Kulunut vuosi tiivistettynä

Vuosi alkaa olla paketissa. Mitään mullistavaa ei kuluneena vuonna harmaalla torpalla tapahtunut. Joulu oli rentouttava ja loma tuli hyvinkin tarpeeseen.
Marraskuussa aloitin jouluvalmistelut tuttuun tapaan paketoimalla Romaniaan joulun lapsi paketteja. Solis starttasi hyvin pakkasellakin ja kanamunia ja maitoa on tullut navetalta hyvää tahtia.
Lokakuussa menetin vanhmman kanani Eveliinan (n. 11-v) haukalle, mutta uutena vahvistuksena joukkoon tuli hämeen maatiaiskannan kukko, nimeltä Konsta. 

Ponikatos eteni muutaman kattovasan verran, mutta jäi sitten työntekijöiden puutteen vuoksi odottamaan tulevaa vuotta.

Ponit laidunsivat melko pitkään lokakuulle.
 

Syyskuussa täytin kellaria ja testasin uutta omenamehupuristintani. Ensimmäinen testikerta ei tuottanut paljoa tulosta, mutta makua oli kyllä määrän edestä.

Syyskuussa sain vuokraan hakettimen ja toisen tilaamani rankakuorman. Pihan laitojakin vähän porukalla siivottiin ja sitten kaikki kerralla hakkuriin ja poneille uusi hakekerros tarhaan.

Ensimmäinen tarhan haketus tapahtui viisi vuotta sitten, eikä suodatin kankaan päälle tullut hiekkakerrosta. Toivottavasti viiden vuoden päästä on hieman helpompi kaapia Soliksella vanhat hakkeet pois ja uudet tilalle.


Elokuussa korjasin ystäväni kanssa satoa mehiläispesiltäni ja nautiskelin yhteiselosta Soliksen kanssa. Kesä 2021 oli pitkälle syksyyn hyvin runsas ötököistä, joten ponit eivät olleet pahemmin muualla laiduntamassa. Ja kaikki paikat käytettiin hyväksi hinkkaamiseen.
Heinäkuussa pistetiin polttopuita pienien talkoiden muodossa pieniksi. Lisäksi paalautin heiniä lainapelloltani. Määrä oli yli tuplaten viime vuoteen verrattuna. Tiiliäkin hain ja jatkoin pienessä määrin kellarin verhoilua.

Suurin muutos harmaan torpan arkeen tuli heinäkuun lopulla kun tein kaupat Solis 26:sta.

Kesäkuussa vuohet päättivät omaehtoisesti siirtyä laiduntamaan ponien kanssa. Tein niille kuitenkin pienen oman osion, jonne pääsivät karkuun kun poneilta (lähinnä) Wallulta meni hermo hänen laitumen luvattomiin alivuokralaisiin.

Kesäkuussa sain postissa Italaiasta uuden emon toiseen pesääni. Loppu kesästä selvisi, että ryökäleen likat, eivät olleet hyväksyneet italialaista kuningatarta, vaan se oli tapettu, heivattu ulos pesästä ja sen tilalle oli nostettu omasta pesästä uusi kuningatar. Nyt pesän kuningatar on siis merkkaamaton  (ja paljon vaikeammin löydettävä). Sinne meni 37euron kuningatar ja näkemäni vaiva sen eteen.

Toukokuussa Hilma poiki Eemeli- ja Esteri-kilit. Eemeli muutti syksystä naapurikylään toisen kilipukin seuraksi ja Esteri jäi itselleni kasvamaan tulevaisuuden lypsykutuksi. 

Hilma on sarveton ja rohkea luonteeltaan. Toivottavasti hän on äitinsä tavoin hyvä ja helppo lypsettävä.

Huhtikuussa metsuri kävi kaatamassa mulle pari pihapuuta. Esikasvatin kasvihuoneeseen kasveja saunalla pyykkitelineen päällä ja normaaliin tapaan tuli takatalvikin.
Kuun vaihteessa tyhjennettiin kuttujen pehku, jottei poikimisvaiheessa karsina ollut ihan täynnä ja lämmin.

Maaliskuussa kuoriutui Alman hautomana neljä tipua. Kolme kanaa, jotka jäivät omaan kanalaani ja yksi kukko, joka lähti ystäväni kanalaan.


Helmikuu oli luminen ja kerrankin ponit olivat valkoisia :)
Tammikuussa harrastin paljon potkukelkkailua ja tienkin lämmitystä.

Harmaassa torpassa oli tammikuussa tuttuja yökyläilijöitä.  Päivisin nuo jykevät Percheronit olivat metsätöissä läheisellä laanilla.







Viime vuotta koskevat suunnitelmat olivat lähinnä haaveita, jotka vaativat ihmeitä. Ihmeitä odotan yhä usean asian suhteen. 

Mutta jotain viime vuoden haaveista toteutui. Sain uudestaan mehiläisiä, joiden hengissäpysymistä nyt jännitän. Sain myös paikalle kantojyrsijän, joka mahdollisti päärynäpuun istutuksen puutarhaani. Uusi perunamaakin tuotti hyvin satoa. 

Viime vuotinen lainalaitumen uudistus näytti onnistuneen hyvin. Kyseinen laidunpala on sen suhteen paras, että siellä ponit pääsevät ötököitä suojaan vanhan navetan lantalaan. Jos kesät jatkuvat yhtä pahoina ötököiden suhteen, voin täysin unohtaa kaksi muuta lainalaidunlohkoa, joissa ei ole mahdollisuutta pimeään katokseen.


Kommentit

  1. Hei!

    Löysin blogisi pari päivää sitten ja luin sen alusta loppuun. 😊 Mahtava juttuja oot saanut aikaan, hattua nostan!

    Itse olen kans jo vuosia mielinyt pihatöihin tuollaista pikkutraktoria. Olus se niin helpottava apua monessa hommassa.

    Halusin kysyä, et mitä ajattelet nyt heppojen kohtalosta? Kun pihassa on nyt tuo konevoima. Tarkoitan siis omavaraisuuden osalta, kun hevosten ylläpito on kuitenkin aika kallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh! Mä en ees itse jaksais lukea alusta loppuun sepustuksiani, eli hatun nosto sinulle! :) Traktori ei tullut mulle korvaamaan hevosia, vaan toimimaan etukuormaajana eli tuomaan nostovoimaa. Jotkut päätyvät vuokraamaan etukuormaajia lastaustehtäviin ja niin olen tehnyt itsekin aiemmin, mutta kun traktorien omistajatkin tarvitsevat niitä, niin olen ollut riippuvainen muiden aikatauluista. Nyt pystyn liikuttelemaan paaleja kasalta talliin itsenäisesti ja lastaamaan lantaa peräkärryyn itsenäisesti.

      Poista
  2. Aivan totta, hevosilla ei tosiaan eteenpäin nosteta asioita.

    Mutta siis ilmeisesti työhevosten koulutus jatkuu. 😊

    Aurinkoisia päiviä sinne!

    VastaaPoista
  3. https://www.harmaatorppa.fi/2021/01/vuoden-2021-omavaraisuushaaveet.html?m=1 Yhä tämä sama tilanne.

    VastaaPoista
  4. No, haaveita on hyvä olla kuitenkin. 😊

    Hienoja juttuja oot kuitenkin tehnyt näiden haaveiden eteen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heitäpä alla olevaan laatikkoon kommentti tai kysymys, ne ilahduttavat emäntää.
p.s Emäntä tykkää sinuttelusta, eli muodolliset teitittelyt voi unohtaa :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ottaisitko itsellesi lampaita?

Mehupullojen pesu

DIY maakellari