tiistai 18. tammikuuta 2022

Talvivaatteet

Elämä torpalla aiheuttaa vaatetuksen suhteen tiettyjä tarpeita. Talvella on suojauduttava kylmältä, syksyllä kosteudelta, tallissa osumilta ja kesällä kuumuudelta ja ötököiltä.


Seuraavat vaatteet ja asusteet ovat kokemukseni mukaan tarpeellisia maalaiselämän talvivarusteita.

1. kelsiturkki

Omistan kaksi lammas- eli kelsiturkkia. Toinen on siistimpi ja lyhkäisempi takki ja toinen pidempi versio millä puuhastelen kotipihassa. Tuon siistimmän kelsiturkin ostin edullisesti tori.fistä ja muokkautin sen sitten nahkurilla itselleni sopivaksi. Olen ollut erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

2. merinovillakerrastot

Kerrospukeutuminen ja erityisesti merinovillakerrastot ovat hirsitalon asukkaan talven pelastus. 

3. huopikkaat

Huopikkaat ovat pakkaskeleille välttämättömät kengät. Tavallisissa talvikengissä varpaat palaleltuvat jossain vaiheessa, mutta huopikkaat pitävät lämpöisinä. Sisälle näitä ei kannata jättää sulamaan lumikuorrutuksen kera, tai seuraavan kerran pistää jalat kosteisiin töppösiin ;)

4. öljykangastakki

Alkujaan omistin sadetakin, mutta sitä ei tullut laitettua hiostavuuden vuoksi kovinkaan usein päälle. Lopulta päädyin ostamaan itselleni (myöskin tori.fistä) pihatakiksi öljykangastakin ja sitä on tullut käytettyä paljon. Se suojaa tuulelta ja sateelta, eikä hiosta kuten sadetakki.

5. kumisaappaat ja sievin työkengät 

Työjalkineina käytän sievin ah niin ihanan leveälestisiä turvakärjellisiä työkenkiä, mutta saappaiden osalta en ole vielä löytänyt lemppareitani. Aiemmat crocsin saappat olivat keveydessään täydelliset, mutta turvallisuuden ja kestävyyden osalta eivät yllä Sievin tasolle. Tällä hetkellä kokeilussani paksupohjaiset Hunterin kumisaappaat. Niistä toivottavasti naulat eivät mene heti läpi ;)

6. nastat

Käytössäni on kahdet erilaiset irtonastat kenkieni pohjiin. Pidän enemmän päkiänastoista, sillä niillä voi tarpeen tullen liikkua kantapäillä ja siten tulee vähemmän nastan jälkiä portaisiin ja ulkohuussiin. Välillä kuitenkin pitoa pitää olla koko jalkapohjan edestä.


7. talvirukkaset

Tämä kohta on talvipukeutumiseni suurin heikkous. Normaalit talvityöhanskat tai nahkarukkaset eivät kestä tallitöissä kuin hetken. Kaipaisin kestäviä luonnonmateriaalista valmistettuja rukkasia tai hanskoja, mutta monissa rukkasissa on nykyään teddyvuori, joka kuorituu hetkessä sormien kohdalta pois. Lapsuudestani muistan mummulta saamani kaninturkisvuoriset rukkaset, jotka kestivät todella pitkään. Pyysin äidiltäni viime jouluksi kestäviä rukkasia ja sainkin partioaitasta ostetut (kalliit!) Hestran rukkaset, jotka ovat nyt marmotin nahkakäsineiden kanssa testikäytössäni. Vielä en osaa sanoa muuta kuin, että vaalen keltainen väri on arka väri tallihommissa :D

Mitkä ovat teidän lukijoiden takuutalvivaatteet? Kommentteihin voi mieluusti ilmiantaa myös kestäviä talvirukkasia :)


perjantai 31. joulukuuta 2021

Kulunut vuosi tiivistettynä

Vuosi alkaa olla paketissa. Mitään mullistavaa ei kuluneena vuonna harmaalla torpalla tapahtunut. Joulu oli rentouttava ja loma tuli hyvinkin tarpeeseen.
Marraskuussa aloitin jouluvalmistelut tuttuun tapaan paketoimalla Romaniaan joulun lapsi paketteja. Solis starttasi hyvin pakkasellakin ja kanamunia ja maitoa on tullut navetalta hyvää tahtia.
Lokakuussa menetin vanhmman kanani Eveliinan (n. 11-v) haukalle, mutta uutena vahvistuksena joukkoon tuli hämeen maatiaiskannan kukko, nimeltä Konsta. 

