maanantai 22. toukokuuta 2017

Kyntö,- kylvö- ja kakkaloma

Tänä vuonna kevät antoi odottaa itseään, mutta kylvöloma oli jo varattu viimevuotiseen tapaan toukokuun alkuun, joten kylvöt keskittyivät tällä kertaa eteisessä esikasvatukseen :D


Kasvimaan työt alkoivat siivouksella, maankääntämisellä ja kakan levityksellä :)

Loman päätehtävä ei kuitenkaan ollut kasvimaan valmistelu, vaan tallin pehkujen ja ponien lantojen tyhjentäminen. Onnea on kun saa vuokrata naapurista etukuormaajallisen traktorin ja peräkärry ja ystävä tulee apuun jolloin urakkaan ei mene kokonaisuudessa kuin muutama tunti <3


Pehkujen tyhjennyksen jälkeen etukuormaajaa käytettiin vielä hiekkaleikkeihin eli tulevan kasvihuoneen pohja sai viimeisen hiekkakerroksen.


 Perinteiseen tapaan kevääseen on kuulunut raivausta ja risujen polttoa :) (Neljä kokkoa poltettu, vielä pari olisi odottelemassa tuuletonta ja märkää keliä )



 Ja jottei lomasta jäisi ihan väärää kuvaa niin kävinhän minä myös ajelemassa Elmerillä, köpöttelemässä Zeuksella, viihdyttämässä itseäni huutokaupassa, istuskelemassa kahvilassa ja muutama ystäväkin poikkesi kylään :)



Kirjakaupassa törmäsin hauskaan yllätykseen:
"Unelma omavaraisuudesta"-kirjan lopussa oli listattuna
hyödyllisiä linkkejä ja harmaatorppakin oli mainittu
listassa :D Täytyy nyt pyrkiä kirjoittamaan jotain hyödyllistäkin ;)

Arkirutiinit


Välillä ihmiset ihmettelevät, miten ehdin hoitaa eläimet ja käydä töissä, mutta sopivan eläinmäärän ja arkirutiinien ansiosta työn ja eläinten yhteensovittaminen onnistuu. Aamusin tallilla aikaa menee noin 20 minuuttia ja iltaisin niin paljon kuin vain siihen haluan käyttää aikaa (mutta kuitenkin vähintään 30min). Rutiinien päälle tulee tietenkin esimerkiksi eläinten kanssa oleilua, ponien treenausta tai muuta tusausta :) Tällä hetkellä rutiinini ovat seuraavanlaiset:

Herää kellon soittoon tai kolmanteen torkutukseen, nouse, pese naama ja hampaat, piirrä harkinnan mukaan kulmakarvat, pukeudu, ruoki koira ja itsesi ja sitten aamutoimin jälkeen kipaise koiran kanssa pihan poikki tallille.

Kanna tarhaan vedet ja heiniä useampaan kasaan niin tarhan kuin laitumen puolelle sekä vuohien tarhaan. Vie ponit ulos. Kytke (vähän liikaa vuohia paimentava) koira kiinni. Kahmaise kuppiin kauraa ja leivän paloja, aseta kuppi pöydän kulmalle kuttulan ulko-oven eteen. Ota kuttulasta Hilma kiinni naruun ja avaa vuohien portti. Nappaa vauhdissa toisella kädellä kiinni kupista ja jatka juoksua kohti vuohitarhaa, älä katsele taakse vaan juokse ja toistele kutsuääntä. Hyvänä aamuna Irmeli seuraa, huonona se jää syömään pensasaitasitaimia. Sido tarhassa Hilma puuhun kiinni ja palaa kupin kanssa houkuttelemaan Irmeliä tarhaan. Kun molemmat ovat tarhassa ja syövät kuppia tyhjäksi, irroita Hilma ja syöksy sulkemaan tarhan ovi kiinni. Tvuo vielä esiämpäri tarhaan ja laita sähköpaimen päälle. Päästä koira irti, jotta haukkuminen lakkaa. Käy avaamassa kanojen kulkuluukku ulkotarhaan ja tarkista veden ja ruuan riittävyys. (Vessamatkalla maksa kanavero eli nypi ruohoa verkon takana kärkkyville kanoille). Vie kaneille pari porkkanaa, vedä niiden vessa (eli purua lisää laatikkoon) vaihda juomavesi ja lisää tarvittaessa ruokaa ja heinää. Sulje tallin ovi ja vie koira sisälle. Anna sille dentastick ja valehtele sanoen "Mä tuun ihan kohta takas".


