Tuotantokanikurssi

Kyllä vain, kanejakin voi kasvattaa tuotantoeläiminä.

Näkisin "kanit" kolmessa kategoriassa:

1.Lemmikkikanit (e. piskuiset hermeliinit)
2.Jänekset (kasvavat mettässä, syödään padassa)
3.Tuotantokanit
  a)villantuottajakanit (angoravillaa kun tulee vain 
    angorakaneista;)
  b)nahantuottajakanit (kyllä, kaninkarvahattu on lämmin!)
  c)lihakanit, joita kasvatetaan lihantuotantoon. Hyvästä
    lihakanin koivesta lihaa saa jopa 300g eli broilerinkoipi 
    kalpenee sen rinnalla heittämällä :)Lisäksi usein lihakani on
    usein lähilihaa ja sen kasvuolot ovat kotona monen verroin 
    paremmat kuin broilerin olot. Ekologista se on myös sillä 
    samalla ravintomäärällä millä nauta kasvattaa 500g lihaa,
    kani kasvattaa 3kg vaaleaa hyvää lihaa.


Kävin siis viikonloppuna loistavalla tuotantokanikurssilla jossa käsiteltiin kanien tuotantokäyttöä, niin villa-, turkis- kuin lihatuotantoa. Tuotantokanin kasvatusta ja lopetusta säätelevät lait löytyvät finlexistä. Yli kuuden tuotantokanin kasvattamisesta tulee käsittääkseni tehdä ilmoitus Aluehallintovirastoon AVI:in. Kasvattajan on myös hyvä tatuoida kasvattamansa kanit. Vasempaan korvaan tulee kolminumeroinen luku joista ensimmäinen viittaa kuluvaan vuoteen, toinen siihen kuinka mones poikue on menossa ja kolmas numero siihen kuinka mones poikueen kani on kyseessä. Tatuointipihdit maksavat n.60-100e ja sen lisäksi tulee ostaa värijauhetta. Osa kaneista ei edes reagoi pihtien napsautukseen korvanlehdessään. Osa toki osoittaa mieltään, mutta toimenpide on nopea.

Angorakaneja odottamassa
villan leikkausta

Villantuottajakanit: Angorakani, satiiniangorakani, jamora eli luonnonangora ja muut villakarvaiset rodut. Alle 3cm pituiset villat luokitellaan 3.luokan villaksi eli niitä käytetään mm. huovutukseen. 5-6cm villa on 2.luokan villaan ja sitä voidaan käyttää käsinkehräämiseen tai huovutukseen.Yli 6cm pituinen villa on 1.luokkaa ja sitä voidaan käyttää kone- tai käsinkehräämiseen. Leikkasimme kurssilla näiden kuvassa olevien kanien karvat talteen ja kyllä fiskarssin hyvät keittiösakset toimivat hyvin leikkuusaksina :) .Kanista harjataan ensiksi läpi ja sitten keskelle selkää tehdään jakaus ja leikatessa pidetään sakset selänsuuntaisesti. Erityisesti varotaan korvia ja häntää ;)


Nahantuottajakanit: Näitä ovat muun muassa rex, satiini ja pieni chinchilla -rodut. Paras nahka tulee n.8kk-1vuoden ikäiseltä kanilta. Kesällä kani vaihtaa karvansa, joten talvinahka on yleensä parempi kuin kesänahka. Nahan voi säilöä levittämällä sille merisuolaa tai sen voi pakastaa tai kuivata. Liian nopea kuivaus aiheuttaa nahkaan halkeilua ja liian hidas puolestaan mädäntymistä. Siksi kuivattaminen tulee tehdä sopivan nopeasti. (kokeilu tekee metsurin). Nahan voi kotimuokata tai sen voi lähettää Panfurille muokattavaksi (n 15e/kpl), mutta Panfur muokkaa nahat vasta kun muokattavia kanin nahkoja on koossa 100 kpl eli on syytä varautua odotteluun.

Lihakanit: Näitä ovat muun muassa seuraavat rodut: valkoinen maatiainen, wieniläinen, suurihopea, pienisakasanluppa, ranskanluppa, kalifornialainen yms. Eikä unohtaa pidä risteystyskaneja, jotka useasti kasvavat nopeammin haluttuun kokoon.

Oikeaoppinen lopetus ja lihankäsittely:

Wiener-lihakani

Teurastettavalle kanille ei tule antaa väkirehuja noin vuorokautta ennen teurastusta. Kanin tainnuttaminen voidaan tehdä joko tainnutusjousella tai murtamalla kanin niska puukapulalla. Kurssilla kävimme läpi vain tainnutusjousen käytön. Tainnutusjousen käytössä kanin pää asetetaan kovalle alustalle ja korvien ja silmien väliin hahmotetaan rasti jonka leikkauskohtaan tainnutusjousi asetetaan. (Kani voidaan siis asettaa polvi-istunnassa maassa olevan ihmisen jalkojen väliin ja kun vasemmalla kädellä pidetään korvista kiinni niin oikealla kädellä voidaan napista painaen vapauttaa tainnutusjousen sisällä oleva metallipiikki, joka syöksyy kanin aivoihin tehden siitä aivokuolleen. Tainnuttamisen jälkeen 60sec sisään tulee kanin kaulasuonet avata terävällä veitsellä ja näin veri saadaan laskettua ulos (sitä ei tule paljoakaan.) 

Tainnutusjousi ja lihakanin kallo.

Nylkeminen: kuollut kani ripustetaan takajaloista esimerkiksi ripustus"henkariin". Takajalkojen ympärille tehdään viilto niin että ns. housunpuntit irtoavat sukista. Puntteja vedetään hieman alaspäin niin että puntiin saadaan ujutettua sormet. Sitten lahjetta hieman levitetään niin että haarasauma saadaan siististi auki kanin etupuolelta. Etukäpälät leikataan esim. oksasaksilla poikki rannenivelen yläpuolelta. Seuraavaksi leikataan hännän etu ja takapuolelta ja irrotetaan häntä. Sitten voidaankin haalari vetää ylhäältä takajaloista alas asti niin 
että pää jää pussiin (jos nahka halutaan säästää niin leikataan pää irti ennen pussiin vetämistä). 

Suolistaminen: työnnetään sormet vatsanpeitteiden väliin ja leikataan ne auki hännästä rintakehään. Varotaan rikkomasta virtsarakkoa. Irrotetaan peräsuoli ja vedetään koko suolisto varovasti ulos. Sitten irrotetaan munuaiset, maksa, keuhkot ja sydän. (Jos maksa halutaan käyttää, niin sappirakko irrotetaan siitä varovasti. Lopuksi ruhon annetaan riippua ja jäähtyä ennen lihan käyttämistä. Kani voidaan valmistaa ruuaksi kokonaisena tai siitä voidaan esimerkiksi irrottaa etujalat lapoineen ja takajalat paisteineen. Selästä irrotetaan sisä- ja ulkofileet. 
p.s kaninliha on valkoista ja sen kolestroolipitoisuus on erittäin matala ja rasvaprosenttikin vain 4,5%