Ponikatos eteni muutaman kattovasan verran, mutta jäi sitten työntekijöiden puutteen vuoksi odottamaan tulevaa vuotta.

Ponit laidunsivat melko pitkään lokakuulle.
 

Syyskuussa täytin kellaria ja testasin uutta omenamehupuristintani. Ensimmäinen testikerta ei tuottanut paljoa tulosta, mutta makua oli kyllä määrän edestä.

Syyskuussa sain vuokraan hakettimen ja toisen tilaamani rankakuorman. Pihan laitojakin vähän porukalla siivottiin ja sitten kaikki kerralla hakkuriin ja poneille uusi hakekerros tarhaan.

Ensimmäinen tarhan haketus tapahtui viisi vuotta sitten, eikä suodatin kankaan päälle tullut hiekkakerrosta. Toivottavasti viiden vuoden päästä on hieman helpompi kaapia Soliksella vanhat hakkeet pois ja uudet tilalle.


Elokuussa korjasin ystäväni kanssa satoa mehiläispesiltäni ja nautiskelin yhteiselosta Soliksen kanssa. Kesä 2021 oli pitkälle syksyyn hyvin runsas ötököistä, joten ponit eivät olleet pahemmin muualla laiduntamassa. Ja kaikki paikat käytettiin hyväksi hinkkaamiseen.
Heinäkuussa pistetiin polttopuita pienien talkoiden muodossa pieniksi. Lisäksi paalautin heiniä lainapelloltani. Määrä oli yli tuplaten viime vuoteen verrattuna. Tiiliäkin hain ja jatkoin pienessä määrin kellarin verhoilua.

Suurin muutos harmaan torpan arkeen tuli heinäkuun lopulla kun tein kaupat Solis 26:sta.

Kesäkuussa vuohet päättivät omaehtoisesti siirtyä laiduntamaan ponien kanssa. Tein niille kuitenkin pienen oman osion, jonne pääsivät karkuun kun poneilta (lähinnä) Wallulta meni hermo hänen laitumen luvattomiin alivuokralaisiin.

Kesäkuussa sain postissa Italaiasta uuden emon toiseen pesääni. Loppu kesästä selvisi, että ryökäleen likat, eivät olleet hyväksyneet italialaista kuningatarta, vaan se oli tapettu, heivattu ulos pesästä ja sen tilalle oli nostettu omasta pesästä uusi kuningatar. Nyt pesän kuningatar on siis merkkaamaton  (ja paljon vaikeammin löydettävä). Sinne meni 37euron kuningatar ja näkemäni vaiva sen eteen.

Toukokuussa Hilma poiki Eemeli- ja Esteri-kilit. Eemeli muutti syksystä naapurikylään toisen kilipukin seuraksi ja Esteri jäi itselleni kasvamaan tulevaisuuden lypsykutuksi. 

Hilma on sarveton ja rohkea luonteeltaan. Toivottavasti hän on äitinsä tavoin hyvä ja helppo lypsettävä.

Huhtikuussa metsuri kävi kaatamassa mulle pari pihapuuta. Esikasvatin kasvihuoneeseen kasveja saunalla pyykkitelineen päällä ja normaaliin tapaan tuli takatalvikin.
Kuun vaihteessa tyhjennettiin kuttujen pehku, jottei poikimisvaiheessa karsina ollut ihan täynnä ja lämmin.

Maaliskuussa kuoriutui Alman hautomana neljä tipua. Kolme kanaa, jotka jäivät omaan kanalaani ja yksi kukko, joka lähti ystäväni kanalaan.


Helmikuu oli luminen ja kerrankin ponit olivat valkoisia :)
Tammikuussa harrastin paljon potkukelkkailua ja tienkin lämmitystä.

Harmaassa torpassa oli tammikuussa tuttuja yökyläilijöitä.  Päivisin nuo jykevät Percheronit olivat metsätöissä läheisellä laanilla.







Viime vuotta koskevat suunnitelmat olivat lähinnä haaveita, jotka vaativat ihmeitä. Ihmeitä odotan yhä usean asian suhteen. 

