Naisten tutustumispäivä motocrossiin
Karkkilan MK järjesti naisille ja tytöille avoimen tutustumispäivän moottoripyöräharrastukseen. Tapahtuma järjestettiin Karkkilan crossiradalla ja järjestäjä oli onnistuneesti hommannut paikalle monenlaista ajokalustoa ja ajovarusteita, joten paikan päälle sai mennä ilman aikaisempaa kokemusta lajista sekä ilman omia kamppeita. Itseltäni tosin löytyi hiirensyömät varusteet ja aiempaa kokemusta muutaman kokeilukerran verran.
Olen siis käynyt kaksi kertaa motojyskyn järjestämällä loistavalla endurosafarilla ja samalla nauttinut ja pelännyt ihan tuhottomasti :D kaikki yhtäkkiset kannot ja juurakot sekä syvät mutavelliurat ovat aiheuttaneet pienoisen sydänkohtauksen joka kerta,mutta molemmilla kerroilla olen selvinnyt (lähes kunnialla) miesten perässä perille saakka:).
Motocrossikin aiheuttaa samaa eli hämmentävää täyden paniikin ja onnen sekoitusta. Mutta motocrossi on ehkä hivenen "turvallisempaa" tällaiselle arkajalle sillä metsän sijasta motocrossissa kierretään hiekka/kurapohjaista rataa joka käy kerta kerran jälkeen tutummaksi eikä pelottavat muta-altaat hyökkää kulman takaa eteen äkki arvaamatta vaan niitä voi jo vähän ennakoidakin :) Crossissa on myös toinekin puoli, joka pääsääntöisesti puuttuu endurosta eli ilmalennot <3 Voi sitä onnen määrää kun saa pyörän 10cm:kin maasta ilmaan ihan pikkiriikkisessä lasten radan hyppyrissä :D
Tämän osalta syksy aiheuttaa minussa hieman epäilyttäviä piirteitä..eli aina kun näen naapurin poikia ajamassa lähipelloilla sänkipeltocrossia, mieleni tekee mennä kaatamaan joku pojista ja viedä heiltä pyörä.. "täti tahtoo ajaan". Tähän tietenkin auttaisi se että a) joko hommaisi itselleen oman pyörän tai b) pelottelisi pojat niin, että aina mun nähdessää ne toisivat jo valmiiksi mulle pyörän lainaan... taloudellisesti jälkimmäinen olisi kannattavampaa ;)
Näihin syksyn fiiliksiin sitten Karkkilan MK järjesti tämän tutustumispäivän! Aivan loistava ajoitus..(pelastivat muutaman pojan siis)
Pääsin ajamaan ensimmäisessä ryhmässä, jossa jokaisella naisella oli kokemusta katupyöristä. Kävimme kentällä läpi tärkeimmät erot katupyöräilyyn eli seisontatuen ja kick-startin käytön sekä oikean ajoasennon. Tämän jälkeen teimme jarrutus/kiihdystysharjotteita ja sitten lähdimmekin kiertämään pientä rataa. Ja siitä se hymy sitten vain kypärän sisällä levisi :) Ihana rata! (kuvassa vasemmalla)
Toisella ajosetillä ajelin omaa tahtia pientä rataa ympäri ja nautiskelin hyppyreistä ja tutustuin allevaihtuneeseen uuteen pyörään..kunnes sitten toinen kouluttajista huikkasi että tule perässä, käymme isolla radalla.. jahas iso rata, mikäs se on? Onkos se toi joka tuolla reunalla näkyy.. Näin jälkikäteen voin sanoa että se EI näy pienelle radalle! ja että se todella on ISO. Korkeanpaikan kammoni sai kyllä pakin aika kivasti sekaisin kun toinen toistaan korkeammat seinämät ja rotkot seurasivat toisiaan ja jotenkin niistä piti selvitä hengissä!! Ihan lopussa jo huusin ääneen kypäräsn sisällä että EIKÖ TÄMÄ KOSKAAN LOPU! ja samalla olo oli sanoinkuvamaamaton! MÄ SELVISIN SIITÄ!!! ja sivuhuomiona: mä en siis käy edes vuoristoradoissa. Mutta miten kuvata sitä kauhun ja onnen yhtäaikaista tunneshokkia? Ehkä sanon vaan että se oli järkyttävän hienoa ;) Radasta saa jotain osviittaa täältä (ja onneksi mun ajamisesta ei ole mitään todistusaineistoa !)
