Milloin laitan kärryt ponini perään?


Nyt kun olen tutustunut hieman tähän hevospuolen ajokulttuuriin, niin tuntuu siltä kuin ravimaailma vaikuttaisi vahvasti myös muuhun ajokulttuuriin.

Ensinnäkin tuntuu siltä että 90% ajovarusteista on ravipuolelta, niin valjaiden kuin kärryjenkin osalta. Ja toiseksi tuntuu kuin ravipuolen metoditkin olisivat läsnä ns. tavallisella kärryttelypuolella, vaikka tavoitteet voivat olla aivan erilaiset.

Ravihevosen ykköstavoitehan on juosta mahdollisimman lujaa radalla, mutta mitkä ovat kärryttelyhevosen tavoitteet ja miten niihin päästään?


Itse pidän tärkeimpinä tavoitteina rauhallisen paikallaan seisomisen (sis. pysähtymisen) ja erittäin monenlaisen paineen kestämisen rauhallisesti. Pysähtyminen ja paikallaan seisominen ovat siis mielestäni ensimmäiset opetettavat asiat ja sitten seuraavaksi tulee iso liuta siedätystä eli tutustuttamista monenlaisiin paineisiin. Ikävä kyllä koskaan ei voi siedättää hevosta kaikkeen mahdolliseen mitä voi tiellä/maastossa tulla vastaan, mutta joitakin voi siedättää jo etukäteen. Eikä hevosta tulisi siedättää asioihin vain yhdessä paikassa, vaan asioita tulisi opetella eri paikoissa, jolloin vieraassa paikassa oleva vanha tuttu asia ei tulisi yllätyksenä. Eli yleistys on myös tärkeää. Lisäksi itse kärryt vaativat tiettyä asioita hevoselta eli aisakosketuksiin tottumisen/kuorman irtiottotekniikan/ alamäessä kuorman kanssa toimimisen ja mahdollinen räminä sekä huitova ohjastajan ;)


Kuinka paljon sitten pitää siedättää etukäteen ja milloin voi laittaa kärryt perään ja jatkaa opettamista ja siedättämistä kärryiltä? Onko hevonen rento kärryjen suhteen ja jos se säikähtää jotain niin mikä sen reaktio on? Säpsähtääkö se paikallaan? Pysähtyykö se vain pyrkiikö jännittyneenä eteenpäin? Mitä jos takaa tulee sauvakävelija ja hevonen säikähtää kärryt perässä? Entä jos hevonen ryöstää ja kärryt kaatuvat ja hevonen yhdistää vielä voimakkaammin paniikkiin kärryt? Mutta entä jos tilanne tapahtuu ohjasajaen? Pahimmillaan hevonen pääsee irti ohjasajajaltaan, mutta valjaat eivät satuta sitä samoin kuiten vaikkapa ojaan kaatuva kärry, josta hevonen ei pääse itse yleensä irti. Haaveeni on siis että hevonen ei ryöstäisi kärryt tai reki perässä. Toki elävän olennon kanssa kaikki on mahdollista, mutta tavoittelen sitä että teen paljon pohjatyötä ja toivottavasti vähän tai ei yhtään uudelleenkoulutusta trauman jäljiltä.


Ei ole aivan helppoa saada pakoeläin pysymään paikallaan poikkeuksellisessa tilanteessa. Ja siksi se vaatii usein paljon työtä. Vaikuttaa siltä, että nykyään ei ohjasajoon tai siedätykseen ohjasajaen käytetä kovinkaan paljoa aikaa, vaan kärryt laitetaan hevosen perään aika nopeasti. "Tarkoitus kun on oppia ajamaan". Kärryt ja niiden vetäminen ei välttämättä vaadikaan hevoselta paljon, mutta muuttunut ympäristömme sen sijaan vaatii. Ajan saatossa autot ovat vallanneet tiet ja ajohevoset ovat väistyneet. Tämän seurauksena autoilijat eivät ole enää tottuneita jakamaan teitä hevosten kanssa. Ja siksi hevosilta vaaditaan monenlaisien paineiden kestämistä. Treeniä tarvitaan paljon ja kun sitä on tehty paljon niin palkintona on rento ajohevonen, jolla voi ajaa monenlaisessa eri tilanteessa ja paikassa:)


Mille asioille voisi sitten ajohevostaan/poniaan siedättää?
Tässä muutama esimerkki.