Käy töissä, palaa töistä. Heitä poneille lisää heinää, tarkista vedet. Puuhastele jotain eli kanna puita, tiskaa, laita ruokaa, kuoki pihamaalla, suunnittele jotain rakennusprojektia, käy koiran kanssa postilaatikolla, lämmitä sauna, pese hiukset ja käy esimerkiksi naapurissa iltateellä:)



Sitten siivoa ponien karsinat, vaihda vedet ja hae karsinoihin heinät ja mittaa kivennäiset ponien kuppeihin. Mene tarhaan sido toinen poni tolppaan kiinni, ja kuskaa toinen sisälle ja sitten hae toinen tai muuten väistelet portilla ponien potkushowta. Valmista vuohien iltapalat (kauraa, härkäpapua, porkkanaa, leipää ja kerran viikossa vitamiinit). Kaada Irmelin eväät kuttulassa lypsypöydän kuppiin ja ropsase lattialla olevaan vatiin pikkasen Hilman eväistä ja piilota loput ylähyllylle. Kytke koira kiinni. Avaa vuohitarhan portti ja juokse niin lujaa vuohien perässä, että ehdit about samaan aikaan talliin. Irmeli hyppää lypsypöydälle, kytke se heti kiinni tai muuten joudut neuvottelemaan asiasta. Jos Hilma menee oman kupin eteen, niin kytke se omaan naruunsa tai kisko sen pää pois Irmelin kiposta ja palauta se paikalleen. Taklaa Irmeli lypsypöydän takareunaan, poski kutun kylkeä vasten ja ala lypsämään. Paina yläkropalla vastaan kun Irmeli kyllästyy ja yrittää vasemmalta pois. Suojele käsin lypsykuppia kun sorkat alkaa viuhtomaan. Ääntele seuraavasti: " NYT EI LEIKITÄ, JOS NYT VAAN KESKITTYISIT SYÖMISEEN" ja sitten  luovuta kun olet saanut tilkan maitoa kuppiin tai vaatteillesi;) Vie ruuat Irmelin edestä ja kaada ne Hilmalle vatiin lattialle. Avaa Hilman riimunnanrun lukko samalla. Palaa Irmelin luo ja päästä se vapaaksi, jolloin Irmeli syöksyy lattialle ja ajaa Hilman pois vadiltaan. Samalla nappaa hyllyltä Hilman ruuat ja kaada ne lypsypöydän kuppiin ja kiinnitä Hilma lypsypöytään kiinni ja Irmeli vadin vieressä olevaan riimunnaruun. Ryhdy lypsämään rauhassa Hilmaa ja kuuntele eläinten tasaista rouskutusta. Jos lypsät liian rivakasti se voi nostaa jalkaansa hivenen ilmaan, mutta laskee sen kyllä useimmiten samaan kohtaan varovasti alas. Kun kaksi litran pönikkää on täynnä, voit viedä maidot tallin puolelle odottamaan jääkaappiin vientiä. Älä unohda antaa koiralle sen omaa tilkkaa..ja jos unohdat, niin koira kyllä muistaa. Vie vuohille heinät ja uudet vedet ja päästä vuohet irti, jolloin ne vaihtavat automaattisesti paikka sillä uskovat yhä lujasti, että ruokit toista paremmilla eväillä kuin toista. Ruoki vielä kanit ja kanat sekä kerää munat. Sulje kanalan luukku yöksi. Anna vielä poneille iltaporkkanat ja rapsuttelut ja kerää niiden kupit karsinoista pois.


