Ohjasajokoulutusta ja länkien sovittelua

Wallu ja minä osallistuimme MW Hevospalveluiden järjestämään ohjasajo/valjastus-kurssille. Kurssi järjestettiin Ikaalisissa ja kouluttajina toimivat Miisa Wikman ja Nina Salovaara (Luomajärven hevoskievarin tallimestari).


Saavuimme kurssipaikalle kerrankin liian ajoissa (johtuen allekirjoittaneen aikataulusählingistä), joten Wallu pääsi kentälle riehumaan itsekseen etukäteen. Miisan tallin omat hevoset roikkuivat innostuneena aidan toisella puolella, kun Wallu esitti (ilmeisesti lähinnä tammoille) pukkihyppelyloikkashowtaan.
Kurssin toisen demohevosen omistaja oli sairastunut, joten Wallu olikin ainut hevososallistuja.

Kurssin alussa lounastimme ja käsittelimme Miisan johdolla tavoitteita sekä turvallisuusnäkökulmia.
Sen jälkeen Miisa ja Nina demosivat suomenhevostamma Aamulla- ohjasajon periaatteita, taivutuksia ja sitä miten hevosen voi opettaa seisomaan neljällä jalalla tasapainossa. Tämähän kuulostaa aika hassulta, sillä miksi hevonen ei käyttäisin neljää jalkaa yhtä paljon kun sillä kerran on neljä jalkaa.
Mutta luonnossa hevonen on etupainoinen, koska sen tehtävä on etsiä ruokaa maasta 18h/pvässä ja luonnossa sen ei tarvitse kantaa ihmistä selässään tai vetää perässään raskasta kuormaa. Lisäksi mikään hevonen ei ole täysin symmetrisen suora syntyjään. Vähän niin kuin me ihmiset. Toisen skolioosi vaikuttaa asentoon ja toisen yliojentuvat nivelet vaikuttavat siihen missä sen painopiste sijaitsee. Jos siis hevonen on vähän jumissa/vinossa ja lisäksi se saa kantaakseen tai työntääkseen kuormaa, niin hevosta on syytä opettaa siirtämään painoaan taakse ja seisomaan tasapainoisesti jokaisella neljällä jalallaan.


Tasapainoisesti itseään kantavan hevosen tulisi ympyrällä astella kuin junan raiteilla, niin että oikeat jalat kulkisivat kuin oikealla kiskolla ja vasemmat kuin vasemmalla kiskolla. Mutta näinpä usein ei ole vaan toinen puoli on hevoselle hankalampi ja se esimerkiksi yleisimmillään "liiraa" sisätakajalallaan, niin että sen askel tuleekin jonnekin ulkoraiteen suunnille. Tämä lisää kuormitusta hevosen etusisäjalalle ja voi jatkossa johtaa jalkaongelmiin. Tällaisen epätasapainon voi huomata myös siinä, että jompaankumpaan suuntaan tehtävä ympyrä tuppaa pienentyä hevosella, sillä esimerkiksi sen kyljet eivät taivu kuten pitäisi.  Tasapainoa voi kuitenkin korjata. Helpointa se on avustajan kanssa joka kulkee hevosen lavan vieressä ja pyytää tällaisessa tilanteessa aluksi sen etulavalta "vetämään sitä sisään", jolloin hevosen on vietävä ylimääräinen paino kyseiseltä jalalta pois. 


Eli ensinnä hevonen olisi hyvä opettaa seisomaan ja sitten jumpata kulkemaan tasapainoisesti. Vaihteleva maasto on myös hyvää jumppaa hevoselle (eli kaikki vaan hevosten kanssa metsätöihin ;) )

Oli muuten huojentavaa nähdä Aamun ohjasajodemo kun Aamu sattui olemaan juuri silloin vähän herkällä tuulella. Vesisade ja epämääräinen yleisö oli sen mielestä epämiellyttävää. Toki demon loppua kohti Aamu rentoutui ja homma rupesi luistamaan, mutta silti oli hieno nähdä suorituksen alku, jonka hyvin voin sieluni silmin nähdä tapahtuvan omassa pihassani:) 

