perjantai 29. toukokuuta 2015

Tipuja

Viime sunnuntaina luokseni muutti kaksi uutta kuusiviikkoista hämäläistä maatiaistipua: Lahja ja Lempi. Muutto ei kuitenkaan sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä Heta aiheutti mustasukkaisuusdraaman ja hyökkäsi pikkutyttöjen kimppuun heti ensimmäisenä iltana. Lempi ei tullut sen jälkeen vuorokauteen ulos munintakopista ja Lahja ajettiin seuraavana aamuna ulkotarhan katoksen nurkkaan niin, että minun piti käydä hänet sieltä pelastamassa. Tästä yhteenotosta seurasi rangaistus. Isot kanat ja kukko joutuivat ulkoruokintaan. Jep yöksi ulkotarhaan. Yöllä mieltä osoitettiin kiekumisurakalla, mutta tungin korvatulpat korvaan ja jatkoin uniani.

Lahjan ja Lempin lempiruokaa näyttää olevan lämmin vuohenmaito ja lisäksi ne osaavat näytellä.. näyttelevät pysyvänsä kanalan verkkoaidan sisäpuolella, mutta kun silmä välttää ne hyppäävät aidan toiselle puolelle ja sujahtavat äkkiä takaisin jos näkevät minut ja ovat kuin aina olisivat olleet sisäpuolella.. hyvä etteivät viheltele siivet takataskuissa.

Vanhemmat kanat ovat puolestaan aloittaneet joka kesäisen leikkinsä. "Leikitääs taas sitä, että etsitään minne emäntä on haravoinut kasoja ja levitellään ne pitkin pihaa" En oikein tykkää tästä leikistä, mutta en näemmä ehdi siivota kasoja sitä vauhtia mitä nuo niitä levittävät..


Kevään myöntä on tehty myös monenlaista tutustumista. Nelli on tutustunut kanoihin ja opetellut, ettei niitä saa jahdata, ei vaikka kanat juoksisivat edellä. Aika hyvin oppi on mennyt perille. Kanat puolestaan eivät ole oppineet, että jokaisen oma huone on yksityinen. Oikealla alakuvassa Eveliina ja Kukko vierailevat Lakun ja karitsoiden karsinassa. Eveliina kävi tarkistamassa voisiko heinähäkkiä pitää uutena munintakoppina. Karitsat olivat vähän hämmentyneitä.. "äiti, äiti nouse ylös ja aja nuo pois" ja toki Laku nousi pystyyn ja puski kukon pois.






4 kommenttia:

  1. Toivottavasti "vanhukset" alkavat sietämään nuorisoa. Mulla oli kans noita hämäläisiä. Hankin niitä, kun ajattelin, että täytyy hämeessä asuvalla olla niitä. No, viime kesänä myin ne pois. Ne oli oikein pirullisia luonteeltaan. Ne tappoivat muiden kanojen tiput ja pari nuorikkoakin, jotka olivat melkein munimis iässä. Hyökkäsivät oikein porukalla kimppuun. Olin tottunut leppoisiin jätti- ja kääpiö kotcheihin, jotka olivat ystävällisiä ja hoitivat toistensakin tipuja. Päätin, että yhtään maatiaiskanaa en enään ota, vaikka niitä pitäisikin suosia. Nyt on orpingtoneja ja ne tuntuvat olevan kyllä tosi lempeitä jättejä.

    VastaaPoista
  2. Ihania eläintarinoita. Kanat taitavat olla melkoisia persoonallisuuksia. Hurjia juttuja Marketankin kokemukset, uskallankohan enää haaveilla kanoista :) Taidan olla vähän kanamainen, sillä vuohenmaito on minunkin herkkuani, harmi, etten omista omaa vuohta.

    VastaaPoista
  3. Nää on aina olleet jonkin aikaa uusille ilkeitä, mutta muuten hyvin kilttejä. Ainoana miinuksena vois pitää sitä etteivät ole kovin hautomaherkkiä..eikä kyllä mitään tehomunijoitakaan 😃 mutta mukavia ja todellakin persoonallisia :)

    VastaaPoista
  4. Onpas komea kukko! Kyllä sitä draamaa näyttää liittyvän eläinmaailmaankin. :)

    VastaaPoista