Sammuta valot (ja sunnuntai-iltaisin myös radio) ja toivota kaikille hyvää yötä Jeesus myötä, huomenna kohti uusia seikkailuja <3



tiistai 16. toukokuuta 2017

Hans Sidbackan ajokurssi Läyliäisissä 21.-23.4.2017


Cardehumman talli Läyliäisissä järjesti Hans Sidbäckan ajokurssin 21.-23.4.2017.
Hassea on vaikea kuvailla lyhyesti mutta sanoisin, että hän on legendaarinen hevosmies, pitkäaikainen ajomestari, joka tekee työkseen Ruotsissa hevosmetsätöitä, lumenaurausta sekä nurmikonajoa hevosilla. Aiemmin hän uudelleen koulutti kotonaan erilaisia ongelmahevosia, mutta nyt aika ei siihen riitä. Onneksi aikaa riittää kuitenkin näihin viikonloppukursseihin :)

Kurssi alkoi perjantaina teoriaosuudella. Hasse puhui paljon ihmisen omasta mielentilasta ja siitä mitä hyvältä hevosmieheltä/naiselta vaaditaan. Hyvän hevosihmisen tulee olla rauhallinen, kärsivällinen, turvallinen ja varma. Varmuutta toki ei voi olla etukäteen, joten tulee aloittaa niistä mihin kykenee ja vähä vähältä varmuus kasvaa.
Lisäksi hän puhui hevosen oikeudentunnosta ja siitä mikä on epäoikeudenmukaista rankaisemista. Jos hevonen ei ymmärrä sitä, mitä ihminen siltä haluaa, on ihmisen tehtävä selvittää tapa millä asian saa opetettua hevoselle, eikä vain jatkaa oman tapansa toistamista. Hevonen ei ymmärrä puhetta, joten huutaminen eikä riuhtominen auta asiaa. Hevonen ei myöskään ymmärrä useita apuja yhtäaikaa, joten hevosta ei tulisi hämmentää monella yhtäaikaisella avulla. 

Hasse puhui myös johtajuudesta hevosten kanssa. Johtajuus-käsitettä suhteessa hevosiin olen pohtinut itsekin. Tuntuu nimittäin siltä kuin osa korostaisi johtajuutta ja sen tärkeyttä niin, että johtajuus on vaan otettava itselleen, oli tilanne mikä tahansa. Ja osa hevosihmisistä taas kokee johtamisen lähes alistamisena ja haluaa olla hevoselle tasa-arvoinen ystävä. Hevoslaumassa on järjestys ja koen, että niinkin ison eläimen kuin hevosen kanssa on vaikea toimia jos hevonen pitää minua alempiarvoisena. Eli pidän johtajuutta tarpeellisena ja allekirjoitan Hassen näkökulma siitä, että johtajan tärkeimmät tehtävät ovat tuen ja turvan antaminen ja että johtajuus ansaitaan kunnioituksen kautta.

Eniten itseeni teki vaikutuksen Hassen mielettömän nopea hevossilmä. Itse ehdin vasta nähdä hevosen värin, kun Hasse jo tuntui näkevän sen että kunnioittaako se ihmistä vai onko sillä jotain pelkotiloja. Ja sehän olisi kovin tärkeää, sillä on aivan eri asia opettaako hevosta, joka ei kunnioita ihmistä vai hevosta joka pelkää jotain. Kurssillamme oli esimerkit molemmista tapauksista. Ja oli hienoa nähdä miten eri tavalla Hasse kehitti suhdetta näihin.


Hasse korosti kevyttä tuntumaa ja sitä kuinka tulee opetaa hevoselle liikkumaan ihan pienestä paineesta (esim. taakse päin kehottavassa paineessa, tulisi vain odotaa rauhassa, eikä vain lisää painetta). Hasse opettaa hevosia ajolle kuolaimellisilla suitsilla (mikä on ymmärrettävää, sillä kuolaimettomissa suitsista ei ole kehitetty ajoon soveltuvaa versiota). Ja kuolaimena Hasse suosii kolmipala fullcheekiä tai kokeneemmille perhoskankikuolainta. Hänen suhtautumisensa kuolaimiin tuntui kuitenkin hieman tavallisuudesta poikkeavalta. Nimittäin itsestäni on tuntunut siltä kuin useasti kuolaimia pidettäisiin joka välttämättömänä tai vapaaehtoisena pahana. Hasse taasen tuntui pitävän kuolaimia herkästi käytettävänä tukena ja apuna. Hänen puheessaan toistuivat usein termit; tuki, tuntuma, turva ja hevosen auttaminen eli avut. Ohjista ei myöskään saanut koskaan nykiä tai vetää. Pysähtyminen tapahtui olkavarsien myötäämisliikkeen jaksottaisella lukitsemisella. Kun ajaja  lukitsee ohjaskäden liikkeen, työntää hevonen silloin itse hetkellisesti kuolainta vasten, eikä ihminen vedä hevosta suusta. Käännöksessäkään sisäkäsi ei vedä, mutta tarvittaessa sen jousto loppuu. Käsittelimme kurssilla paljon ohjastuntumaa, käsien, ja ranteiden asentoa ja liikettä sekä eri "painoisia" tuntumia että ääniapuja. Näissä kaikissa itselläni on rutkasti opittavaa.