Mutta jotain viime vuoden haaveista toteutui. Sain uudestaan mehiläisiä, joiden hengissäpysymistä nyt jännitän. Sain myös paikalle kantojyrsijän, joka mahdollisti päärynäpuun istutuksen puutarhaani. Uusi perunamaakin tuotti hyvin satoa. 

Viime vuotinen lainalaitumen uudistus näytti onnistuneen hyvin. Kyseinen laidunpala on sen suhteen paras, että siellä ponit pääsevät ötököitä suojaan vanhan navetan lantalaan. Jos kesät jatkuvat yhtä pahoina ötököiden suhteen, voin täysin unohtaa kaksi muuta lainalaidunlohkoa, joissa ei ole mahdollisuutta pimeään katokseen.


maanantai 6. joulukuuta 2021

Solis 26 käyttökokemuksia


Näin kolmen yhteisen kuukauden jälkeen, en haluaisi enää elää ilman Solis 26:sta. Soliksesta on ollut moneen asiaan apua ja iloa, mutta suurin apu siitä on ollut paalien suhteen. Tänä vuonna pihassani on muovittomista pyöröpaaleista kastattu "sokeritoppa" ja vaikka saisinkin tiputettua kasasta maahan paalin, niin eipä sitä olisi voinut mudassa kierittää talliin. Mutta Soliksella paalit ovat siirtyneet nätisti talliin.

Tämän lisäksi Solis on kiltisti siirrellyt useita kiviä kiviaitaani, levittänyt hakkeet haketarhaani, siitänyt puita, lantaa ja maata yms.

 
Retki Soliksella naapurin hakkuille hakemaan vuohille herkkuja.

Ainoa työ missä Soliksen rajat ovat tulleet vastaan oli kuivikkeiden siirto talliin. Kuormaaja olisi varmaan selviytynyt hommasta, mutta vastapainoa Soliksessa ei ollu tarpeeksi 500kg kuivikesuursäkin siirtelyyn. Muutaman kottikärryllisen kevennyksen jälkeen siirto kuitenkin onnistui. Jatkoa varten olen teetättänyt solikseni takavanteisiin vannepainot, mutta ne ovat vielä asennettu paikoilleen.

Linkit muiden omavaraisblogistien kirjoituksiin:


Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/12/askartelua.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-12/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/12/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-12-mita.html

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=916

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=15999

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/12/6-luukku-unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvyvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/12/06/joulukuu-21-kuukauden-vempain/

 

tiistai 12. lokakuuta 2021

Mikä on maakellarin sopiva ilmankosteus?


Maakellarini ulkovuoraus on yhä kesken, mutta se on ollut käytössä jo useamman vuoden. Ensimmäisenä vuotena pakkanen pääsi sisään ja muutama mehupullo halkesi. Sen jälkeen lisäsin etuseinälle eristettä ja pakkanen on pysynyt sen jälkeen ulkona. Juureksia olen säilönyt turpeessa ja ne ovatkin säilyneet kellarissa ihan hyvin, samoin kuin ilman turvetta säilöttävät perunat. Toissa vuonna kokeilin myös keräkaalien säilöntää kellarissa niin, että sidoin ne roikkumaan kellarin katossa olevaan tankoon, mutta kaalit homehtuivat. Ajattelin, että ilma on varmaan liian kostea kaaleille, kunnes nyt törmäsin Erkki Kaukomaan kirjassa satoisa vihannesmaa kappaleeseen nimeltä Varasto - korkea ilmankosteus.

Kirjan mukaan vihannekset sisältävät vettä 80-95% ja jos maakellarin suhteellinen kosteusprosenntti on tätä alhaisempi, luovuttavat vihannekset omaa kosteuttaan ilmaan kunnes kellariin syntyy kosteuden tasapaino. Eikä tässä mitään, mutta kirjan mukaan hyvässäkään maakellarissa ei suhteellinen ilmankosteus nouse luonnostaan yli 80%!  Suhteellinen kosteus voi olla sitä suurempi mitä alhaiselmi lämpötila on. Juureksille paras lämpötila olisi 0C, mutta peruna ilmeltyy alle 4C. Tämän lisäksi vihannekset kehittävät lämpöä hengittäessään, joten lämpötilaa on hyvä seurata ja tarpeen mukaan lisätä ilastointia. Kasvit kuluttavat myös kellaritilan happea ja erittävät kellarin ilmaan esimerkiksi hiilidioksidia ja etyleeniä, joka edistää kasvien vanhenemista.  Näitä kaasuja olisi hyvä poistaa kellarista varastoinnin aikana tuulettamalla sitä raikkaalla ilmalla, aina kun ulkoilma sen sallii.

