Harmaa torppa

Osa teistä saattaa muistaa mun moottorisahahankinnan ( täällä ) Homma on kuitenkin jäänyt vähän kesken..tämä arkajalka kun ei ole uskaltanut harjoitella. No nyt keksin ilmoittautua naisten moottorisahakurssille ja sitäpä sitten mainostin miesseurassa, jonka seurauksena sain ihan privaatin moottorisahakurssin :D   Opiskelu lähti käyntiin terän ja laipan irroittamisella ja uudelleen paikalleen laittamisella. Sitä seurasi teroittamisen harjoittelu. Ja sitähän saa harjoitella jos meinaa ilman ohjuria oppia tuntumalla teroittamaan. Viilan kulman pitäisi olla terään nähden 30 astetta. (Terässä pitäisi näkyä apuviivat oikean kulman kohdalla)  Toinen viilauskulma syntyy kun lasketaan viilan käsiosaa alas päin. Teräketjun valmistajan suosituksien mukaan 0-10astetta ja sitten on vielä se syvyyskin ja tuhat muuta huomioitavaa asiaa, mutta opin mä kuulemma jotain :) Normaalisti ketju teroitetaan joka tankillisen jälkeen, mutta kun oli kyseessä tuo mun tosi huonoon kuntoon mennyt ketj

ja haaveen mahdollistajana matkassa mukana Greenlily :) Monet lukijani ovat varmaan huomanneet hienoisen muovivastaisuuteni. Ainakin sen huomasi Greenlily-nettikauppa, joka tarjosi minulle testattavaksi Ekolounasrasiasettiä:)  Tietentahtoen en heitä muovisia tarvikkeitani pois, mutta jos jokin hajoaa niin pyrin korvaamaan sen teräksellä/puulla tai emalilla. Keittiöni näyttääkin jo osaltaan aika mukavasti muovittomalta, mutta yksi asia mikä minua on häirinnyt ovat pakasterasiat. Jostain googletin lasipurkkien pakastusta, mutta en päässyt siitä oikein selvyyteen. Toinen ehdotus olisi pakastaa maitotölkkeihin, mutta niiden pesu ja keräily/säilytys tuntuu vielä vähän hankalalta (pienessä keittiössä jossa ei ole juoksevaa vettä). Näin ollen olen yhä käyttänyt muovisia pakasterasioita, jotka sentään ovat uudelleen käytettäviä, toisin kuin mini-grip-pussit joita huono emäntä ei pese uutta käyttöä varten:( Tähän kuitenkin tuli loistava ratkaisu ihan sattumalta kun Greenlily lähetti

Walluhan tuli luokseni vähän "lomalle" muista hevosista. Se kun oli saanut niin kovat läksytykset tarhakaveriltaan, että meni maahan kun näkikin toisen hevosen. No enää ei Wallu hevosia pelkää :D Pienen miehen itsetunto on noussut oikein reippahasti. Wallun rinnuksissa näkyy uuden ystävänsä kavion jäljet :D Kuva R.Peltola Viikonloppuna Wallu pääsi kotitallilleen katsomaan vanhoja ja uusia tuttujaan ja niin kävi että Wallu ihastui pieneen shettisristeytysruunaan, niin että oikein rupesi puolustamaan pientä ystäväänsä kun paikalle tuli kaksi kertaa isompi ori :D Leikki piti lopulta päättää kun Wallu alkoi käydä jo niin kierroksilla. Iso on ego, pienellä miehellä :D   Tässä kuvassa Wallu supattaa salaisuuksia uuden ystävänsä korvaan :) Tässä tutustutaan isoon oriin aidan takaa Sitten sitä juostaan koko järjestyksessä Ja välillä vähän lennetäänkin, niin ettei kamera meinaa pysyä vauhdissa ;) Sitten haistellaan varovasti Ja taas

Jotkut lukijat varmaan muistavatkin kuinka kävin viime talvena työhevosten metsätyönäytöksessä . Silloin en olisi koskaan uskonut osallistuvani saman aiheen kurssille, saati että pihassani olisi minkäänlaista kavioeläintä minkä työkäytöstä voisi edes haaveilla. Ilmeisesti sain kuitenkin tuolloin näytöksen yhteydessä jonkinlaisen hevostyökuumeen, kun tilanne on nyt mikä on. Eikä tuollainen mahtava kurssipäivä auta kuumeeseen yhtään, se vain pahentaa tilannetta, mutta toki suosittelen kaikille  teille samaa. Ehdottomasti kannattaa osallistua,kuumeessa on niin kiva olla ;D Päivä alkoi kahvien juonnilla ja jutustelulla, jonka jälkeen siirryttiin ulos tutustumaan päivän kalustoon.   Vasemmalla kuvassa näkyvät "helheet" (jep, ihan outo sana) Helheet ovat vetokarttu (tuo puinen palikka) ja siihen kiinnitetyt ketjunpätkät ja köydet. Helheiden päässä killuu juontokoura. Se on edullinen setti (n.200e), jolla pääsee jo metsätöiden alkuun eli vetämään yksittäisiä tukk

Kevään ompelukurssi alkoi nimellä tuunauskurssi. Alkuun vähän mietin, että mitä ihmettä haluan tuunata, mutta sitten tajusin ne kaikki käytöstä pois livahtaneet vaatteet, mitä laatikostoissani majailee. On sellaisia ihania villapaitoja, jotka ovat käsittämättömästi vyötärön kohdalta lyhentyneet (hyi teitä!) ja sitten niitä mekkoja jotka ovat pesussa lyhentyneet sekä niitä ihania vaatteita, joissa on joko maalia tai öljyä, joten niitä ei voi käyttää, mutta ei ole näemmä voinut heittää poiskaan. Kasasin kaikki ei-sopivat vaatteeni ja vähän muidenkin vanhoja vaatteita ja kassi-alman tavoin marssin tuunauskurssille :) Kuuden tuunauskerran jälkeen saldo näyttää tältä: 1. Kuolleista lempifarkuistani valaskala ja ruokalappu.. (valaskalalle löytyy ohje netistä, mutta ei kaavoja! ja sehän tuotti harmaita hiuksia tällaiselle ei-käsityöihmiselle, mutta ehkä sen valaaksi tunnistaa.. 2. Lepattava villapusero korjattu käyttökelpoiseksi 3. Miesten 2XL-kokoisesta pesukoneessa h