Toinen kurssilla esiinnoussut asia mitä olen itsekin pohtinut oli tuo kärsivällisyys ja se miten omat asioiden käsittelytaidot ja keskeneräisyydet tulevat esiin suhteessa hevosiin. Miten minä reagoin kun hevonen ei tee kuten tahdon? Hermostunko? Lannistuno? vai onko päässäni positiivinen tausta-ajatus että tämä tulee vielä onnistumaan. Tästä tulee hyvä. Myönnän auliisti, että olen taustaltani pessimistinen murehtija ja että olen tehnyt kovasti työtä kohti kiitollisuutta ja luottamusta, mutta silti siinäkin on vielä matkaa kuljettavana. 



Hasse taluttaa itse hevosiaan riimusta käsin. Hänestä löysä riimun naru on tuntumalta poisoloa eli hevosella lupa vaikkapa pysähtyä syömään maasta heinää ja jos tällöin alkaa nykiä hevosta eteenpäin on tämä hevoselle epäreilu rangaistus: "juurihan annoit luvan laskea pään ja nyt yhtäkkiä nyitkin narua". Hasse ei myöskään koskaan tuonut kärryjä hevosen perään, vaan hevonen peruutettiin aisoihin seisomalla sen edessä ja ohjaamalla kuolaimista. Hevosen päätä kääntämällä tulisi liikuttaa sen takapäätä niin herkästi, että pystyisi tekemään puolen kavion mittaisia siirtymiä ja kaulaa liikuttamalla puolestaan etupäätä. Tällöin pystyisi kahdella kädellä peruuttamaan parivaljakko paripuomin eteen. (in my dreams :D ) Minähän en ollut Wallulle opettanut tällaista ja Hasse saikin vähän jumpata Wallun kanssa että se hoksasi mistä on kyse. Videolla ensimmäinen onnistunut peruutus aisoihin.













Hassesta artikkeleita:
http://upplandsnyheter.se/2016/01/riktiga-hastkrafter-rojer-snon/

tiistai 28. helmikuuta 2017

Poni-kuulumisia


Elmeristä on monasti vaikea, uskoa ettei sillä oltaisi ajettu aiemmin, sillä niin helposti se esimerkiksi oppi kuolaimet merkinantovälineenä. Viime talvena lähinnä ohjasajoin sitä ja se totteli hyvin apuja eikä köysiaisojen ja kovien aisojen vetäminenkään ei aiheuttanut mitään ihmetystä. Kesällä ostin vanhat koppakärryt, joihin ystävän kanssa vaihdettiin vanerit ja lisättiin vetokarttu. Teetätin verholijalla siihen vielä penkin pehmusteet ja maalasin rungon mustaksi.

Nyt sitten ollaan treenattu ohjasajon lisäksi kärryjen vetämistä ja se on mennyt hienosti. Suurin haaste tähän mennessä on tauolla palkkioporkkananpalan syöminen kuolainten kanssa, mutta Elmeri on suhtautunut haasteeseen oikealla aseteella eli "vain syömällä paljon porkkanaa voi tulla porkkanan mestarisyöjäksi ;)"