  1. Traktori/puimuri, traktori lumilingolla yms.
  2. Auton ohitus takaa/peräkärryn kera 
  3. Auton tööttäys
  4. Moottoripyörä (+2-tahtimopo )
  5. Alikulkutunneli 
  6. Polkupyörä
  7. Sateenvarjot
  8. Rämisevä tölkki (hääauto/ hajoava auto)
  9. Mönkijä
  10. Moottorikelkka
  11. Silta 
  12. Pressun ylitys /tai muu outo pinta
  13. Moottorisaha
  14. Hälyytysajoneuvo 
  15. Potkulauta 
  16. Metsätyökone
  17. Ohittavan rekan paineilmajarrut
  18. Haukkuva vieras koira
  19. Peräkärry ylisuurella kuormalla pressu päällä
  20. Toiset hevoset /toiset ohittavat hevoset
  21. Viirit
  22. Hyppivät lapset (ja huitovat aikuiset) 

Vaikka hevonen ei ensimmäisellä kerralla reagoisi mitenkään johonkin sille esiteltyyn uuteen asiaan niin silti esittelyä olisi hyvä tehdä useampaan kertaan esim eri paikoissa ja tilanteissa. Hevonen pystyy keskittymään kerralla vain yhteen paineeseen eli jos ensimmäisellä kärryttelykerralla hevoselle kasataan monta eri painetta päälle niin voi olla, ettei se vielä reagoi mitenkään, mutta seuraavilla kerroilla, kaikki voi olla sille liikaa.

Jos hevonen pitää jotain asiaa epäilyttävä, niin tutustuminen on hyvä aloittaa niin kaukaa kun hevonen vielä tuntee olonsa rennoksi ja pikkuhiljaa lisätä painetta ja heti kun hevonen reagoi tilanteeseen toivotusti annetaan palkintona paineen poisto ja tai palkinto (esim rapsutus kutisevasta paikasta) Eitoivottu -reaktio on usein pakeneminen, ja toivottu voi olla pysähtyminen, pään laskeminen, tai muu rentouden osoitus.

Barry Hook kouluttaa ajohevosia ja tässä on yksi hänen siedätysvideoistaan https://www.youtube.com/watch?v=JMaH8IZqAtQ
Tässä toisessa videossa hieman tavoitetta ajohevosille/poneille :D https://www.youtube.com/watch?v=tYlbQLz2jw0


Wallu oli joulukuussa muutaman viikon Ikaalisissa leirikoulussa. Siellä sitä siedätettiin kaikkeen mahdolliseen paineeseen, mitä minun on vaikea ilman avustajaa/ kenttää /vierainta tilanteita sille opettaa. Wallu reagoi tällä hetkellä liikaa taakaa tulevaan paineeseen varsinkin silloin kun sen pitää kulkea edessä "yksin". Esimerkiksi takana hyppivät ihmiset ihmetyttävät sitä. Se ei kuitenkaan karkaa, vaan isompia jännityksistä se nostaa pään ylös ja väistää vähän sivulle tai pyrkii jonkin verran eteenpäin. Pienemmistä säikähdyksistä se töpöttää paikallaan tai pysähtyy tai väräyttää lihaksiaan. Tarkassa pysähtymisessä ja paikallaan seisomisessa se on edistynyt hyvin. Wallu siis kaipaa vähän vielä itsetunnon kohotusta, että se ymmärtää selviävänsä uusista tilanteista ihan hyvin vaikka kaikki ihmiset olisivatkin sen takana.







Kommentit

  1. Ravihevoset kyllä opetetaan olemaan paikallaan ja toimimaan erilaisissa ympäristöissä. Niillähän ajetaan treeniajoa teillä ja maastossa, ne oppivat kohtaamaan kaikenlaista liikkuvaa. Aika usein kuitenkin alkuopetuksen jälkeen kun ohjasajo on tullut tutuksi, niille laitetaan kärryt perään ja siinähän ne oppivat kun ajelee kaikkialla. Useimmat ravihevosetkaan eivät asu raviradalla, vaan ihan maaseudulla jossa kaikenlaista traktoria jne tulee vastaan. Ihmiseen luottava hevonen aika iloisesti menee vaikka missä; kaikille eri härpäkkeille ei tarvitse erikseen siedättää vaan asiat otetaan vastaan sitä mukaa kun niitä eteen tulee. Taitaa olla niin, että entiset ravisuokit ovat harrasteratsuinakin suosittuja juuri siksi kun eivät mitään hätkähdä. Ja miksipä kärryjä ei voi nopeasti valjastaa hevosen perään, jos tarkoitus on opettaa se vetämään kärryjä?

