Tekstit

Suosituimmat postaukset

Kyntöaurat Solikseen

Kuva
 En varsinaisesti etsinyt Solikseeni kyntöauroja, mutta kun sopivat tulivat tori.fissä vastaan, en voinut vastustaa kiusausta. Ostin siis pari vuotta vanhat Valajärven konevälityksen maahantuomat kaksisiipiset miniaurat.  Kyseessä on siis niin kutsutut sarka-aurat eli toisin kuin kääntöauroilla, niillä ajetaan ns ympyrää tai muuten joudutaan ajamaan toinen suunta aurat ylhäällä. Painoa auroilla on 78kg ja tehoa ne vaativat traktorilta vähintään 20hp.  Kiinnitys Solikseen onnistui melko kivuttomasti, mutta kovin korkealle sitä ei nostolaitteella nosteta. Eli se nousee noin 15cm maasta. Tasaisella tiellä ajettaessa tämä riittää vallan mainiosti, mutta itse jouduin ajamaan pellolle parin kuopan kautta, jolloin aurat haukkasivat hieman maata. Käyttökokemuksista sanoisin, että kyseiset kyntöaurat sopivat oikein hyvin esimerkiksi puidun kauramaan kääntöön, mutta heinämaan kääntöön aurat kaipaisivat leikkaavaa terää eli kiekko- tai veitsileikkuria. Solis on ollut ahkerasti mukana kevättöissä

Sisäseinä savirappauksella

Kuva
Suunnitelmissanihan on ollut rapata yläkerran päätyseinät savilaastilla ja tämän vuoksi kävin ensinnä Piirussa päivän savirappauskurssilla ja seuraavaksi Piikkiössä toisella savirappauspäivällä. Jälkimmäinen oli keskittynyt savilaastin tekoon ja ensimmäinen enemmän itse rappaukseen ja pohjavalmisteluihin. Kurssit erosivat toisistaan myös siinä, että ensimmäisessä minulle suositeltiin helppoa valmislaastia, mitä ostinkin ja toisessa innostettiin kurssilaisia sekoittamaan itse laastinsa. Mutta jos ei tekisi omaa savilaastia, toisen kurssin vetäjä suositteli suomalaista kuivattua savijauhoa, mitä saa Tarvasjoelta Tiileriltä ja siihen sitten voi itse sekoittaa hiekat ja mahdolliset kuidut (1 osa savijauhoa ja 3 osaa hiekkaa). Viime kesänä tuote oli kuitenkin loppunut kesken, joten jos sitä ei saa niin sitten voisi ostaa virolaista savilaastia. Itse ostin siis Claytecin valmista savilaastijauhoa. Mutta mahdollista myös olisi kaivaa itse tuoresavi maasta ja jättää se pressun päälle pakkasen

Uuden vuoden haaveet 2024

Kuva
 Tuttuun tapaan haaveilen erilaisista rakennusprojekteista. Tavoitteenani on ollut jo useamman vuoden ajan suunnitella kolme rakennusprojektia kullekin kesälle. Viime vuonna mainitsinkin jo, että vuohille täytyy rakentaa uusi katos. Talvi alkoi aikaisin, mutta koska vielä teki mieli rakennella, aloittelin uutta  vuohikatosta viime vuoden puolella.. sormet jäässä  :) Toisena tavoitteena on saada ponikatos valmiiksi ja kolmantena ikuisuusprojektina olisi kellarin ulkovuorauksen viimeistely. Kasvimaan suhteen haaveilen lehtokotiloiden nitistämisestä ja runsaasta juures- sekä kaalisadosta.  Tällä kertaa en rakentanut vuohikatosta kuormalavoista enkä maan tasalle, vaan kokeilen saisinko koroitetun vuohikatoksen avulla kätevästi lypsettyä itse seisoen ja vuohen syödessä terassilla. Joulua varten tein väliaikaisen katon, jotta sain rakennettua terassille uuden seimen. Tässä vielä joulu 2023  Käypä kurkkaamassa muiden omavaraisblogistien kuulumisia ja suunnitelmia: Kasvuvyöhyke 1 Krutbacken  h

Miten eläimet pärjäävät paukkupakkasilla?