  
Ensimmäisellä kerralla avustaja veti ohjasajettavan Elmerin perässä kärryjä, jotta äänimaailma tulisi tutuksi. Sen jälkeen aisoihin totutettu Elmeri laitettiin kärryjen eteen ja kolmen avustajan avustuksella lähdettiin liikkeelle. (Yksi talutti, kaksi kulki aisojen vieressä, valmiina ottamaan aisat irti jos sellainen tilanne olisi tullut vastaan ja minä ohjasajaen kärryjen takaa) Mutta eipä avustajilla ollut muuta tekemistä kuin reippaan ponin kehuminen :) Seuraavalla kerralla harjoitusta jatkettiin jo taluttajan ja ohjasajajan voimin. Ja seitsemän harjoituskerran jälkeen kärryihin laitettiin nuori avustaja hetkeksi kyytiin. Hienosti meni sekin. Lopulta minäkin istuin pari kierrosta kyydissä. Kierroksia pihassa tosin ei ole montaa.. tarhan ympäri menee yksi kierros, tallin päädyssä toinen, ja talon ja saunan ympärillä kaksi muuta kierrosta. 

Tavoitteena on treenata tiellä vielä taluttajan kanssa, niin että Elmeri ei näe Wallua, jonka näkeminen on sille lähes ruokaakin tärkeämpää tai ainakin yhtä tärkeää ;) Ja sen jälkeen palattaisin pihakierroksille niin, että taluttaja kävelisi lähettyvillä. Tällä hetkellä piha vaan on paikoitellen aika liukas, mutta katsotaan jos pakkanen helpottaisi asiaa ja saataisiin jatkettua näitä harjoituksia kahdesti viikossa.




Ompelutunnille piti keksiä jotain ommeltavaa tai tuunattavaa ja kun törmäsin netissä blogiin jossa oli vanhoista toppahousuista tehty ratsastushame, niin pitihän sitä kokeilla. Ohjeita ei vaan ollut muuta kuin että toppahousuista polven alta puntit katki ja haarasauma auki ja etu- ja takapuolelle vetoketju. No kokeilemalla oppii.. esimerkiksi sen, että jos jättää housujen vetojetjuläpän paikoilleen niin etuosa jää vähän pussittamaan,  mutta jos etuvetoketju on vähän auki niin ei sitä huomaa :) Mukava bonus tuossa on isot taskut ja henkselit. Hinnaksi muodostui 10e vetoketjuista + 7e kirpputoritoppahousuista sekä kuminauhasta 3e




Tarkoitus olisi jossain välissä hommata Wallulle ratsutusta ja sehän vaatii sellaisen kivan pikku jutun kuin satulan(YÄÄH!). Sopivan satulan etsiminen tuntui suolta mikä upottaa jo valmiiksi, eikä siten houkuttanut yhtään. Mutta lähes vahingossa ensimmäinen Wallulle sovitettu satula istui selkään hyvin, mitä nyt paneelit olivat liian pitkät tuolle lyhyttäkin lyhyemmälle selällä. Tämän sovituksen perusteella metsästin wallulle Wintec pony cair satulan 15 tuuman koossa. Vielä pitää ostaa satulaan leveämpi kaari ja sitten voinkin alkaa etsimään ratsuttajaa sekä pehvan koon että osaamisen mukaan.


Wallu on ollut joulukuun treenin jälkeen pienellä lomalla, mitä nyt maasta on vähän käsitelty. Treenattu seuraamista ja pysähtymistä omalla paikalla eikä omistajan iholla kiinni. Lisäksi opeteltiin etukavioiden nostamista kuormalavan päälle , mikä oli Wallun mielestä alkuun ihan vastenmielistä, mutta kun se kekkas, että siitä saa porkkanaa ni avot sitä oltais tepasteltu lavalla vaikka kuinka. Seuraavaksi pitäisi vielä oppia seisomaan paikallaan neljä kaviota lavan päällä. Samoin peruutusta pää alhaalla treenataan ja pään laskemista pyynnöstä Samaan aikaan on treenattu erilaisiin hyppyihin siedätystä. Ja sitten seuraavaksi jatketaan ohjasajotreenejä.








tiistai 3. tammikuuta 2017

Milloin laitan kärryt ponini perään?


Nyt kun olen tutustunut hieman tähän hevospuolen ajokulttuuriin, niin tuntuu siltä kuin ravimaailma vaikuttaisi vahvasti myös muuhun ajokulttuuriin.

