Harmaa torppa

 Sairastelut jatkuivat kesästä syksyyn, mutta sään puolesta syksy oli ihanan lämmin ja kuiva. Lämpimän syksyn varjopuoli on tietenkin pitkittynyt polttiaiskausi, mutta jos sitä ei lasketa niin muutoin eläimet saivat kaikki nauttia ulkoilusta ja mutaakaan ei ollut pahemmin.  Hoitokoirani Sulo sai alkusyksystä pikkuveljen Oton ja lämmin syksy helpotti sisäsiisteyden opettelua. Nämä mäyräkoirat kun eivät pidä märästä kelistä. (Vesisateella pissalla käydään hevostrailerin alla). En ehtinyt tehdä kesällä polttopuita valmiiksi, mutta parin talkoiden avulla puut saatiin palasiksi ja liiteriin syksyn aikana. Tämä syksy oli ihana myös omenoiden suhteen. Sain ensimmäisen oikean sadon syysomenapuistani ja pääsin puristamaan omenamehua. Yhdestä korillisesta näytti tulevan kaksi litraa mehua kellariin ja lasillinen heti nautittavaksi. Ampiaiset pitivät ikävä kyllä mehusta myös ja osallistuivat vähän liikaa prosessiin. Naapurilta aikoinaan saadut luumun piiskataimet tuottivat nyt ensimmäist...

 Olen jo jonkin ajan haaveillut omasta auringonkukkaöljystä ja nyt sain sitä ensimmäistä kertaa! Projekti alkoi öljyauringonkukansiementen etsimisestä. Suomesta en löytänyt haulla yhtään, mutta lopulta löysin Ruohonjuuresta pienen pussin versotukseen tarkoitettuja siemeniä , joista lähdin kasvattamaan auringonkukkia ja lisäämään siemenmäärääni. Öljyauringonkukansiemenen tunnistaa siitä, että se on kokonaan musta. Myös tavallisia auringonkukansiemeniä voi puristaa, mutta niistä saatava öljymäärä on pienempi. Seuraavaksi tilasin Hollannistaa oman öljypuristimen . Valitsin (tietysti) käsikäyttöisen, koska rakastan veivattavia vekottimia :D Puristin vaatii lämmityskynttilään parafiiniöljyä ja sitähän ei saanutkaan lähikaupoista, joten se vaati hieman etsimistä. Kolmanneksi purstin pitää kiinnittää jonkinlaiseen alustaan ,joka puolestaan kiinnitetään puristimilla pöytään. Väsäsin itselleni puusta L:n mallisen alustan ja kiinnitin sen pihapöytään kiinni. Täkkipultin yksi kiinnitysko...

Tänä kesänä haaveilin kolmesta rakennusprojektista; hevoskatoksen ja kellarin viimeistelyistä sekä uudesta vuohikatoksesta. Loma meni sairastellessa, niin emännän kuin joidenkin eläinten osalta. Irmeli ei selvinnyt puhaltumisesta, joten se jouduttiin lopettamaan.  Tämän kesän projektit typistyivät siis yhteen projektiin eli vuohien uuteen katokseen ja senkin viimeistely jää tulevaisuuteen. Kesän suurin tapahtuma oli ensimmäisen oman pienpyöröpaalin pullahtaminen ulos Soliksen paalajasta <3 Siitä voit lukea lisää täältä. Kasvimaalla juurekset itivät alkuun huonosti ja pavut kylvin kolmeen kertaan ja vain kaksi taimea tuli pintaan. Auringonkukkaset lähtivät loistavaan kasvuun, samoin kaskinauriit. Mutta kesän edetessä lehtokotilot aloittivat ruokailunsa kasvimaallani. Enpä olisi uskonut, että lehtokotilot syövät myös auringonkukkia ja nauriita.  Mansikat yllättivät mukavalla sadolla ja porkkana ja palsternakka näyttää voivan vielä siedettävästi kotiloista huolimatta. Kaalit ...

