perjantai 2. toukokuuta 2014

Maastoajon alkeiskurssi

MPK järjesti Santahaminassa katumaastureiden maastoajoon tutustumiskurssin. Itsellänihän ei ole katumaasturia vaan ns. oikea maasturi, mutta ilmoittauduin kuitenkin kurssille ja hyvä että ilmoittauduin! Kurssi oli oiva perehdys maastoajoon!

Katumaasturi eroaa maasturista siinä että katumaastureissa ei  yleensä ole alennusvaihteita.(Alennusvaihde puolittaa vaihteen eli ykkösellä kun laittaa alennusvaihteen päälle, niin auto liikkuu puolta hitaammin kuin normaalisti ykkösellä. Tämä ominaisuus on erittäin hyödyllinen maastossa liikuttaessa.) Lisäksi usein maastureissa on hieman enemmän maavaraa kuin katumaastureissa. Kurssilla oli niin katumaastureita kuin oikeitakin maastureita.

Kurssilla näki monenlaista kalustoa.
Vaikka maastureiden maanvara on korkeampi kuin ns tavallisten autojen, niin siltikin keskimääri maanvara on 22-30 cm tienoolla ellei autoa ole korotettu. Näin ollen kiviin ja kantoihin ei parane kolhia auton pohjaa. Kiviä ja kantoja ei maastossa voi kuitenkaan välttää kokonaan joten pääperiaate on se, että este jätetään renkaan alle. Aluksi se tuntuu kokemattomalta hurjalta ajaa rengas suoraan kiveen, mutta jo hetken perästä huomaa kuinka hyvä juttu se on. Toki korkean esteen päältä ei rengasta voi vauhdilla pudottaa alas ettei silloinkin pohja saa osumaa, mutta harjoitus tekee metsurin ja jossain vaiheessa sitä oppii arvioimaan millaisten esteiden yli omalla autolla voi pyrkiä. Jos reittillä on puolestaan syviä monttuja ne pyritään jättämään renkaiden väliin. Useasti tämä ei kuitenkaan ole mahdollistat vaan auto joudutaan (tai saadaan) ajaa osittain montun kautta. Maastoautoa voidaan kallistaa jopa 45 astetta, mutta silloin on huomattava että pienetkin töyssytä yläpuolella olevien renkaitten alle voi saada lastin kaatumaan.

Ristiriipunta on tilanne jossa auton toiset vastakkaiset renkaat ovat ilmassa ja toiset vastakkaiset renkaat koskevat maahan. Tällöin normaalin auton matka pysähtyy. Jos auto on maastoauto siinä on yleensä lukot (ja tässä en tarkoita ovien lukkoja ;) ). Lukoilla saadaan lukittua renkaat niin että vaikka toinen akselin renkaista pyörisi tyhjää niin toisen renkaan meno ei pysähdy vaan renkaat pakotetaan pyörimään yhtämatkaa. Omassa maasturissani on keskilukko sekä etu- ja takalukko. Uudemmissa maastureista löytyy mm. automaattisia lukkoja tai kitkalukkoja, jotka siirtävät tyhjän päällä olevan renkaan vedon(voiman) viereiselle renkaalle jolloin auto pääsee taas etenemään.


Apukuski eli vinssiapina tutkailee tilannetta
Jokaisessa maastoautossa tulisi maastoajon aikana olla kuskin lisäksi apukuski. Apukuskin tärkeä tehtävä on hypätä pahoissa paikoissa autosta ulos ja antaa kuskille tietoa maastosta ja etenemisreitistä (tai kuljettaa vinssinnarua tai tunkata autoa mahdollisimman epämukavissa paikoissa ;) Oma apukuskini ymmärsi myös ruokkia minua kesken harjoitusten). Harjoittelimme siis myös apukuskin ohjeiden mukaan etenemistä vaikeammissa paikossa. Armeijan käsimerkit vaikuttivat erittäin hyviltä ohjausmerkeiltä.




Mäkien nousua ja laskua harjoittelimme mäessä, joka alkoi lyhykäisellä jyrkemmällä nousulla ja sitten jatkui tasaisena nousuna ja ihan lopussa reitin jyrkemmässä osassa piti väistellä puita ja ylittää muutama kivikin. Jos ylös ei päässyt kerralla niin mäki piti peruuttaa alas. Ainoa tavoitteeni olikin että en joutuisi peruuttamaan mäkeä alas eli kerralla ylös :) ja onneksi Toyota oli samaa mieltä. Jos mäkeä ei pääse kerralla ylös, niin ei pidä antaa auton luisua alas renkaat lukossa, sillä silloin sivuttaispito häviää ja usein auto ei palaa suorinta reittiä alas. Etenemisen päättyessä pitää siis nopeasti vaihtaa pakille ja näin varmistaa että renkaat pyörivät alas tultaessa. Mäen nousussa mielestäni tärkeintä on käydä kävellen katsomassa mäkeä ja suunnitella reitti etukäteen.