Ensinnäkin tuntuu siltä että 90% ajovarusteista on ravipuolelta, niin valjaiden kuin kärryjenkin osalta. Ja toiseksi tuntuu kuin ravipuolen metoditkin olisivat läsnä ns. tavallisella kärryttelypuolella, vaikka tavoitteet voivat olla aivan erilaiset.

Ravihevosen ykköstavoitehan on juosta mahdollisimman lujaa radalla, mutta mitkä ovat kärryttelyhevosen tavoitteet ja miten niihin päästään?


Itse pidän tärkeimpinä tavoitteina rauhallisen paikallaan seisomisen (sis. pysähtymisen) ja erittäin monenlaisen paineen kestämisen rauhallisesti. Pysähtyminen ja paikallaan seisominen ovat siis mielestäni ensimmäiset opetettavat asiat ja sitten seuraavaksi tulee iso liuta siedätystä eli tutustuttamista monenlaisiin paineisiin. Ikävä kyllä koskaan ei voi siedättää hevosta kaikkeen mahdolliseen mitä voi tiellä/maastossa tulla vastaan, mutta joitakin voi siedättää jo etukäteen. Eikä hevosta tulisi siedättää asioihin vain yhdessä paikassa, vaan asioita tulisi opetella eri paikoissa, jolloin vieraassa paikassa oleva vanha tuttu asia ei tulisi yllätyksenä. Eli yleistys on myös tärkeää. Lisäksi itse kärryt vaativat tiettyä asioita hevoselta eli aisakosketuksiin tottumisen/kuorman irtiottotekniikan/ alamäessä kuorman kanssa toimimisen ja mahdollinen räminä sekä huitova ohjastajan ;)


Kuinka paljon sitten pitää siedättää etukäteen ja milloin voi laittaa kärryt perään ja jatkaa opettamista ja siedättämistä kärryiltä? Onko hevonen rento kärryjen suhteen ja jos se säikähtää jotain niin mikä sen reaktio on? Säpsähtääkö se paikallaan? Pysähtyykö se vain pyrkiikö jännittyneenä eteenpäin? Mitä jos takaa tulee sauvakävelija ja hevonen säikähtää kärryt perässä? Entä jos hevonen ryöstää ja kärryt kaatuvat ja hevonen yhdistää vielä voimakkaammin paniikkiin kärryt? Mutta entä jos tilanne tapahtuu ohjasajaen? Pahimmillaan hevonen pääsee irti ohjasajajaltaan, mutta valjaat eivät satuta sitä samoin kuiten vaikkapa ojaan kaatuva kärry, josta hevonen ei pääse itse yleensä irti. Haaveeni on siis että hevonen ei ryöstäisi kärryt tai reki perässä. Toki elävän olennon kanssa kaikki on mahdollista, mutta tavoittelen sitä että teen paljon pohjatyötä ja toivottavasti vähän tai ei yhtään uudelleenkoulutusta trauman jäljiltä.


Ei ole aivan helppoa saada pakoeläin pysymään paikallaan poikkeuksellisessa tilanteessa. Ja siksi se vaatii usein paljon työtä. Vaikuttaa siltä, että nykyään ei ohjasajoon tai siedätykseen ohjasajaen käytetä kovinkaan paljoa aikaa, vaan kärryt laitetaan hevosen perään aika nopeasti. "Tarkoitus kun on oppia ajamaan". Kärryt ja niiden vetäminen ei välttämättä vaadikaan hevoselta paljon, mutta muuttunut ympäristömme sen sijaan vaatii. Ajan saatossa autot ovat vallanneet tiet ja ajohevoset ovat väistyneet. Tämän seurauksena autoilijat eivät ole enää tottuneita jakamaan teitä hevosten kanssa. Ja siksi hevosilta vaaditaan monenlaisien paineiden kestämistä. Treeniä tarvitaan paljon ja kun sitä on tehty paljon niin palkintona on rento ajohevonen, jolla voi ajaa monenlaisessa eri tilanteessa ja paikassa:)


Mille asioille voisi sitten ajohevostaan/poniaan siedättää?
Tässä muutama esimerkki.

