sunnuntai 16. elokuuta 2015

Valjakkoajon perusteet

Loimihaka (Loimaalla) järjestää päivän kestäviä valjakkoajokursseja(70e),jonne päätimme ystäväni kanssa mennä. Hänelle tuli kuitenkin este, joten "jouduin" kurssille itsekseni. Vähän jännitin alkuun, että miten tällainen pari kertaa ohjasajoa kokeillut selviää siellä, mutta selvisinhän minä ja uuttakin opin :D 

Toki olin kurssilaisista se, joka kaateli kärryjen renkailla tötsiä, mutta toinen kouluttajista sanoi että "kyllä kaikki saivat ideasta kiinni" :D. Tajusin siis minäkin, että niiden tötsien väliin olisi pitänyt osua, mutta toteutus ja ajatus eivät ihan aina kohdanneet :P


Kurssi alkoi varuste- ja valjastusopetuksella. Leena esitteli meille Nopan valjastuksen ja sen jälkeen kävimme varustehuoneessa katsomassa erilaisia valjas- ja kuolainvaihtoehtoja. Biothane-valjaat ovat kuulemma pääasiallisessa käytössä. Kuolaimina käytetään eniten joko postikankikuolaimia tai liverpool-kuolaimia.



Kuvalla vasemmassa valjastusjärjestys.


Noppa (Gnomas) oli ensimmäinen liettualainen zemaitukai-hevonen mitä olen koskaan tavannut. Olin aika vaikuttunut tästä kauniista rodusta sekä Nopan luonteesta.





Vasemmalla vetoliinojen pikalukot. Vetoliinoilla hevonen vetää kärryjä ja aisat taasen auttavat käännöksissä. Oikealla yllä kuvassa aisojen kiinnitys.




Valjakko-ajoon tarvitaan hevosen/ponin lisäksi siis valjakkovaljaat, vaunut sekä groomi (eli avustaja). Jos haluaa kilpailla tai käydä oman kalustonsa kanssa treeneissä, täytyy ratkaista hepan lisäksi vaunujen kuljetuksen. Jos sattuu omistamaan trailerin lisäksi avolava-auton niin vaunut saa usein helposti lavalle ja traileri vaan perään kiinni. Jos talouteen ei avolavaa tule ja trailerin osto on muutenkin edessä, niin sitten vaihtoehtoina on tällaisia kätevän oloisia trailereita, joiden edessä on oma vaunupaikka. Ja ainahan voi hommata kuorma-auton ;) 


Kuvassa vasemmalla harjoituskärryt ja oikealla nelipyöriset juhlavaunut (lampuilla). Valjakkoajon aloittamiseen riittää hyvin yhdet vaunut, mutta jatkossa kilpailuissa käytetään kaksia vaunuja. Niin sanottuja juhlavaunuja ja maratonvaunuja. Juhlavaunuja on nelipyöräisinä ja kaksipyöräisinä (Gig). Tällainen amatööri sanoisi että maratonvaunut näyttävät silmään vähän sporttisimmilta ja juhlavaunut vähän juhlavemmilta :D



Kuvassa yllä näkyy puolalaisen Glinkowskin maratonvaunut.Puolassa on kuulemani mukaan noin 50 vaunuvalmistajaa joten valikoimaa ja laatua löytyy. Ja ne lisävarustelut.. näihin sai oman koon mukaan tehtyjä istuimia ja jos jonkinlaisia säätöjä ja on erilaisia kellotelineitä (apukuski voi vilkuilla kelloa) ja oli piiskatelineitä ja tietenkin myös jarrut ja vaikka mitä. Itse olin vaunuesittelyn jälkeen ihan pyörällä päästäni :D


Valjakkoajokilpailut koostuvat koulukokeesta, kestävyyskokeesta ja tarkkuuskokeesta. Koulukokeessa suoritetaan kouluratsastukseen tyyliin tiettyjä kuvioita käynnissä ja ravissa. Maratonkokeessa suoritetaan rata, jonka pituus vaihtelee tason mukaan. Koe on jaettu viiteen osaan jossa jokaiselle osalle on määrätty tietyt askellaji. Viimeisessä osassa tulee suoritetaan erilaisten esteiden kiertämistä. Tarkkuuskokeessa on niitä ihania muovisia tötsistä tehtyä portteja ja pisteitä mitä pitää kiertää kaatamatta niitä. Tötsien päällä voi olla myös palloja. Tarkkuuskokeessa tarkkuus ja vauhti ratkaisevat. (Lähde Valjakkoajo)



Valjastus- ja vaunuesittelyn jälkeen valjastimme itse pareittain hevosemme ja lähdimme peltoa kiertävälle radalle harjoittelemaan ajamista. Tuntui hassulta kun rataa kierrettiin eri suuntiin. Toiset valjakot tulivat perässä ja toiset tulivat vastaan.

Groomin tehtävä on tasapainottaa vaunuja tiukoissa kurveissa ja lukea penkin takana olevassa "muovitaskussa" olevia nuotteja eli toimia vähän niinkuin kartturina ja kertoa kuskille myös kellonaikoja. Me emme kurvailleet niin pahasti, että groomin olisi tarvinnut tasapainottaa, mutta onhan se mukavaa kun toinen on siinä henkisenä tukena :D Ajossa erilaista siihen muutamaan työajokertaan mitä mulla on takana, oli se että lähtöä ei ilmaistu hevoselle läpsäyttämällä kevyesti ohjia takapuolen päällä. Ääni komentoja käytettiin mielestäni fiksusti tavuttaen KÄYN-TIIN, RA-VI, niin ettei normaali keskustelussa eteen tullut sana ravi antanut hevoselle lupaa nostaa ravia.

Piiskan kuuluu osoittaa hevosen vasemman korvan suuntaan silloin kun sitä  ei käytetä ja piiskalla ei nimestä huolimatta piiskata ketään vaan sillä annetaan merkkejä hevoselle. Aloittelijalle piiskan pitäminen oli työlästä. Kädessä pitäis pysyä paksut hanskat, ohjat ja sitten viä piiska.. kamalasti kamaa :D 

Ylläolevassa kuvassa allekirjoittanut yrittää ajaa... ohjastuntuma on ties missä kun jännittää ja sormet kramppaa :D eli hyvin menee. Kuvassa näkyy oikealla tuossa "jalkapukilla" musta jarrupainike.

Ruuan jälkeen harjoiteltiin tarkkuusajoa ja omaa vuoroa odottaessa kierrettin, jopa vähän esteitäkin.

Kaiken kaikkiaan päivä oli mukava ja voin suositella kyseistä kurssia jopa tällaisille aloittelijoille :)

3 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä! Pitäisiköhän meidän miehen kanssa lähteä tuonne kurssille... Olen katsonut vauhdikkaita pätkiä valjakkokisoista ja kyllä meno näyttää aika hauskalta. Jostain pitäisi vain aloittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä tuota kurssia. Sieltä jos mistä saa hyvän makupalan lajista :)

      Poista
  2. Mun täytyy lukea tää postaus paremmalla ajalla oikein ajan kanssa ja tutustua noihin kursseihin, kun pitäisi pikkuponille keksiä fiksua tekemistä, ja valjakkoajo olis varmaan hyvää jumppaa.. Itse kun oon vaan 15 vuotta ajanu maanteitä pitkin, niin olis kiva pimeinä aikoina ajella vaan kentällä valon alla, ja silti saada jotain fiksua aikaiseksi... :D :D

    VastaaPoista