Mikä on teidän maakellareissa luonnollinen ilmankosteus? Olen nyt seurannut omaani ja näyttäisi siltä, että ilmankosteus on ilman toimia jossain 70% tietämillä ja koska keräkaalit kaipaisivat säilytyspaikaltaan 95% suhteellista ilmankosteutta, syy ei olekaan tämän tiedon valossa liiassa kosteudessa, vaan liiassa kuivuudessa ja ehkäpä myös lämötila on ollut alkusyksystä liian korkea.

Tänä syksynä aion tarjoilla kellarilleni lisäkosteutta kastelukannusta sekä seurata ilmankosteutta ja ehkäpä testaan vielä kerran kaalien säilytystä kellarissa.

tiistai 7. syyskuuta 2021

Miten pienviljelijä voisi varautua sään ääri-ilmiöhin?

Sään ääri-ilmiöt ovat korostuneet niin Suomessa kuin maailmassa ilmastonmuutoksen seurauksena. 


 Yhä useammin törmäämme kuiviin kausiin tai koviin rankkasadekausiin, ukkosmyrskyihin, lumettomiin talviin sekä kylmiin kesiin. Uusi normaali tuntuu olevan se, että sää ei ole normaali. Näin ollen pienviljelijänkin on hyvä miettiä mitä varautumiskeinoja sään ääri-ilmiöihin voisi olla.

Viime kesästä tuttu kuumuus ja kuivuus vaikuttivat monen viljelyksiin.

Kuumuus ja kuivuus

  • Kuivuuteen voi varautua lisäämällä kasvualustaan biohiiltä. Biohiili sitoo kosteutta ja toimii muun muassa mikrobihotellina.  Tehokas mikrobitoiminta lisää kasvin ravinteiden saantia. Biohiili luovuttaa siis kasvien juurille ravinteita ja vettä ja näin biohiili pitää huolta kasveista kuivana aikana.
  • Varjostus on yksi tapa hallita auringon polttaaa paahdetta. Onko sinulla kasvihuoneessa varjostusverhot, entä kasvimaalla?
  • Kasteluvettä on hyvä kerätä talteen kuivia kausia varten ja muistaa myös, että kastelua ei kannata tehdä paahteessa vaan aamulla aikaisin tai illalla myöhään, jotta vesi ei haihdu suoraan ilmaan.
  • Myös kateviljelylyllä voidaan edistää veden imeytymistä maahan ja vähentää sen haihtumista maasta.

Kesät voivat olla myös erityisen kylmiä, jolloin kasvit eivät myöskään kukoista. Miten pienviljelijä voisi varautua kylmyyteen?

Kylmyys

  • Kasvihuone on yksi tapa luoda pienelle alueelle suotuisa viljelyilmasto. Aiemmin kasvihuone sijoitettiin aurinkoiselle paikalle ja se riitti, mutta nyt kasvihuonetta olisi hyvä pystyä tarvittaessa viilentämään sekä lämmittämään. Oma kasvihuoneeni sijaitsee varjoa tuottavan omenapuun katveessa ja sen lämmityksestä vastaa pieni Högforsin kamina. Lisäksi tiilisokkeli ja tiililattia varastoivat hiukan lämpöä.
  • Kasvimaalla kylmyyttä voi hillitä hallaharsoilla, jotka ikävä kyllä eivät ole kovin pitkäikäisiä. Oletko sinä törmännyt johokin kestävään harsomerkkiin tai onko sinulla jokin kätevä harsojen säilytyskeino?