  1. Traktori/puimuri, traktori lumilingolla yms.
  2. Auton ohitus takaa/peräkärryn kera 
  3. Auton tööttäys
  4. Moottoripyörä (+2-tahtimopo )
  5. Alikulkutunneli 
  6. Polkupyörä
  7. Sateenvarjot
  8. Rämisevä tölkki (hääauto/ hajoava auto)
  9. Mönkijä
  10. Moottorikelkka
  11. Silta 
  12. Pressun ylitys /tai muu outo pinta
  13. Moottorisaha
  14. Hälyytysajoneuvo 
  15. Potkulauta 
  16. Metsätyökone
  17. Ohittavan rekan paineilmajarrut
  18. Haukkuva vieras koira
  19. Peräkärry ylisuurella kuormalla pressu päällä
  20. Toiset hevoset /toiset ohittavat hevoset
  21. Viirit
  22. Hyppivät lapset (ja huitovat aikuiset) 

Vaikka hevonen ei ensimmäisellä kerralla reagoisi mitenkään johonkin sille esiteltyyn uuteen asiaan niin silti esittelyä olisi hyvä tehdä useampaan kertaan esim eri paikoissa ja tilanteissa. Hevonen pystyy keskittymään kerralla vain yhteen paineeseen eli jos ensimmäisellä kärryttelykerralla hevoselle kasataan monta eri painetta päälle niin voi olla, ettei se vielä reagoi mitenkään, mutta seuraavilla kerroilla, kaikki voi olla sille liikaa.

Jos hevonen pitää jotain asiaa epäilyttävä, niin tutustuminen on hyvä aloittaa niin kaukaa kun hevonen vielä tuntee olonsa rennoksi ja pikkuhiljaa lisätä painetta ja heti kun hevonen reagoi tilanteeseen toivotusti annetaan palkintona paineen poisto ja tai palkinto (esim rapsutus kutisevasta paikasta) Eitoivottu -reaktio on usein pakeneminen, ja toivottu voi olla pysähtyminen, pään laskeminen, tai muu rentouden osoitus.

Barry Hook kouluttaa ajohevosia ja tässä on yksi hänen siedätysvideoistaan https://www.youtube.com/watch?v=JMaH8IZqAtQ
Tässä toisessa videossa hieman tavoitetta ajohevosille/poneille :D https://www.youtube.com/watch?v=tYlbQLz2jw0


Wallu oli joulukuussa muutaman viikon Ikaalisissa leirikoulussa. Siellä sitä siedätettiin kaikkeen mahdolliseen paineeseen, mitä minun on vaikea ilman avustajaa/ kenttää /vierainta tilanteita sille opettaa. Wallu reagoi tällä hetkellä liikaa taakaa tulevaan paineeseen varsinkin silloin kun sen pitää kulkea edessä "yksin". Esimerkiksi takana hyppivät ihmiset ihmetyttävät sitä. Se ei kuitenkaan karkaa, vaan isompia jännityksistä se nostaa pään ylös ja väistää vähän sivulle tai pyrkii jonkin verran eteenpäin. Pienemmistä säikähdyksistä se töpöttää paikallaan tai pysähtyy tai väräyttää lihaksiaan. Tarkassa pysähtymisessä ja paikallaan seisomisessa se on edistynyt hyvin. Wallu siis kaipaa vähän vielä itsetunnon kohotusta, että se ymmärtää selviävänsä uusista tilanteista ihan hyvin vaikka kaikki ihmiset olisivatkin sen takana.







tiistai 13. joulukuuta 2016

3.adventti /2016

Tänä vuonna emäntä on lisäillyt jouluvaloja jopa talliin, kanojen ja vuohien välisessä eteisessä on nyt punaiset jouluvalot ja Elmerin ja Wallun karsinan välissä on oikea joulukuusi.. vielä kun tulisi siivousinspiraatio :D


Seimikin alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Aiemmin seimellä on ollut kolmiulotteisia hahmoja, mutta tänä jouluna päätin kokeilla siluettiseimeä. Ainakin naapuri jo vahvisti, että tämä näkyy paremmin :D 

Teille on tänä päivänä syntynyt vapahtaja <3