Omavaraistelun taloudellinen aspekti

Omavaraistelu yhdistetään useasti siihen, että siitä pitää tulla säästöjä kun ei tarvitse ostaa itsetuotettuja tuotteita kaupasta ja samaan hengenvetoon sitä myös kritisoidaan, että monia tuotteita saa kaupasta halvemmalla kuin itse kasvattaen. Se on totta, että massatuotannolla ja kilpailulla hintoja saadaan laskettua matalaksi. Ja jos ei ole täysin omavarainen, niin tuotannosta tulee itselle kustannuksia. Usein ainakin aloituskustannuksia.

Eli jos tavoite on  säästää mahdollisimman paljon rahaa, voisi pyrkiä tuottamaan vain ne elintarvikkeet ja tuotteet, joista tulisi tuottoa ja etsiä muut tuotteet esimerkiksi tarjouksista.

Kasvimaalla voi kyllä säästää ruokakustannuksissa jos kasvattaa kasvit omista simenistä, nostaa veden omasta kaivosta, tuottaa kasveille omassa kompostissa lisäravinteita ja käyttää omaa työpanonsta kasvimaan hoitamiseen. 

Entäpä sitten eläinkunnan tuotteet? Hunajantuotanto maksaa aloituskustannukset melko pian takaisin, jos sato on hyvä ja saa myytyä hunajansa. Entä muut eläimet kuten kanat ja kutut? Jos käyttää ostorehuja ja joutuu lämmittämään eläinten tiloja, eikä myy tuotoksia, tulee kustannuksista helposti suurempia kuin taloudellisia hyötyjä.

Oma tavoitteeni ei kuitenkaan ole elää mahdollisimman halvalla, vaan omavaraisemminen. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotan osan kuluttamistani elintarvikkeista. Itse tuotettu ruoka vatii paljon työtä, joten se nostaa ainesten arvostusta. Liha on arvostettu lisä ruuassa ja ruokahävikki on minimaalista. Tämän jälkeen olen myös valmis maksamaan muualla tuotetun tuotteen laadusta. Arvostuksen lisäksi omavaraisuus lisää resilienssiä. Jos vaikka myrksy katkaisisi tien kauppaan, voisin hakea esimerkiksi navetasta munia, maitoa ja kellarista juureksia sekä pakastimesta lihaa. Tämän saman voi tehdä myös varautuja, joka ostaa pahan päivän varalle elintarvikkeita varastoon. Hän voi olla myös säästäjä, jolloin tuotteet ovat hankittu alennusten perusteella.

Oman ruuan kasvatus vaatii uusien taitojen opetteluja, joita voit käyttää heti tai myöhemmin. Taitoja voi alkaa opettelemaan koska tahansa, mutta esimerkiksi poikkeustilanteessa taito on jo hyvä olla halussa, eikä opetteluun ole useinkaan aikaa.

Säästäjä voi tavoitella edullisten ostosten lisäksi omaa ruuan tuotantoa, mutta hän valitsee vain ne kohteet mistä saa taloudellisia hyötyjä.

Varautuja tavoittelee resilienssiä ja riippumattomuutta poikkeustilanteissa. Hän voi joko tuottaa itse tai ostaa varastoja pahan päivän varalle. 

Omavaraistelija voi tavoitella esimerkiksi laadukasta itse kasvatettua ruokaa, taitoja, riippumattomuutta, resilienssiä poikkeustilanteissa, säästöjä ja ekologisuutta.

Aloituskustannukset ovat usein laajempaan omavaraisen elämän tavoittelussa suuret. Tarvitaan esimerkiksi viljelykäyttöön sopivaa maata, metsää, vettä, toimia rakennuksia, paljon erilaisia työkaluja ja taitoja yms. Tavoitteet vaativat myös paljon työpanosta ja näin ollen monet haluavat tilansa tuottavan myös taloudellista hyötyä.

