Esittely

Harmaan torpan emäntä


Olin (melko) normaali nuori nainen, työskentelin ja elin kaupungissa, kunnes mieleni aloi tehdä maalle tönkimään kukkamaata. Siinä sitten tutkin nettiä ja rukoilin tiettyjä yksityiskohtaisia vaatimuksia täyttävää torppaa itselleni. Pienoisen hyperventilaatikohtauksen sain, kun löysin tuon rukouksieni mökin ja sainkin sen vielä tarjouskaupasta huolimatta. Torpassa oli tarkoitus asustella lomilla, mutta ensimmäisen loman jälkeen kaupunkiin palaaminen alkoi ahdistamaan. Muutaman kuukauden jälkeen pakkasin kamppeeni, vaihdoin työpaikkaa ja muutin torpalleni. Ensimmäinen talvi ilman pesumahdollisuutta, kera kannettavan veden sekä ulkohuussin sujui yllättävän hyvin. Myöhemmin rakennutin itselleni ulkosaunan, jonne nykyään tulee jopa juokseva lämmin vesi. 

Lapsuudesta saakka olen ollut allerginen eläimille, joten lemmikkeinä olen saanut pitää vain akvaariokaloja. Toisena kesänä mulle tarjottiin kesäkanoja.. ajatus omista kanamunista koukutti heti. Kanojen jälkeen ystäväni tarjosi lampaitaan raivaamaan puskittunutta tonttiani. Eli kesäkanojen jälkeen tuli kesälampaat. Kanamunien jälkeen aloin miettimään vuohenjuustoa.. vaikka lapsuudessani mummolan vuohi oli aiheuttanut aikamoisen vuohipelon.. Lopulta päätin kuitenkin tutustua vuohiin, joten soitin lähimpälle vuohitilalle ja pyysin päästä vierailulle. Vierailun päädyttyä olinkin jo varannut itselleni kaksi vuohta (vuoden palautusoikeudella). Siinä kohtaa sitten rakensin talkoolaisten avulla talliin kanoille ja vuohille omat ympärivuotiset tilat. Vuohien jälkeen sain työkaveriltani (juu melko tavallinen toimistotyö) kaksi lammasta. No mahtuihan talliin pari lammastakin. Mutta sitten mieleni rupesi tekemään pekonia ja sehän tarkoitti omia kesäsikoja. Hunajaakin piti saada vaikka mehiläisiä vasta pelkäsinkin :D onneksi ne osoittautuivat upeiksi tyypeiksi. Lopulta ystävät alkoivat puhua, että kyllä sun joku heppa täytyy tilalle hommata.. juu ei. Niitä vasta pelkäänkin ja niistäkään ei ollut osaamista. No.. nyt ei ole enää lampaita mutta vuohien ja kanojen lisäksi tallissa asustaa Wallu ja Edy -ponit. Vaan koiraa ei lainkaan pitänyt ottaa, mutta hoidossa ollut Nelli-koira kotiutui luokseni, niin ettei sitä sitten voinut oikein palauttaa. (Yritin siis palauttaa sitä, mutta Nelli oli sitä mieltä, ettei voi oikein syödä tai ulkoillakaan entiseen malliin ilman mua). Joten niin minä sitten opin nukkumaan korvatulpat korvissa kuorsaavan koiran kanssa. Niin ja se allergia.. se ei enää vaivaa kuin kissojen osalta. Nellin jälkeen olin kaksi tuskaista vuotta ilman koiraa kunnes Aada muutti luokseni.

Blogini on jonkinlainen päiväkirja, siitä millaista on kun kaupunkilainen muuttaa maalle. Kaikenlaisia uusia taitoja pitää opetella googlen, naapureiden, vertaistuen ja kurssien avulla. Ilman Jumalaa en varmasti olisi tässä ja ilman monen ihanan ihmisen apua hakkaisin vieläkin monessa asiassa päätä seinään.

Eli harmaassa torpassa asuu minun lisäksi Welsh corgi Aada ja tallissa asustavat Suomenvuohikutut Irmeli, Hilma ja Esteri, muutama kana, yksi kani sekä Irlannin cob ruunat Wallu ja Edy.

Tervetuloa blogiini :)


Kuvassa allekirjoittanut harjoittelee toukotyökurssilla hevostaitoja. Kuva Susanna Malmström.



Kommentit

Lähetä kommentti

Heitäpä alla olevaan laatikkoon kommentti tai kysymys, ne ilahduttavat emäntää.
p.s Emäntä tykkää sinuttelusta, eli muodolliset teitittelyt voi unohtaa :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ottaisitko itsellesi lampaita?

Mehupullojen pesu

DIY maakellari