Edellisten harjoitteiden lisäksi harjoittelimme autojemme ulkomittajen tunnistamista erilaisilla peruutus- ja tarkkuusajoharjoittella sekä ojien ylitystä (myös ajosiltojen kanssa).
Kouluttajan näyttämä ojan ylitys

Maastotunkki (kiinaversio)
Vaikka maastoajon tarkoitus on edetä maastossa autolla, käy välillä niin, että auto jää jumiin. Tällaisia tilantaita varten harjoittelimme hinaus- ja tunkkaustaitoja. Maastoautoahan ei pikku tunkilla nosteta, eikä hallitunkkikaan paljon auta asiaa, jos auto on mahallaan mudassa. Maastoilua varten on siis olemassa maastotunkki, johon saa lisävarusteina vanneadabterin. Joskus nimittäin käy niin ettei autosta löydy oikein muuta sopivaa kohtaa mikä kestäisi tunkkauksen, kuin vanteen reuna. Hinausta testasimme erilaisilla vetoköysillä, -liinoilla ja ketjuilla. Ylivoimaikseksi vetovälikeeksi valikoitui joustava liina. Se ei nykäise, eikä se kerää energiaa itseensä. Samaan tapaan vinsseissä kouluttajat näyttivät suosivan vetoköyttä. Vetoköysi ei niin helposti vahingoita kättä kuin vaijeri, eikä se jäykisty pakkasella ja jos se sattuisi katkeamaan, niin se tipahtaa maahan, eikä sinkoa keräämällään voimalla esim. auton ikkunasta läpi kuten vaijeri koukkuineen voi tehdä. Toki vetoköysi voi rullautua takaisin vinssiin vähän epätasaisemmin kuin vaijeri. Eli osittain nämäkin asiat ovat makuasioita.


Näin nousee Volvo 

Lopuksi kertasimme vähän EA-oppeja ja mietimme mitkä ovat yleisimpiä vammoja mitä maastoajossa voi tapahtua.



Varusteet, joita voi kaivata maastoautoonsa:
  • EA-laukku, kyypakkaus
  • Vetoliina (sinivalkoinen piippoköysi ei kestä maasturin painoa)
  • Majakka
  • Vesipullo, energiapatukat
  • Kumisaappaat
  • Pistolapio
  • Maastotunkki
  • Käsitalja
  • Otsalamppu
  • Tukevat työhanskat
  • Maastotunkki
Lopputulema kurssilta:
Mun pitää varmaankin hommata tällainen tarra autooni ;)



10 kommenttia:

  1. Tuollaiselle kursille olisi kiva päästä...ja tuo tarra kyllä sopisi minunkin autoon..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi tarra oli auton perässä, mutt kyllä mun tarttis laittaa se nokkaan :D

      Poista
  2. Onhan noita tullu harjoteltua ja mukavaahan se on. Ja jos oikein v*ttumaisissa oloissa aikoo maastoautoilla, kuuluu varustukseen sukeltajan kuivapuku tai ainaskii kahluusaappaat ja tietty kuiva villa-asu ja viltti. Typerimmät kaataa autonsa, viksumpi nousee perseeltää ja kattelee reitin etukätee. Noita ensteeksmainittuja "näyttäjiä" käy mun ainaskii sääliks. Pitelivät muille ovee auki sillo ku malttii ja järkee jaettii.

    VastaaPoista
  3. No huh! Hurjalta vaikuttaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se hurjaa ollut, jännitin ihan muuten vaan :) Se oli opettavaista ja mukavaa

      Poista
  4. Ainii, mis sun autost on kuva?? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossahan tuo pikkuinen kauppakassini on :) http://harmaatorppa.blogspot.fi/2014/01/autokuumeen-nousu-ja-laakinta.html

      Poista
  5. apua, kääk kääk... viheliäisiä postauksia, arvaa vaan nousiko mun maastoautokuume taas. mä haluaisin nimenomaan OIKEAN maastoauton, mutta tietysti on positiivista, jos niillä katumaastureillakin pystyy edes jonkun verran ajamaan maastossa. Ilmeisesti pärjäsivät siellä kurssilla kuitenkin mukana?

    Äh, argh... Saa nähdä koska mä raaskin maasturin ostaa. Nykynen kottero kuluttaa niin paljon bensaa, että siihen se mun autoilubudjetti meneekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D ymmärrän täysin kuumeesi! Munhan maasturi on edullinen vanha koppero, joka kuluttaa kiisseliä n.+10l sadalla ... uudemmassa esim katumaasturissa kulutus voi olla maltillisempaa, eikä ne varmaankaan tarvitse laittoa niin paljon kuin vanhemmat. Hyvin tuolla kurssilla katumaasturitkin selvisivät. Näytti siltä että maanvara oli se missä ne jäi muista jälkeen.. Ehkä mä suosittelen vaan, että osta auto joka miellyttää kättä ja silmää :D Mun oli saatava kaunis auto ja tuo oli kaikkein kaunein!

      Poista
    2. Mun nykynen henkilöauto (volvo vuodelta -88) kuluttaa kesälläkin bensaa ainakin yli 13 sadalla, joten olenkin ajatellut, että sitten kun ostan jonkun räkäisen maasturin ja ihmiset nyrpistelee nokkiaan, niin laitan takaikkunaan tarran, että tämä kuluttaa vähemmän polttoainetta kuin edellinen autoni... :D

      Poista