Tietyissä asioissa säästöt ovat minulle tavoitteita, kuten esimerkiksi puilla lämmittämisessä, mutta tärkeintä on mahdollistaa normaali elämä esimerkiksi sähkökatkoksien aikan. Ruuan tuotannossa säästöt ovat kiva lisä, mutta esimerkiksi maidon ja munien tuotannossa se ei ole minulle tärkein asia. Vuohet tuottavat maidon lisäksi kanoille lämpöä tallissa ja pitävät laiduntaessa niityn kasvien monimuotoisuudesta huolta. Kanat tuottavat munien lisäksi lannoitetta ja toimivat hyönteiskantojen kurissapitäjinä sekä ruokahävikin vähentäjinä. Molemmat lajit tarjoavat runsaasti uusien taitojen oppimista, lisäävät tuottamiensa elintarvikkeiden arvostusta ja mahdollistaisivat tarvittaessa pitkäaikaista varautumista. 

En siis laske omavaraistelulleni pääasiallisesti taloudellista hyötyä. Arvoa tuottavat minulle varautuminen, tuotannon arvostus, uudet taidot ja viljelymaan hyvinvointi.

Mikä on sinulle tärkein tavoite omavaraistelussa? Onko yksi tavoite ylitse muiden, vai onko sinulla monta samanarvoista tavoitetta? Jos omavaraistelusi tärkein tavoite on säästäminen, kirjaatko tarkasti ylös kustannukset ja säästöt? Vai kirjaatko ylös satomääriä ja suunnittelet tuotantoa omien kulutusmäärien suhteen?





#suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi)
Seuraavien linkkien kautta pääset lukemaan muiden blogistiemme ajatuksia taloudellisesta kannattavuudesta ja esikasvatuksista.







Kommentit

  1. Kylläpäs tämä kommenttikenttä nyt kiukuttelee. Kolmas yritys! Piti sanoman, että tuo säästäjä - varautuja - omavaraistelija on kiva ajatelma. Siitä voi löytää itsensä jostain tai kaikista ja se voi vaihdella eri vuosina.

    Ja nuo merkintäpyykkipojat ovat niin kivat!

    VastaaPoista
  2. Lisäisin mainioon listaasi eettiset kotitarveviljelijät, jotka eivät halua käyttää espanjassa kasvatettuja tuotteita sillä niiden viljely on yhden sortin nykyajan orjuutta, jos asiaa kärjistää. Tai niitä jotka eivät ikinä syö ulkolaista soijalla kasvatettua lihaa sademetsien raivaamisen vuoksi jne.

    Ja sitten on ne säilyttäjät eli ihmiset jotka tekevät työtä etteivät maatiaislajit ja perinnetavat katoa. Ne ihmiset jotka nostavat heinät seipäille, että muutkin saisivat ihailla perinnemaisemaa.

    Satu - Tsajut

    VastaaPoista
  3. Mainio listaus. Siihen voisi lisätä vielä:

    Foodie eli hän joka kasvattaa herkkuja ruokapöytään, lajikkeilla, tuoreudella ja sen sellaisella on väliä.

    Säilyttäjä, hän joka säilyttää perinnelajeja, työtapoja ja maisemaa esimerkiksi nostamalla heinät seipäille.

    Eettinen, hän joka ei halua syödä huonosti kohdeltujen ihmisten kasvattamaa ruokaa tai ruokaa jonka vuoksi sademetsiä on tuhottu.

    Jos tämä tuli monta kertaa, niin poista osa, kiitos.

    Satu - Tsajut

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos :) Jospa omavaraistelun muutkin puolet tulisivat yleisemmin tunnetuksi, niin ehkä sitten sitä ei yhdistettäisi ainoastaan säästämiseen

      Poista
  5. Ja sitten voisi olla vielä nostalgikko, joka muistaa lapsuudesta vain aurinkoiset kesäpäivät ja paljain jaloin äidin mansikkamaalta suoraan suuhun napsitut auringon lämmittämät mansikat.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heitäpä alla olevaan laatikkoon kommentti tai kysymys, ne ilahduttavat emäntää.
p.s Emäntä tykkää sinuttelusta, eli muodolliset teitittelyt voi unohtaa :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ottaisitko itsellesi lampaita?

Mehupullojen pesu

DIY maakellari