Rankkasateet 

  • Ojat tarjoavat esimerkiksi monille hyönteisille suojavyöhykkeen pellon laidassa, mutta toimivien oja- tai salaojaverkostojen arvon huomaa vasta kun kunnon rankkasateet iskevät. Sateella onkin hyvä seurata veden kulkureittejä ja sitten suunnitella tarvittavia ojia ohjaamaan ylimääräiset vedet pois talojen, kulkuväylien ja kasvupaikkojen kohdilta.
  • Viherkattojen yksi hieno ominaisuus on kyseisten hulevesien hallinta. Se pidättää osan sadevesistä ja hyödyntää sen viheralustan kasvuun. Viherkaton ansiosta vesi tulee hitaammin alas ränneistä, ja paikallinen tulvariski pienenee.
  • Rankkasateet voivat tulla ennalta arvaamattomista suunnista, joten uudisrakentamisessa ja remontoinnissa olisi hyvä miettiä olisiko pidemmät räystäät tulevaisuuden kannalta hyvä ratkaisu. Räystäillä ei suojata suoranaisesti pienviljelyä, vaan viljelijöiden rakennuksia.

Oheisilmiöt

  • Erilaiset tuholaiset ja vieraslajit hyötyvät sään ääri-ilmiöistä ja siten haittaavat pienviljelijöiden arkea. Olen näin alkuun opiskellut erilaisista kasveista, mutta yhä useammin tuntuu siltä, että pitäisi opetella myös paljon enemmän kasvitaudeista ja tuholaisista. Ehdottakaapas kommentteihin jotain hyvä luonnonmukaista tuholaistorjunta kirjaa tai muuta yleistä kasvitautiopasta.
  • Pölyttäjäkatoon olen varautunut omalla mehiläispesällä ja niittylaitumella.
  • Kuivuus ja pitkät hellejaksot voivat lisätä maastopalojen leviämistä. Maastopalojen leviämisen estäminen omalle tontille taitaa olla suostuisessa säässä mahdoton tehtävä, joten silloin varautuminen kannattaa keskittää evakuointisuunnitelman tekoon. Naapurikylässäni oli tänä (kuivana ja kuumana) kesänä maastopalo ja ennen kuin se saatiin hallintaan ehdin jo miettiä eläinten pakkausta ja sijoituspaikkaa kaverini tallilla. Itselläni kaikki eläimet mahtuvat kuljetuskalustooni, mutta jos savu on sankka ja elämet panikoivat voi lastaus  olla normaalia haastavampaa. 

Yleinen keino varautua sään ääri-ilmiöihin on perinteinen "ei kaikkia munia samaan koriin" -keino eli kasvien lajikkeiden valinnassa kannattaa valita useita eri lajikkeita ja sijaintipaikkojakin on hyvä mahdollisuuksien mukaan hajauttaa.  

Kerrohan kommentteihin miten sinä olet varautunut sään ääri-ilmiöihin?


maanantai 2. elokuuta 2021

Omavaraisuutta vuodelle 2021 osa elokuu

Tee-se-itse kellarini on ollut käytössä jo useamman vuoden, mutta sen ulkoverhoilu ei ole edistynyt. Nyt sen muuraus on liikahtanut pari riviä eteenpäin.

Verhoilusta ei tule superkaunista, sillä sitä ei muurata kokonaan ympäri, vaan jokaiselle seinämälle tulee erillinen (kiero) verhoilu ja kulmiin ajattelin tilata peltiset kulmalistat. Saa nähdä kuinka hurjalta kulmalistat näyttävät. Mutta tällaista tämä on, kun on varaa tehdä aina vähän kerrallaan, eikä kerralla kunnolla. Pidän kuitenkin sitä arvokkaana, että olen voinut käyttää kellariani jo useamman vuoden. Osa ihmisistä säästäisi ja tekisi rakennukset kerralla kunnolla ja opiskelisi tekniikoita ennen. Itse teen ja kokeilen vähän kerrallaan. Lopputulos ei ole välttämättä se silmiä hivelevin, mutta näillä mennään ja ehkä opinkin muurauksesta jotain matkan varrella :)

 
Haketarhan uusiminen ja ponikatoksen teko on edennyt pohjatöiden verran eteenpäin. Seuraavaksi odotan vuokralle haketinta ja työmiestä katoksen katon tasaukseen. 


Polttopuita varten sain vuokralle klapikoneen ja nyt ovat polttopuut vihdoin kuivumassa. Heinääkin tuli lainapelloilta noin puolet enemmän viimevuotiseen määrään verrattuna. Kuivaheinän säilöminen pyöröpaaleissa ilman latoa on se seuraava haaste.