Kuva
Tätä kysymystä olen kuullut useasti viime päivien aikana. Ja kiitos kysymästä, eläimet pärjäävät ihan hyvin. Allekirjoittanutkin selviää, mutta voitte arvata millaista on hirsitorpassa, jossa ei ole ulkovuorausta, tuulensuojalevyja tai muita eristeitä. Pelkkä pakkanen ei ole niin paha kuin pakkanen ja tuuli. Silloin torppa jäähtyy tehokkaasti.  Eläimet syövät samaa ruokaa niin tavallisena talvipäivänä kuin paukkupakkaspäivänä. Ponit ovat ympäri vuoden ulkotiloissa, eikä niillä käytetä loimia, vaan ne kasvattaat melkoiset karvapeitteet, jotka eristävät niin hyvin, ettei selkään satanut lumi edes sula karvojen päältä. Ainoa ero on heinämäärissä ja lämpimässä juomatarjoilussa. Heinää ponit saavat tavallista enemmän ja olkea on tarjolla vapaasti.  Kanalani ja kuttulani ovat sen verta matalia, etten ole perustanut kanoilleni pehkua lämmitykseksi. Normaalina talvena vuohet lämmittävät  sen verta tilaa, että kanojenkin vedet pysyvät sulana. Paukkupakkasia varten kanalan eteisen katossa on läm

Sähkön säästö

Kuva
 Vuonna 2013 olen kirjoittanut postauksen siitä, miten sähköttömyys vaikuttaisi elämääni torpassa. Tuolloin haaveilin kolmesta helpottavasta asiasta eli kellarista, aggregaatista ja aurinkopaneeleista. Näistä haaveista kaksi ensimmäistä on nyt toteutunut :)  Nykyään sähkön säästöni on aika pientä eli esimerkiksi sitä, että keitän aamukahvini sähköhellan sijaan puuhellalla tai sitä, että kanoilla ja ankoilla on mahdollisuus kulkea kuttulaan, jossa kutut ja pehku pitävät lämmön plussan puolella. Ovissa mulla on paksut oviverhot ja sokkelin kissanluukut suljen superlonilla. Tänä syksynä sain lopulta yläkertaankin lämmönlähteen eli pienen hellan. Kasvuvyöhyke 1 Kakskulma  https://kakskulma.com/rakentaminen-kulutustekona Jovela  https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2023/ Kasvuvyöhyke 2 Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/11/suuntanaomavaraisuus-marraskuu-2023.html Oma tupa ja tontti  https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/11/paljonko-lamminta.html Pilkkeitä Pi

Satokausi 2023

Kuva
Satokausi ei ollut kovin tuottoisa tänä vuonna.  Alkukesän kylmä ja kuiva keli sekä loppukesän kosteudesta nauttineet lehtokotilot verottivat satoa. Välillä tuntuu, ettei edistystä kasvimaan suhteen tapahdu, mutta on jotain asioita mitä en osannut ennen. Eli mitä en osannut ennen? En osannut kasvattaa kaaleja. Nyt osaan esikasvattaa kaalintaimet, lisätä niille keskellä kesää rutkasti ravinteita ja kääriä ne kaaliverkkoon, mutta seuraavaksi pitää keksiä miten suojelen kaalini lehtokotiloilta.  Aiemmin en osannut hapattaa papuja. Tänä syksynä hapatin myös ensimmäistä kertaa kukkakaalia ja kesäkurpitsaa. Pistin myös omenaviinietikan tekeytymään ensimmäistä kertaa. Aiemmin en osannut säilöä tomaatteja eli tehdä tomaateista pastakastiketta. Aiemmin luulin, että pinaatti kuin pinaatti, mutta nyt osuin vahingossa lajikkeeseen, joka tuottaa satoa koko kesän.  Tänä kesänä opin, että mansikkataloni alaosa ei ole tarpeeksi tiivis. Tiedän nyt miten tiivistää sitä ensi kautta varten. Aiemmin en osa

Hapatus

Kuva
 Olen opetellut hapattamaan papuja kahden eri ohjeen yhdiestelmällä. Toinen ohje löytyy Marketan blogista ja toinen Kallen blogista. Ensinnä kerään pavut, huuhtelen ne ja irroitan kannat. Sitten kaadan pavut isoon kattilaan ja täytän sen vedellä ja kiehutan papuja noin 3 minuuttia. Tämän jälkeen naaraan pavut kattilasta lävinkö tai ottimien avulla ja sullon ne isoon puhtaaseen lasipurkkiin.  Seuraavaksi lisään kattilaan jääneeseen kiehuvaan veteen suolaa noin 1rkl kutakin litraa kohden. Karin Bojsin Hapata herkullisesti -kirjassa kehoitetaan käyttämään hapatukseen jodioimatonta suolaa, sillä jodi tuhoaa maitohappobakteereita. Suolan lisäyksen jälkeen siirrän kattilan sivuun, jotta suolavesi jäähtyy. Marketan ohjeen mukaan lisää usein papujen päälle purkkiin sipulia, korianterin ja sinaapin siemeniä. Kun suolavesi on jäähtynyt kaadetaan se purkkiin papujen sekaan. Kaiken päälle laitetaan paino, jotta pavut pysyvät nestepinnan alapuolella. Itse käytän vesipussia painona. Karin suositt