Corgi - nautoja paimentava paimenkoira

Corgin käyttötarkoitus on alunperin ollut karjan paimennuksessa ja tilan vartioinnissa. Useat corgeihin tutustuneet ihmiset tunnistavat nämä ominaisuudet esimerkiksi ajoneuvojen "jahtaustaipumuksista" tai ovikellona toimisesta. 

Corgeja oli Walesissa talonpojilla ja ne auttoivat tilan vartioinnissa ja karjan paimennuksessa. Lehmien ja hevosten potkut menivät yleensä matalan, keskinkertaisella nopeudella paimentavan koiran yli. Corgi oli korvaamattomaksi avuksi, kun karja piti ajaa markkinoille, joskus jopa Lontooseen saakka. Se paimensi päivät ja vartioi yöt. Tämä rankka elämä vaati sisukkuutta, notkeutta ja tarkkaavaisuutta. Nämä ovatkin corgin leimaa antavia ominaisuuksia tänäkin päivänä. Lähde: Jalostuksen tavoiteohjelma - Welsh corgi pembroke

Valokuva: M. Blomqvist

Nykyään corgi nähdään usein kotikoirana ja harvemmin paimenkoirana, mutta sen paimennustaipumus on säilynyt hyvin läpi vuosisatojen ja usein corgit syttyvät paimentamiseen, jos niille annetaan siihen mahdollisuus.  Corgin etu paimenena on esimerkiksi se ettei corgia ei yleensäkään hetkauta tiukat tai ahtaat paikat. Corgi on kokoaan suurempi paimen. 

Corgi paimentaa mielellään nautojen lisäksi myös lampaita, mutta lampaat tuovat corgeille haasteen nopeudellaan. Corgi on paimenena poisajava, eikä niinkään kokoava rotu ja poispäin ajossa isolla alueella lampaat voivat päästä karkuun corgilta. Tämän vuoksi corgilla paimennetaan usein perinteisellä tyylillä eli siten että paimen kulkee lampaiden keskellä ja corgin tulee pysyä lauman perässä pitäen lauman koossa. Corgi on niin sanottu näykkivä paimenkoirarotu eli heeling dog. Tämä ominaisuus voi näkyä kotonakin siten, että corgi voi ohjata omistajaansa nopeammin esimerkiksi jääkaapille tökkimällä pohjetta.

Paimenkoiran vietit ohjaavat sitä hallitsemaan lammaslaumaa. Toisinaan sen tekisi mieli pysäyttää lauma ja siten saada lisää hallinnan tunnetta tai ohjata johokin paikkaan missä hallinta on helppoa ylläpitää. Paimenkoira lukee lampaita ja aistii niiden niinsaottuja vetoja eli halua siirtyä esimerkiksi toisten lampaiden luokse. Paimennuksessa on monella tapaa kyse tasapainosta. Koiran tulee asettautua lampaiden suhteen tasapainoiseen kohtaan, niin ettei se esimerkiksi turhaan kaasuta laumaa karkuun siltä. Sen lisäksi paimenkoiran kanssa tulee löytää tasapaino siinä miten se tekee itsenäisiä ratkaisua ja miten kuitenkin ottaa ohjausta vastaan ohjaajaltaan eli paimenelta. Paimennuksessa on monta liikkuvaa osaa. On elävät lampaat, joilla on oma tahto, on koira ja sen paimennusvietti ja on ihminen ja jokaisella näistä on erilaisia päiviä. Ympäristön voisi kuvitella olevan pysyvä osa, mutta sääkin voi vaikuttaa paimennustapahtumaan ja tietenkin ympäristöstä tulevat muut häiriötekijät. 

Paimennusharrastuksen voi aloittaa esimerkiksi paimennustaipumustestillä (PAIM-T) Sinne tultaessa ei tarvitse osata vielä mitään, vaan tuomari arvioi koiran kiinnostusta laumaeläimiä kohtaan, yhteistyöhalukkuutta omistajansa kanssa, pyrkimystä lauman hallintaan sekä pyrkimystä tasapainopisteen hakemiseen lauman suhteen. Osallistuakseen testiin koiran tulee olla rekisteröity FCI:n tunnustamaan rekisteriin ja sen tulee olla vähintään 9 kk ikäinen. Testin tulos voi olla läpäisty, ei-läpäisty tai hylätty. Hylätyn voi saada vain jos koira osoittaa vakavaa agressiivisuutta eläimiä tai ihmisiä kohtaan. (Lähde: kennelliitto)

Paimennustaipumustesti eli taipparit kertovat koiran omistajalle siitä, että tämä voisi olla meidän laji ja usein taippareissa näkee niin innostuneiden koirien kuin omistajien ilmeitä. Lajin harrastuspaikkoja löytyy melko hyvin läpi koko Suomen. Useilla paimennuspaikoilla on omia facebook-ryhmiä tai verkossa oleva varauskalenteri. Monet paimennuskoirayhdistykset järjestävät omia paimenuspäiviä. Itsekin tutustuin lajiin corgiseuran paimennuspäivän kautta.

Paimennuksen ensimmäinen vaihe on niin kutsuttu sytyttelyvaihe, jossa herätellään koiran luontaista kiinnostusta ja käytösmalleja paimennettaviin eläimiin. Tämän jälkeen alkaa koulutus, jossa alkuun liinan avulla tuetaan koiran oikeaa sijoittumista ja käskyjen vastaanottoa. Tottelevainenkin koira voi unohtaa käskyt ja korvat, kun lampaiden paimennus on niin ihanaa. Paimenkoiran tärkein käsky onkin pysähtyminen. Osa paimentavista käyttää koirillaan englanninkielisiä termejä, mutta parasta on käyttää sellaisia termejä, jotka sopivat parhaiten omaan suuhun. Koulutuksen edetessä koiralle kertyy läjä uusia käskyjä kuten hidastus, ajaminen, hakukaaret (oikea ja vasen), suoraan ja tärkeä riittää-käsky, jolla luovutaan lampaista ja siirrytään tauolle. 

Paimennuskoulutus ei ole lineaarista edistymistä, vaan välillä tulee vastaan takapakkeja tai joku vanha haaste nousee uudessa tilanteessa esiin. Paimennusen kouluttajat näkevät paljon erilaisia koiria ja osaavat tarjota eri koirille juuri sopivia harjoitteita, joilla haasteet taklataan. Paimennustreeneissä voi siis olla eri tasoisia koiria samalla kertaa, sillä kukin treenaa omalla tasollaan noin 15 minuuttia kerrallaan. Tunnin treenissä on yleensä kaksi koirakkoa ja kumpikin käy lampailla kahdesti. Tauko paimennustreeneissä tekee hyvää niin omistajille kuin koirillekin ja toisten paimennuksen seuraamisesta tulee itsellekin ahaa-elämyksiä.

Paimennusharrastukseni taustalla on monta syytä, mutta yksi suurimmista on se miltä tuntuu nähdä koiransa nauttivan täysin siemauksin sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja toiseksi paimennusosaamisesta on minulle käytännön apua arjessa pientilani muiden eläimien kanssa.