Kaksi viime keväänä kuoriutunutta tipua muutti naapuriin ja tämän kevään hauska pikku kukkokin sai uuden kodin.

Kulunut kesä on ollut kasvimaalle haastava. Itämisprosentti on ollut ennätyksellisen alhainen ja uusintakylvöjä tein ainakin kolme kertaa. Kasvihuoneessa lämpöjen nousu on aiheuttanut tomaateille latvamätää, joten tomaattisadostakin tulee pieni tänä vuonna. Kaalit ja pensasmustikat ovat voineet ehkä parhaiten kaikista. Hedelmäpuista ei tule tänä vuonna satoa ja juureksista ei näytä tulevan pahemmin kellariin asti satoa.


Suurin muutos torpan arkeen on tullut uuden perheenjäsenen myötä. Nimeä hänellä ei ole vielä, joten ehdotuksia otetaan vastaan :)

Täältä voit lukea muiden omavaraisblogistien kuulumisia sekä heidän tavoistaan säilöä.


Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-8-maakuoppa/

Setaankaaria ja serpenttiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/08/vinkkeja-talouskellarin-kayttoonottoon.html

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/08/kellari-ja-tila-talvisailytykseen.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-8/

Caramellia https://caramellia.fi/elokuu-2021/

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/08/kurkkuresepti.html

Mikä itä https://mikaita.fi/?p=807

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/08/sato-talteen.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/perukellari-ja-sailonta/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/07/202108unelmana-omavaraisempi-elama-sailonta_0743133561.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/2021/08/02/elokuussa-kerromme-kellareistamme-ja-sailonnasta/ 

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/08/02/elokuu-21-kellarit-ja-sailonta


tiistai 27. heinäkuuta 2021

Pientilan töitä helpottavaa konevoimaa

Olen reilun vuoden verran tutkinut eri vaihtoehtoja millä laitteella helpottaisin tämän pikkuisen tilani voimaa vaativia töitä. Tähän mennessä olen lainannut ja vuokrannut niin konevoimaa kuin miesvoimaa. Vuokrakoneet pelittävät hyvin, mutta usein saan odotella ja sumplia eri aikatauluja yhteen. Ison traktorin hankinta ei näin pienellä tontilla ole järkevää, eikä sille löytyisi tallitilaakaan.

Mönkijää olen lainannut nyt kesän verran ja se on helpottanut arkea. Lannat, laidunvedet ja hakepuut ovat kulkeneet kätevästi mönkijän kärryllä ja mehiläispesän laatikko ja laitumen siemenviljasäkki kulkivat myös mukavasti mönkijän nokalla. Mönkijä & kippikärry -yhdistelmän kätevä puoli on ollut yhdistelmän koko. Mönkijä on mahtunut talliin ja sillä on mahtunut kulkemaan pihassa melkein mihin tahansa kohtaan. Sen vinssistäkin on ollut iloa, mutta yksi asia mihin mönkijä ei tuonut apua, oli nostelu. Katselin myös pieniä etukourmaajia, mutta niiden pienet renkaat sopivat mielestäni paremmin tasamaalle ja tämähän tontti on täynnä kiviä ja syksyn tullen myös täynnä mutaa, joten tämän vuoksi yhä useammin selailin mönkijätraktoreita eli pientraktoreita. 

Suomesta saa uutena muutamaa eri merkkiä pientraktoreita. Niistä ylivoimaisesti suosituin on Solis. Tutkiskelin kaikkia vaihtoehtoja ja lopulta päädyin ostamaan Solis 26.

Tässä se nyt on matkalla kotiin :)
Soliksen teknikset tiedot

Tällaiseen pientraktoriin on Suomesta saatavilla  mm. auroja, äes, pöyhijä, niittokone, niittomurskain, takalevy, takakauha, lumilinko, klapikone ja syksyllä 2021 kuulemma myös Soliksen oma paalain.

Seuraava oma hankintani ovat trukkipiikit etukuormaajaan ja vetokuula-adabteri perään sekä talven tullen lohkolämmitin ja perälevy. Olen aiemmin hankkinut itselleni mönkijän kippikärryn ja tällä yhdistelmällä voin siis kärrätä lantaa ja siirrellä niin heinäpaaleja kuin kuivikkeita talliin.


Tässä allekirjoittanut ihastelee uutta kultaansa :D