    VastaaPoista
  2. Huoh, ja minä kun koetan keksiä kuinka opin "uuden" autoni oikuille ja se minun...

    Täällä meillä on ravi ja harrasteheppoja kolmella suunnalla ja usein mietin että ihme kun mitään ei vielä ole sattunut, kun ihmiset eivät tiedä edes sitä että heppa-ajokin kohdatessa tarttee kaasupoljinta höllätä reilusti, tuli sitten eestä tai takaa...

    VastaaPoista
  3. Kaikkeen ei pysty tottuttamaan ja jotkut hevoset eivät koskaan totukkaan kaikkeen. On vähän hevosestakin kiinni nämä asiat. Muutaman hevosen ja ponin omistaneena, olen huomannut omistani, että tammat ovat säpäkämpiä asioille kuin ruunat. Ja varsinkin keväisin, kun hännän alla kutiaa! Jos hevonen on luonteeltaan tarkkailija ja säikkyjä, sellaisena ne pysyy koko ikänsä. Vanha tammani säikkyi keltaisia koirankusiläikkiä puhtaassa hangessa ja postilaatikoita aina hautaan saakka.

    Yksi asia nyt tulee heti mieleen, mitä listassasi ei ollut. Tuli! Ihmiset tykkää poltella porttienpielissä ulkoroihuja ja niitähän pollet säikkyy yleensä. Meillä on säikkynyt kaikki muut paitsi Lillis. Se aina polttelee risujakin Beiben kanssa!

    Ensimmäistä hevosta ostaessani kriteerit olivat, että isot kasvihuoneet, maatalouskoneet ja lentokoneet piti sietää jotenkuten. Asuimme silloin alueella, jossa hävittäjät harjoittelivat ja hepan kotitalli sijaitsi maatilalla, jossa viljeltiin tomaatteja.

    Nyt kun asutaan paikassa, jossa ei juuri ketään/mitään näy, olen huomannut täällä elukoiden muuttuvan helposti säikymmiksi. Harvemmin tulee tuolla maanteillä enään ajeltua, kärryttelyt ovat lähinnä pihapiirissä. Ikää on tullut itellekkin sen verran, etten jaksa ekstremeurheilla enään noitten kaakkien kanssa!

    Reen eteen olen opettanut kaikki meidän hepat laittamalla ne reen eteen. Ei sen kummempaa. Osasivat jo kärryjä vetää. Yksi russiponi riehu reen kanssa, mutta ajoin sen kerran umpihankeen. Viisaana ponina se tajusi äkkiä, ettei kannata hillua tai joutuu tekemään töitä enemmän.='D

    Ei muuta kuin kärrit perään! Laitat ensin ne perään ja otat pois. kattot miten suhtautuu. Seuraavan kerran voi jo liikutella kärrien kanssa, tai miksei jo ekallakin kertaa. Minä olen opettanut niin, että aina ilmoitan kun laitan kärryä perään. Ihan vain sanomalla, että "Kärry tulee!" Äkkiä oppivat tuntemaan sanonnan, eivätkä hätkähdä kärryjä, vaikka olisivat hieman ajatuksissaankin. Ainahan se on opittaja aikuisten ja jo koulutettujenkin hevosten kanssa toistensa tavoille. Toistoja ja pyrkii tekemään asiat samalla tapaa aina. Mutta ei kannata ressata liikaa, tekeekö oikein ja muuta, mitä muut ajattelee omista tekemisistään. Hevostelun pitää olla ennenkaikkea hauskaa ja on muutakin elämää kuin hevoset! Hyvä siitä tulee Wallun kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wallu ei välineistä sano mitään, mutta takana oleva ihminen ei saa huitoa saati pomppia ja minun mielestäni silloin tämä tapaus ei ole valmis kärryjen eteen :) mutta kuten sanottu kukin tekee tavallaan.

