Pienvieljelijän vastoinkäymiset

 Vastoinkäymisien mahdollisuudet ovat monet, mutta onneksi varautumisen ja oppimisenkin mahdollisuudet ovat lukemattomat.

Eläinten (ja ihmisten) sairastumiset haastavat eikä moneen voi varautua muutoin kuin opiskelemalla ja kasvattamalla tukiverkostoa. Eläinten hoito-ohjeet kannattaa kirjoittaa ylös oman äkillisen sairastumisen varalta. Itselläni on yksi eläin, joka sairastaa kroonista ja Suomessa vielä melko tuntematonta tautia. Tämä on aiheuttanut paljon huolta ja vaatinut tutkimista ja erilaisten hoitojen kokeilua.

Ihan tavallinenkin sää voi haastaa pienviljelijää. Vesisateet voivat tulla juuri silloin kuin tarvitaan heinäpoutaa tai pakkaset voivat jäädyttää vettä väärissä paikoissa. Vettä voi olla liian vähän kasvun kannalta tai sitä voi tulla niin paljon, ettei maaperä ehdi imeä sitä pois. Pienviljelijä voi investoida paalien käärijään ja tehdä kuivan heinän sijasta säilöheinää tai nostella heinät seipäille odottamaan poutaa. Tilojen eristämien on avainasemassa vesien pitämiseen sulana ja ojat sekä viherkatot auttavat rankkasateiden kanssa. Sadevesien keräys ja erilaiset kastelujärjestelmät puolestaan auttavat kuivuudeen kanssa. Veden pilaatuminen voi aiheuttaa myös haastetta ja siksi kaivon huoltoa ei kannata jättää välistä. Pientilaa tulee suojella myös tulipalolta, ainakin tulisijojen huollon ja oikeaoppisen käytön muodossa. 

Erilaiset tuholaiset haastavat usein pienviljelijää. Talvella jyrsijät pyrkivät taloihin ja navettoihin ja kesällä kotilot ja erilaiset tuhoeläimet tuhoavat satoa. Mitä isompi jyrsijä, sitä isompaa tuhoa ne saavat aikaan. Rotat voivat tehdä jopa betoniin kulkuväyliä ja vähentää perustusten kantokykyä. Varsinkin jos kyseessä on pula-ajan säästöbetoni. Eläinten ruuat kannattaa säilöä jyrsijäturvallisiin säiliöihin ja varmistaa että vain kanat ja ankat saavat ruokaa automaateistaan. Tuholaisten osalta varautuminen on myöskin opiskelua, eikä sekään aina riitä. Lehtokotiloiden tuhoksi hankin myskiankkoja, mutta kasvimaan osalta ne eivät auta. 

Aika ja poika haastavat myös pienviljelijää, samoin kuten eläinten kekseliäisyys. Juuri kun olet saanut jonkun nurkan kuntoon, seuraava nurkka tarvitsee kunnostusta. Kaikkea ei aina ole mahdollista korjata viimeisen päälle, jolloin pitää sietää virityksiä ja keskeneräisyyttä. Eläinten rikkomien aitojen osalta nopeus on valttia. Haastavinta on, kun korjaus ei riitä, vaan jokin rakennus tai rakennelma pitää rakentaa täysin uusiksi. 

Sähkökatkos haastaa kutakin pienviljelijää eri määrissä. Haasteen suuruus riippuu siitä kuinka paljon arki on riippuvainen sähköstä. Nouseeko vesi kaivosta vain pumpun avulla? Lämpiääkö talo ja vesivehkeet sähköllä? Entä vaatiiko eläinten tilat sähköä? Onko ruuan säilytys riippuvainen sähköstä? Ladataanko tai lämmitetäänkö kulkuvälineitä sähköllä?  Sähkön puuttumiseen voi varautua varavoimalla ja sähköttömillä ratkaisuilla. Itselläni on kaivossa sekä sähkötoiminen pumppu että käsipumppu, jotta vettä saa nostettua ilman sähköäkin. 

Itseäni haastaa tällä hetkellä eniten sairastamiset, vajavaiset eristykset ja jyrsijät. Entä miten siellä?

Tilastotietoa: viime syksynä sisälle pyrki 20 hiirtä ja lokakuun aikana poimin kasvimaalta ja sen läheisyydestä 6000 lehtokotiloa. Eläimistäni menetin syksyllä kaksi yksilöä ja kahden muun kanssa työllistin eläinlääkäreitä ihan mukavasti. Sähköt olivat poikki vain muutamia tunteja ja aitoja sain korjailla normaalin määrän. Heiniä jouduin ostamaan viittä eri laatua liiallisten sokerien ja kortisuuden vuoksi.