 Vanha parista kuormalavasta tehty vuohikatokseni tuli viime kesänä matkansa päähän. Esteri tykkäsi kiipeillä sen katolla ja sorkka oli jo tullut vähintäänkin kerran kattolaudasta läpi. Oli siis aika tehdä uusi katos. Aiempi katos sijaitsi maantasolla, mutta tällä kertaa halusin rakentaa hieman korkeamman katoksen ja yhdistää siihen lypsypisteen. Hilma kun ei varsinaisesti tarvitse partta pysyäkseen paikoilla lypsyn ajan, niin ajattelin rakentaa katokselle terassin ja kokeilla lypsämistä seisten.  Vasemmalla kuvassa näkyy vanhan katoksen kattolauta ja oikealla ylhäällä lähtötilanne. Maahan siis tungettiin neljä tolpanjalkaa, niin suoraan kuin kivikkoiseen maahan mitään saa tungettua ja sitten nakuttelin päälle katoksen lattian. Vuohikatoshan ei varsinaisesti mitään eristyksiä kaipaa, mutta koska halusin käyttää kaikkia jämätuotteita tontiltani vähemmäksi, niin seiniin hukkasin tuulensuojalevyä ja leijonalevyä. Kattoonkin sain hukattua vanhaa aluskatetta. Käytin rakentamiseen k...

 Millainen on Solis minipyöröpaalain? Ensinnäkin se on pieni! Se mahtui hyvin henkilöauton peräkärrylle. Se kääntyy hyvin pienessä tilassa ja se tuottaa pieniä minipyöröpaaleja. Toiseksi se on helppokäyttöinen. Kurkistus peltien taakse ja heti tulee sellainen olo, että kuinkahan monimutkainen tämä on, mutta ehei. Muutaman kikan kun oppi, niin sillä paalaminen on superhelppoa. Minun lainapeltoplänttini ovat pieniä, liittymät tieltä ovat kapeita ja ennen kaikkea säilytystilani ovat pienet, joten en voi hankkia isoja heinävehkeitä. Solis minipyöröpaalain on siis minun tarpeeseeni täydellinen ja lisäksi nautin kun paalit ovat helposti liikuteltavissa. Solis minipyöröpaalain sopii 20-60 hp traktoreihin. Sen työleveys on 80 cm ja paalit ovat noin 50 x 70 cm eli noin 17 kg painavia. Paalaaja painaa 465 kg ja sen kapasiteetti on 80 - 120 paalia tunnissa. Valmistusmaa on Soliksen kotimaa eli Intia. Ensi töikseni kuvasin kaikki paalaajasta löytyneet ohjetarrat, sillä ajan myötä tarrat voivat...

Ovenkahvareiät vielä puuttuvat  Harjakattoisen yläkerran lappeiden alle jää usein turhaa tilaa. Valmiita lappeen alle sopivia kalusteita ei ole oikein tarjolla, joten vaihtoehdot ovat rakennuttaminen tai rakentaminen. Käytin toisen lappeen tilan kaappisängyille , mutta kaipasin yläkertaan myös varastointitilaa, joten toisen lappeen alle halusin kaapin. Päätin rakentaa liukuovikaapin, sillä ovien aukaisutila olisi vienyt enemmän tilaa. Materiaalina käytin runkoon 2x2 sahatavaraa, oviin koivuvaneria ja päätyyn sisäverhouspaneelia. Liukuoviin ostin mahdollisimmat edulliset kiskot, rullat, kiinnikket ja jatkopalat ja silti ne nostivat kaapin hintaa noin 100 eurolla. Kiskoja kun tarvittiin kahteen riviin yhteensä kolme kiskoa ja kaksi jatkopalaa ja jokaiseen oveen kaksi noin 15 euron rullapakkausta. Eikä puutavarakaan kovin halpaa ollut. Ainoastaan puuvahan löysin alennuksesta. Yhteensä kaapille tuli hintaa noin 400euroa. En uskalla ajatellakaan mitä kaappi olisi maksanut teetettynä, va...