ja sorkka oli jo tullut vähintäänkin kerran kattolaudasta läpi. Oli siis aika tehdä uusi katos. Aiempi katos sijaitsi maantasolla, mutta tällä kertaa halusin rakentaa hieman korkeamman katoksen ja yhdistää siihen lypsypisteen. Hilma kun ei varsinaisesti tarvitse partta pysyäkseen paikoilla lypsyn ajan, niin ajattelin rakentaa katokselle terassin ja kokeilla lypsämistä seisten.  Vasemmalla kuvassa näkyy vanhan katoksen kattolauta ja oikealla ylhäällä lähtötilanne. Maahan siis tungettiin neljä tolpanjalkaa, niin suoraan kuin kivikkoiseen maahan mitään saa tungettua ja sitten nakuttelin päälle katoksen lattian. Vuohikatoshan ei varsinaisesti mitään eristyksiä kaipaa, mutta koska halusin käyttää kaikkia jämätuotteita tontiltani vähemmäksi, niin seiniin hukkasin tuulensuojalevyä ja leijonalevyä. Kattoonkin sain hukattua vanhaa aluskatetta. Käytin rakentamiseen kaikki mah

 Millainen on Solis minipyöröpaalain? Ensinnäkin se on pieni! Se mahtui hyvin henkilöauton peräkärrylle. Se kääntyy hyvin pienessä tilassa ja se tuottaa pieniä minipyöröpaaleja. Toiseksi se on helppokäyttöinen. Kurkistus peltien taakse ja heti tulee sellainen olo, että kuinkahan monimutkainen tämä on, mutta ehei. Muutaman kikan kun oppi, niin sillä paalaminen on superhelppoa. Minun lainapeltoplänttini ovat pieniä, liittymät tieltä ovat kapeita ja ennen kaikkea säilytystilani ovat pienet, joten en voi hankkia isoja heinävehkeitä. Solis minipyöröpaalain on siis minun tarpeeseeni täydellinen ja lisäksi nautin kun paalit ovat helposti liikuteltavissa. Solis minipyöröpaalain sopii 20-60 hp traktoreihin. Sen työleveys on 80 cm ja paalit ovat noin 50 x 70 cm eli noin 17 kg painavia. Paalaaja painaa 465 kg ja sen kapasiteetti on 80 - 120 paalia tunnissa. Valmistusmaa on Soliksen kotimaa eli Intia. Ensi töikseni kuvasin kaikki paalaajasta löytyneet ohjetarrat, sillä ajan myötä tarrat voivat haa