Kolmas asia mikä on hyvä opettaa hevoselle on pään lasku. Sekin tuntuu äkkipäätään hassulta asialta, mutta sillä onkin tärkeä funktio eli kun hevonen nyppää päänsä salamana ylös sen kehossa vapautuu stressihormoneja kuten adrenaliinia ja kortisoli. Tällöin hevonen on valmiustilassa säntäämään karkuun (kuten saaliseläimen kuuluukin olla), mutta kun hevonen laskee päänsä sen kroppa tuottaa endorfiineja jotka alkavat heti pilkkomaan tuota adrenaliinia palasiin eli hevonen rauhoittuu. Aika kätevää eikö :) (Tosin tutkijat eivät ole tästä pään asennon vaikutuksesta ihan yksimielisiä)

Demon jälkeen pääsimmekin itse ohjasajamaan Aamun äitiä Minttua ja piensuomenhevosta Tyyristä. Olipa superhyödyllistä saada tuntumaa erilaisiin hevosiin. Näillä kahdella hevosella oli kokoeroa ja herkkyyseroa.


Ohjasajossa on muutama erittäin haastava juttu. Ensinnäkin pitää itse muistaa hengittää ja toiseksi pitää pitää kädet rentoina omilla paikoillaan! Jostain syystä allekirjoittanut huitoi käsiään hevosen mukana minne sattui ja hengityskin oli mitä oli :D Lopulta mua kehotettiin puhumaan hevoselle jatkuvasti, etten pidätä hengitystäni :D Alkuun harjoittelin Mintulla ohjasajoa takaa ja takaviistosta ja sepä oli kätevää kun näki hevosesta muutakin kuin kaapinkorkuisen takapuolen, mutta kyllä se alkuun epäilytti, että häviääkö tuntuma toiseen puoleen jossain välissä. Lisäksi opeteltiin yhdenkäden ohjasajoa, niin että molemmat ohjat menivät yhden käden eri sormien läpi ja vain käännöksissä toinen käsi kävi auttamassa. Se olikin yllättävän luonnollista ja helpon tuntuista. Muina asioina opeteltiin tuntuman pitoa, pysähdyksiä, kääntöjä, myötäystä, ympyrällä menoa ja sitä omaa asentoa :D

Kahvitauon jälkeen haettiin Wallu päivänokosiltaan käytävälle ja testattiin sille amerikkalaisia amish-länkiä. Koon 18-20" länkipatja oli nyt hieman liian iso Wallulle, mutta tulimme kaikki siihen tulokseen, että kasvaessaan tuo tulee olemaan sille oikea koko. (Joulupukkiii luethan tämän kohdan ;) Pään läpi pujotettava länkipatja ja kilisevät rautalänget eivät haitanneet Wallua, lähinnä sitä kiinnosti se kuinka kaikki hääräsivät sen ympärillä ja kehuivat sitä hienoksi pojaksi :D

Länkien sovituksen jälkeen Wallu valjastettiin omiin valjaisiin ja lähdettiin kentälle  ohjasajamaan. Ensin kahden taluttajan, sitten yhden ja lopulta vain yhden vieressä käveiljän voimin. Tämä oli laskujeni mukaan Wallun seitsemäs ohjasajokerta. (n. 15min/kerta) ja olin kiemurteluista huolimatta siihen todella tyytyväinen. Olisipa kotipihassakin kenttä, jossa ruoho ei häiritsisi tätä keskittymistä.

    

Ohjasajon jälkeen kävimme läpi erilaisia valjastuksia ja sitä miten siedätetään hevonen (alkuun köysiaisalla) jalkoihin eri kohtiin koskeviin aisoihin ja sitten myös jalkojen sisäpuolen kosketukseen. Lopulta köysiaisoihin voi kiinnittää vetokartun, jota avustaja voi kannatella ja sitten vetokarttuun voi kiinnittää esimerkiksi autonrenkaan, jonka vetämistä voi harjoitella.

Jotta silaa voi käyttää vetoharjoitteluun, tulee siinä olla kuvassa näkyvän kaltainen rengas johon köysiaisan voi kiinnittää. Ravisila ei käy siis tähän tarkoitukseen.

Kurssin jälkeen sormeni vähän lipsahtivat yhden nettikaupan sivuilla ja Wallulle tuli tilattua omat köysiaisat ja vetokarttu :D (On muuten sellainen kauppa, että sormet voivat lipsahtaa toisenkin kerran :P )

Kaikille hevosien ja ponien käyttöajosta kiinnostuneille voin lämpimästi suositella MW Hevospalveluiden kursseja. Ensi kuussa taitaakin olla jo seuraava kurssi :)