sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Tavoitteena omavarainen elämä vai TUVAllinen elämä?

Moni ihminen, joka kuulee elämäntavastani huudahtaa ensimmäisenä, että sinähän elät ihan omavaraisesti. Itsestä se tuntuu kovin hassulta, sillä tuotan niin pienen osan kuluttamastani ruuasta saati kuluttamistani tavaroista.

Olen kuitenkin miettinyt sanaa omavaraisuus ja tullut siihen tulokseen, että se ei sovi kaikkeen käyttöön. Ensinnäkin täysi omavaraisuus on Suomessa lähes mahdottomuus, vaikka toki jotkut siihen pystyvät. Toiseksi, mielestäni kyseinen sana viittaa hivenen yhteiskunnasta eristäytymiseen. Täysin omavarainen tuottaa itse ruokansa, lääkkeensä, vaatteensa, huonekalunsa, samoin liikkumisensa ja harrastusvälineensä. Tällöin ihminen elää jonkin verran erillään yhteiskunnan toiminnasta (vaikkei eläisikään erossa yhteisönsä ihmisistä).

Jos haluan puhua omavaraisuudesta, puhun mieluummin omavaraisuusasteesta. Mikä on sinun omavaraisuusasteesi? Mitä tuotat itse? Entä mitä ostat tai vaihdat?

En siis tavoittele omavaraista elämään. En edes halua tuottaa kaikkea itse. Haluan käyttää rahani hyviin tuotteisiin ja ennen kaikkea palveluihin. En aio opetella tekemään kaikkea itse, vaan annan jonkun toisen osata tietyt asiat paremmin.

En kuitenkaan tavoittele elämäntavakseni ihan tavallista työssäkäyntiä ja vapaa-aikaa vaan jotain muuta. Mitä tämä muuta sitten on?

On olemassa kaksi asiaa, jotka hämmentävät minua nyky-yhteiskunnassa:

Ensimmäinen on ihmisten suhtautuminen varastoihin. Varasto on monelle paikka, jonne laitetaan tavarat, joita ei tarvita! Ennen varastoitiin tärkeitä asioita kuten ruokaa talven varalle. Säästötileille pistettiin rahaa varastoon pahan päivän varalle. Nykyään yhteiskunta toimii niin hyvin ja moitteettomasti, että varastoja ei tarvita kuten ennen. Miksi varastoida talveksi mansikkahilloa kun kaupasta saa mansikoita läpi vuoden? Samalla kun yhteiskuntamme on kehittynyt supertoimivaksi, niin se on tullut myös hyvin herkäksi. Herkkyyden tekee monenlaiset riippuvuudet. Jos yksi palikka putoaa pois pelistä, se vaikuttaa häiritsevästi moneen toimintoon. Tämä yhteiskunnan herkkyys ei kuitenkaan näy usein ulospäin. Arjessa me kohtaamme enemmän yhteiskuntamme toimivuutta kuin herkkyyttä.

Toinen hämmentävä asia on nykyihmisen suhtautuminen tuotantoon. Ruuan tuottaa joku toinen, vaatteet tuottaa joku toinen ja samoin huonekalut ja muut tavarat tuotetaan toisaalla. Mitä me tuotamme itse? Olen melko varma, että jos tuottaisin esimerkiksi huonekaluni itse, niin en (laiskuudessani) tekisi itselleni turhia huonekaluja.

Omavarainen elämä ei siis ole tavoitteeni, mutta toivoisin että elämäni olisi jonain päivänä tuottavaa ja varastoivaa, siis TUVAllista elämää :D (Oma tupa helpottaa kovasti tuottavaa ja varastoivaa elämää)

Haluan varastoida talven ja pahan päivän varalle. Haluan myös tuottaa osan kuluttamistani asioista. Sanalla sanoen haluan olla tuvallinen :)

Tämän syksyn mehut tulivat näistä omenoista


7 kommenttia:

  1. Veitkö omenat jonnekin mehuasemalle? Mitä nykyään maksaa mehun tekeminen/teettäminen siellä? Oletko nähnyt, millaisella puristimella "tanskalainen maajussi" tekee omenamehunsa? Haaveilen sellaisesta vehkeestä, vaikken ole Suomessa sellaisia nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hong Kong- liikkeet myyvät näitä "Frank-mallin" puristimia. Kolmessa eri koossa. Kaverit ostivat sellaisen ja pitivät mehustus näytöksen. Hyvin toimi. He olivat ostaneet myös murskaimenkin, jotta omenat puristuisivat paremmin. Samasta liikkestä sekin. Mutta jos omistaa oksasilppurin, se ajaa saman asian.

      Poista
    2. Kiitos, Marketta! Luulen, että se laite maksaa parina omenasyksynä itsensä takaisin.

      Poista
    3. Mehustus maksoi 0,9€/ käsitelty kilo. Itselläni ei ole oikein syksyisin aikaa puristella ja pastoroida mehuja itse, mutta katsotaan jos tulevaisuudessa syksyjen aikataulut väljentyisivät

      Poista
  2. Omavaraisuus. Ahtaasti ajatellen se tarkoittaa jopa sitä, että käy työssä, tai hankkii rahaa jostain jollain muulla tavalla. Ja noilla rahoillaan sitten ostaa kaiken tarvitsemansa. Mutta totta, sanan yleisesti käytetyn version mukaista elämää ei ole näillä leveysasteilla ollut satoihin, ellei tuhansiin vuosiin. Kivikaudellakin piikivi ostettiin kauppiailta, jotka toivat sitä keski- euroopasta. Samoin oli suolankin laita. Itsekin joudun ostamaan suolani kaupasta... :D

    VastaaPoista
  3. Tämä teksti on niin asiaa. Olen huomannut, että kun alkaa puhua omavaraisuudesta saa vinoja katseita ja kommentteja siitä, ettei sellainen onnistu tai kannata nyky-yhteiskunnassa.. Ei se määränpää niin iso asia ole vaan matka sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tuottavaa ja varastoivaa elämää voi mielestäni elää kaupungissakin eikä se tuo samanlaisia mielikuvia askeettisesta elämästä kuin joillekin omavaraisuus tuo mieleen.

      Poista