      Poista
    2. Hyvä tietopaketti myös tällaiselle, joka nauttii hevosista vain leivän päällä. ;D

      Poista
  4. Moi.
    Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa,mutta nyt vasta ensimmäisen kerran tohdin kommentoida.sitä en tiedä tuleeko tästä vahingosta viisaammaksi kukaan.
    Minulla on samanrotuinen W niminen kaveri myös ja sen verran haluan vain kannustaa sinua että vie harjoituksia tupsujalan kanssa eteenpäin juuri sillä tahdilla ja tavalla kun itsestäsi hyvältä tuntuu.älä anna toisten painostuksen vaikuttaa.itsehän sinä hevosesi parhaiten tunnet.
    Minun ic on ollut todella herkkä kaveri,on ollut melkoinen tie kuljettavana että ollaan saatu luottamusta rakennettua.ja ehdottomasti allekirjoitan rodun kuvauksesta sen "yhden ihmisen/perheen hevonen"..:)
    T.Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä Katin kanssa, samoin omistan ic:n ja hiljaa hyvä tulee... Omaan tahtiin vaan, hevosta ja itseä kuunnellen. Hätäilyjen korjaamisessa menee enemmän aikaa kuin siinä, että rakentaa luottamusta ja tekee maltilla.

      Poista
    2. Kiva Kati kun kommentoit :) sitä luottamusta täälläkin rakennetaan, mahdollisimman monenlaisissa tilanteissa. Kotona normiolosuhteissa tuo herkkyys ja luottamuskatkot näkyvät huonosti kun yhteiselo sujuu jo aika saumattomasti :) mutta vielä on paljon tehtävää ennen kuin tuon rallikansan sekaan sujahdamme :D ja toki minulla on tavoitteita Wallulle johon vaaditaan vieläkin enemmän ohjasajoa kuin kärryttelyyn, mutta niitä kohti pikku hiljaa. Terkkuja sille teidän W:lle. Ja Anonyymi 2, juu ei olis kiinnostusta noihin korjailutöihin joten hitaasti perustuksia ylös vaan :)

      Poista
  5. Juu ei mulla ole tarkoitus wallun kanssa kiirehtiä:) Tarkoitus oli vain pohtia ääneen erilaisia tavoitteita ajohevosille ja siitä mitkä asiat vaikuttavat käsityksiimme. Ja kuten ensimmäinen Anonyymi varmasti luki tekstistäni niin kaikelle ei todellakaan voi hevosta siedättää etukäteen ja kun kuvailema hevonen oli luottavainen ja otti asiat iloisesti vastaan sitä mukaan mitä niitä tuli niin olisin sitä mieltä että kyseinen hevonen on todellakin valmis kärryjen eteen :) Ja siihen kysymykseen miksi (kaikki) eivät voisi laittaa hevosta nopeasti kärryjen eteen jos kerran on tarkoitus opettaa vetämään kärryjä, annoin myös mielipiteeni kirjoituksessa. Mielestäni onnettomuuksien minimoimiseksi on hyvä tehdä pohjatyötä. Jotkut oppivat nopeasti ja jotkut eivät tarvitse läheskään niin paljon siedätystä kuin toiset, mutta yhtä kaikki ohjasajaessa vanhingot ovat yleensä paljon pienemmät kuin kärryjen kanssa. Ja ennen kuin kukaan ehtii vinoilla ;) niin en myöskään tarkoita sitä ettei hevoselle kannata koskaan laittaa kärryjä perään "sillä joskus voi käydä huonosti" Ainahan kaikkialla voi käydä huonosti, kävellessä tai jopa istuessa :D Kärryjen peräänlaiton ajankohtaan vaikuttaa minun mielestäni kyseisen hevosen luonne ja se minkälaisia tavoitteita sille annetaan :)

    VastaaPoista
  6. Milloin kirjoitat seuraavan jutun?

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia! Voi hepat ja Suomen talvi! Sulle olisi tunnustus mun blogissa odottelemassa.

    VastaaPoista
  8. Ehkä pikkusen repesin, kuin luin tuota siedätyslistaa. Olen törmännyt/ohittanut nuo kaikki plus muutama muu outo asia, mutta siedättymisestä ei voi puhua :D Siedättäminen on hyvä idea. Ja kun se luottamus löytyy jo muutaman eriskummallisen asian parissa, muut menee helpommin. Terkkuja sinne!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heitäpä alla olevaan laatikkoon kommentti tai kysymys, ne ilahduttavat emäntää.
p.s Emäntä tykkää sinuttelusta, eli muodolliset teitittelyt voi unohtaa :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ottaisitko itsellesi lampaita?

Mehupullojen pesu

DIY maakellari