Tänä kesänä haaveilin kolmesta rakennusprojektista; hevoskatoksen ja kellarin viimeistelyistä sekä uudesta vuohikatoksesta. Loma meni sairastellessa, niin emännän kuin joidenkin eläinten osalta. Irmeli ei selvinnyt puhaltumisesta, joten se jouduttiin lopettamaan.
Tämän kesän projektit typistyivät siis yhteen projektiin eli
vuohien uuteen katokseen ja senkin viimeistely jää tulevaisuuteen.
Kesän suurin tapahtuma oli ensimmäisen oman pienpyöröpaalin pullahtaminen ulos Soliksen paalajasta <3 Siitä voit lukea lisää
täältä.
Kasvimaalla juurekset itivät alkuun huonosti ja pavut kylvin kolmeen kertaan ja vain kaksi taimea tuli pintaan. Auringonkukkaset lähtivät loistavaan kasvuun, samoin kaskinauriit. Mutta kesän edetessä lehtokotilot aloittivat ruokailunsa kasvimaallani. Enpä olisi uskonut, että lehtokotilot syövät myös auringonkukkia ja nauriita.
Mansikat yllättivät mukavalla sadolla ja porkkana ja palsternakka näyttää voivan vielä siedettävästi kotiloista huolimatta. Kaalit ovat saaneet verkkojen alla osumaa kotiloista, samoin kesäkurpitsa. Herneet ovat vielä kotiloiden ulottumattomissa. Sipulit aloittivat kasvun reippaasti ja sitten nahistuivat kaikki. Epäilen syyksi kasvulaatikoihin pesiä tehneitä muurahaisia. Normaalisti takuuvarma pinaattikin iti hyvin huonosti. Omenoista odotan yhä ensimmäistä kunnollista satoa ja toivon pääseväni maistamaan ensimmäistä omaa päärynääni!
Tämän kuukauden omavaraispostauksen aihe on aidat ja portit. Niitähän harmaassa torpassa riittää. On kaksi
lauta-aitausta poneille ja paljon lammasaitaa niin vuohille kuin muille pihan eläimille. Lisäksi pihassa on siirreltävää sähköverkkoaitaa ja erilaisia sähkölanka-aitoja. Tontilta löytyy myös
kiviaitaa ja erilaisia pensasaitoja. Istutin tontille keväällä koripajua, joten toivottavasti jossain vaiheessa saan myös pajuaitaa. Aitojen ja porttien korjailu on jatkuvaa työtä. Nytkin tiedän, että jossain päin on koiran mentävä kolo ja sen lisäksi niittylaitumella katkenneet tolpat odottavat vaihtajaa. Aitani suojaavat enimmäkseen eläimiäni, jotta ne eivät mene minnekään missä niiden ei olisi turvallista olla, mutta jotkin aidat suojaavat kasvejani eläimiltä, kuten esimerkiksi kasvimaan aita ja monta kertaa kaadettu vadelmapenkkini aita. Ponit siis syövät mielellään vadelmapensaita, karviaispensaita sekä viinimarjapensaita.
Aitatolppia torpalla on painekyllästettyjä, polttamalla käsiteltyjä, lasikuituisia ja muutama muovinen, mutta muoviset eivät kokemukseni mukaan kestää pakkasta/aurinkoa kuten lasikuituiset. Polttamalla käsitelty puutolppa näyttää kestävän viisi vuotta ja sen jälkeen se katkeaa, jos siihen kohdistuu toistuvaa tai kovaa rasitusta. Tolpanjalat ovat hyviä, mutta myöskin arvokkaita. Yksi hankinta, mitä en tajunnut tehdä heti alkujaan, on tolppajuntta. Enää en voisi olla ilman sitä. Se helpottaa niin paljon tolppien pystytystä tällaisessa kivipellossa, jossa on ihme jos rautakangen saa osumaan johonkin muuhun kuin kiveen.
Seuraavien linkkien kautta pääset lukemaan muiden omavaraisblogistien aidoista ja kuulumisista
Eläinten kanssa tuo aitaus on yhtä riemua... 😀Harmi että on noita kotiloita, kamala riesa. Täällä ei toistaiseksi niitä vielä ole...
VastaaPoista