Suurkiitokset Karkkilan Moottorikerhon väelle, kouluttajille ja kanssasisarille mahtavasta mahdollisuudesta! Suosittelen muillekin :)
Olen siis käynyt kaksi kertaa motojyskyn järjestämällä loistavalla endurosafarilla ja samalla nauttinut ja pelännyt ihan tuhottomasti :D kaikki yhtäkkiset kannot ja juurakot sekä syvät mutavelliurat ovat aiheuttaneet pienoisen sydänkohtauksen joka kerta,mutta molemmilla kerroilla olen selvinnyt (lähes kunnialla) miesten perässä perille saakka:).
Motocrossikin aiheuttaa samaa eli hämmentävää täyden paniikin ja onnen sekoitusta. Mutta motocrossi on ehkä hivenen "turvallisempaa" tällaiselle arkajalle sillä metsän sijasta motocrossissa kierretään hiekka/kurapohjaista rataa joka käy kerta kerran jälkeen tutummaksi eikä pelottavat muta-altaat hyökkää kulman takaa eteen äkki arvaamatta vaan niitä voi jo vähän ennakoidakin :) Crossissa on myös toinekin puoli, joka pääsääntöisesti puuttuu endurosta eli ilmalennot <3 Voi sitä onnen määrää kun saa pyörän 10cm:kin maasta ilmaan ihan pikkiriikkisessä lasten radan hyppyrissä :D
Tämän osalta syksy aiheuttaa minussa hieman epäilyttäviä piirteitä..eli aina kun näen naapurin poikia ajamassa lähipelloilla sänkipeltocrossia, mieleni tekee mennä kaatamaan joku pojista ja viedä heiltä pyörä.. "täti tahtoo ajaan". Tähän tietenkin auttaisi se että a) joko hommaisi itselleen oman pyörän tai b) pelottelisi pojat niin, että aina mun nähdessää ne toisivat jo valmiiksi mulle pyörän lainaan... taloudellisesti jälkimmäinen olisi kannattavampaa ;)
Näihin syksyn fiiliksiin sitten Karkkilan MK järjesti tämän tutustumispäivän! Aivan loistava ajoitus..(pelastivat muutaman pojan siis)
Pääsin ajamaan ensimmäisessä ryhmässä, jossa jokaisella naisella oli kokemusta katupyöristä. Kävimme kentällä läpi tärkeimmät erot katupyöräilyyn eli seisontatuen ja kick-startin käytön sekä oikean ajoasennon. Tämän jälkeen teimme jarrutus/kiihdystysharjotteita ja sitten lähdimmekin kiertämään pientä rataa. Ja siitä se hymy sitten vain kypärän sisällä levisi :) Ihana rata! (kuvassa vasemmalla)
Toisella ajosetillä ajelin omaa tahtia pientä rataa ympäri ja nautiskelin hyppyreistä ja tutustuin allevaihtuneeseen uuteen pyörään..kunnes sitten toinen kouluttajista huikkasi että tule perässä, käymme isolla radalla.. jahas iso rata, mikäs se on? Onkos se toi joka tuolla reunalla näkyy.. Näin jälkikäteen voin sanoa että se EI näy pienelle radalle! ja että se todella on ISO. Korkeanpaikan kammoni sai kyllä pakin aika kivasti sekaisin kun toinen toistaan korkeammat seinämät ja rotkot seurasivat toisiaan ja jotenkin niistä piti selvitä hengissä!! Ihan lopussa jo huusin ääneen kypäräsn sisällä että EIKÖ TÄMÄ KOSKAAN LOPU! ja samalla olo oli sanoinkuvamaamaton! MÄ SELVISIN SIITÄ!!! ja sivuhuomiona: mä en siis käy edes vuoristoradoissa. Mutta miten kuvata sitä kauhun ja onnen yhtäaikaista tunneshokkia? Ehkä sanon vaan että se oli järkyttävän hienoa ;) Radasta saa jotain osviittaa täältä (ja onneksi mun ajamisesta ei ole mitään todistusaineistoa !)
Suurkiitokset Karkkilan Moottorikerhon väelle, kouluttajille ja kanssasisarille mahtavasta mahdollisuudesta! Suosittelen muillekin :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Heitäpä alla olevaan laatikkoon kommentti tai kysymys, ne ilahduttavat emäntää.
p.s Emäntä tykkää sinuttelusta, eli muodolliset teitittelyt voi unohtaa :)