sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Se aika vuodesta

Nyt on se aika vuodesta, että ihmiset kauhistelevat sitä "kuinka sä voit syödä lemmikkisi (tai lapsesi kuten eräs mies totesi)" Eräs rouva kauhisteli sitä kuinka joku voi syödä OMAA eläintään. (toim.huom. rouva ei ollut kasvissyöjä)

Omaa? Onko lihan syönnissä tärkeää se, että kuka eläimen on omistanut? Eipä ole tullut mieleen, että olisi relevanttia kuka eläimen on omistanut, minä, naapurin isäntä vai Atrian sopimustuottaja. Minulle tärkeää on se, miten eläin on elämänsä elänyt ja miten sen loppu on järjestetty.

Omasta eläimestä voin olla varma miten se on elänyt ja miten se on lopetettu. Eli onhan omistussuhde sinänsä tärkeä asia, mutta mielestäni se on hyvä asia, eikä kauhea asia.

Ymmärrän toki, että on helpompaa syödä kaupan lihaa, jonka elämää ja kuolemaa ei ole nähnyt. Mutta kumpi on tärkeämpää: minun tunteitteni helppous vai eläimen hyvinvointi?

Kyllähän minä vastailen noihin kauhisteluihin, mutta välillä se tuntuu vähän epäreilulta, kun en itsekään käy kauhistelemassa muiden syömisvalintoja.

Eilen oli siis teurastuspäivä. Paisti ja Piffi pääsivät talven alta pois. Samalla poistoon lähtivät keväiset pässikaritsat (Toffee ja Mustapippuri). Tallissa on nyt siis Irmeli ja Hilma sekä Laku ja Minttulaku sekä kanat ja kukko :) 
Taas on myös se aika vuodesta, että säikähdän ja meinaan kutsua eläinlääkärini tutkimaan Irmelin. Irmeli ei syö kunnolla, se huutaa ja vastustaa lypsämistä. Kipeä kuttu! Niin paitsi, että se myöskin pyrkii ulos ja huutaa pimeään ja vispaa häntäänsä jos sitä rapsutta.. Jos nyt en kuitenkaan soittaisi eläinlääkäriä paikalle toteamaan, että kutulla on kiima :P





12 kommenttia:

  1. Tollasset kauhistelijat on kadottannu todellisuuden. 30v sitte kotiteurastus oli arkipäivää. Kohta varmaan alkavat ottaa ameriikkalaisista mallia, et kukaan ei saa nähä koskaan ketään nakuna. Ei ees saunassa.
    Sitäpaitti, mun mielestä sun ei tartte perustella valintojas kellekkää, kaikkein vähiten kauhistelijoille.

    Voi Herra, anna mun kaikki kestää.

    VastaaPoista
  2. Mulle ei oo kovinkaan moni ainakaan suoraan kauhistellu, tosin facebookin lihakuva ei mitään hirvee suosiotakaan saanut :D Ihanan pyöreät peput noilla possuilla :)

    VastaaPoista
  3. Onpa muhkeat kinkut, ja filekin näyttää oivalliselta! Vääntö kuulostaa kovin tutulta. Ihan tuota samaa näiden pupujen kanssa. Olisi luullut, että tuollaisia virtahevon kokoisia sikoja ei sentään sekoitettaisi lemmikkeihin! Saati lapsiin :D

    VastaaPoista
  4. Ohhoh. Onpa ihmiset vieraantuneet siitä ruuan alkulähteestä. Sääli.

    Komiat kankut possukuvassa :)

    VastaaPoista
  5. Mulla oli tänä vuonna ekat omat kesäpossut ja työpaikoilla niistä kyllä tuli kauhistelua lähinnä naisilta ikähaitarilta 25-50-vuotta. Niihin kauhisteluihin ja yök kuinka sä voit ja oot ihan hirvee -kommentteihin vastasin takaisin, että "mun kinkku on onnellisempi kuin sun!" Mitäpä siihen muuta sanomaan, kun kauhistelijatkaan ei ole kasvissyöjiä.

    VastaaPoista
  6. Täysin samaa mieltä kanssasi...tärkeintä on, että eläin saa elää elämisen arvoisen elämän....makoisia kinkkuja noista saat..:)

    VastaaPoista
  7. Ihmiset ovat ylipäänsä niin vieraantuneita eläimistä, että kuvittelevat niiden tietävän joutuvansa ruuaksi. Ja porukka haluaa syödä lihaa, muttei se saa muistuttaa eläintä millään muotoa. Ei saa olla luita ja mielellään jauhettuna, ettei vaan tunnista miksikään lihakseksi! Ei se teurastus ja suolistaminen varmaan meille kellekään, jotka näitä omia lihoja kasvattavat, lempi puuhaa ole. Kyllä joka lihaelukan ottaminen on mietitty varmasti paremmin kuin hetken mielihalusta otettu lemmikki. Meistäkin välillä kuvitellaan, että verinoro suupielestä valuen, elellään! Kyllä sitä on saanut kuulla olevansa sairas ja kaikkee!

    VastaaPoista
  8. Joo, lapsuus maalla on vähentänyt näitä kauhisteluja myös. Oman lampaan lihaa olen syönyt siitä asti kun hammas siihen pystyi ja siihen saakka syötiin, kun lampaita lapsuudenkodissani oli. Tämän hullumpaa ei ole tullut minustakaan :D
    Ehkä hyvä, ettet kutsunut eläinlääkäriä ihmettelemään kiimaista Irmeliä :D

    VastaaPoista
  9. Mäkin ihailin pyöreitä peppuja :)!
    Myös meillä ihmetellään kuinka voidaan syödä "lemmikkejä". Kananmunat kyllä tekisivät tuttavapiiriin kauppansa, mutta ei liha, koska "olen nähnyt eläimen ja tiedän nimen"...

    VastaaPoista
  10. Olen kanssasi samoilla linjoilla - arvokasta on juurikin tietää, miten eläin on elämänsä elänyt. Tässä tapauksessa hyvin ja tyytyväisenä. Terkkuja Harmaaseen torppaan :)

    VastaaPoista
  11. Kiitokset kannustavista viesteistä :) Näinhän se on kuten Marketta sanoi, ihmiset haluavat syödä lihaaa, mutta eläintä se ei saa mitenkään muistuttaa. Perjantaina on lihanleikkaus ja siinä yhteydessä on jännittävä punnitus.. mitähän nuo pyllyt painavat (ja kai ne mahtuvat normi uuniin!)

    VastaaPoista
  12. Asenteet ovat onneksi menossa osalla ihmisiä koko ajan parempaan ja valistuneempaan suuntaan, mutta on turhauttavaa "kouluttaa" niitä kanssaihmisiä, jotka edustavat tuollaista täysin näköalatonta kauhistelua. Eläimen elämän laatu ja lopetustapa on - juuri niin kuin sanot - se tärkein ja helpottavin tieto, joten älä välitä! Olen muuten kovasti miettinyt possujen ottamista, kun olen Paistista ja Piffistä täältä lukenut… ehkä jonain päivänä?

    Blogissani on muuten sinulle haaste - tykään niin tästä blogistasi :)

    VastaaPoista