maanantai 5. huhtikuuta 2021

Omavaraisuutta vuodelle 2021 huhtikuu

Kompostointi

Tänä talvena lämpökomporiini on tullut ennätysmäärä tavaraa ja se pysyikin sulana suurimman osan talvesta. Veikkaukseni mukaan, se oli jäässä vain viikon tai kaksi ja nyt se pöhisee mukavasti. 











Kasvimaan kompostialue on nyt talvehtinut ensimmäisen kerran ja hieman kävin sitä jo pöyhimässä, mutta keskeltä se on vielä jäässä.
Innolla odotan, että pääsen käyttämään näiden molempien kompostialueiden tuottamaa "omaa" multaa :) 

















Esikasvatus

Omistan vain kaksi etelän suuntaan osoittavaa ikkunaa. Toinen niistä on kylmän eteisen ikkuna ja toinen on saunan noin 40cm leveä ja 150cm korkea ikkuna eli ei järjin hyvät esikasvatustilat. Ja koska tilaa ei ole muutenkaan paljon, niin aloitan esikasvatuksen myöhään ja pienellä määrällä.

 Esikasvatus tapahtuu pyykkitelineellä viidellä eri kerroksella. Kutsun niitä viiden kerroksen väeksi :P

Kasvimaalla on lähes lumetonta, mutta taustalla laitumella on vielä vähän lumipeitettä.



Pääsiäinen

Pääsiäinen meni lepikkoa siivoten, kuttulan pehkua tyhjentäen, tipuja katsellen ja laitumen kakkoja kasaan rapsutellen. 

Ponit ottavat aurinkoa
Työnjohto seuraa työläistä.



Riemullista pääsiäistä toivottaa Harmaan torpan väki!




Käväisepä lukemassa muiden edistymisistä ja kompostoinnista:
  

Vyöhyke 1

Vyöhyke 2

Vyöhyke 3

Vyöhyke 4

Vyöhyke 5

Vyöhyke 7

 

tiistai 23. helmikuuta 2021

Hevosten ruokinta-automaatti

 Kukkani nyörit eivät antaneet periksi varsinaiselle ruokinta-automaatille, joten ostin ruokinta-ajastimen. Onneksi hevosille ei ole pahemmin eroa tippuuko heinät kaapista vai putoaako aamuyöstä katosta ylimääräinen heinäpussi.

Edylle riitti pari harjoituskertaa heinäpussin tipautuksesta, mutta Wallua katosta tipahtava pussi epäilytti hieman enemmän. Nyt molemmat ovat kuitenkin tottuneet aamu neljän ylimääräiseen heinätarjoilluun.

Pihatossa ajastimen voi asentaa porttiin, jolloin tiettyyn aikaan portti aukea ja hevoset pääsevät alueelle, jonne on viety etukäteen heinät.

Feed-X:in ajastimet eivät vaadi sähköä eli ne toimivat väännettävän munakellon tavoin. Ajastimia on kuudelle ja kahdelletoista tunnille. Perusajastimen saa Kirahvi Oy:stä reilulla 150 eurolla. Erilaisiin tarpeisiin ajastimia löytyy vajaaseen 400 euroon asti.

Ajastimen koukusta lähtee kaksi eri köyttä. Yksi menee katon kautta Edyn pussille ja toinen Wallun heinäpussille. Ajastin on rakennettu 2kg kuormalle, mutta kuormaa voi keventää lisäämällä väliin väkipyörän.

 






sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Miksi jänekset eivät syö hedelmäpuitteni runkoja?



Syy ei ainakaan ole siinä, että suojaisin puuni tarpeeksi hyvin. Alkuun minulla ei edes ollut mitään suojia istuttamieni puiden ympärillä, mutta sitten alkoi epäilys iskeä, että mitä jos ensi talvena ei olekaan näin hyvä tuuri. Lisäsin siis nuorien omenapuiden ja muutaman luumupuun ympärille ihan oikeat verkot, mutta muiden varsiin lisäsin noin 30-50cm runkosuojaa eli ihan liian vähän. 

Syy ei myöskään ole siinä, että tamppaisin lunta ahkerasti puuntaimieni ympäriltä, jolloin mitättömät runkosuojat olisivat tarpeeksi. Eikä syy ole todellakaan siinä, että kasvimaani olisi hyvin aidattu.

Syy ei myöskään ole siinä, että seudulla ei olisi jäneksiä. Oheisessa kuvassa on todistusaineistoa, siitä miten ketävästi jänöjussi on aidan yli kasvimaalleni lipunut. 

Pohdiskelujeni tuloksena, olen rajannut vaihtoehtoiset syyt kahteen.

Joko hedelmäpuuni maistuvat niin pahoilta, ettei ne kelpaa edes maalaisjäniksille tai sitten talviruokin jäniksiä hevosten heinillä niin hyvin, ettei nuo röyhtäilevät jänekset enää paluumatkalla hevosaitauksesta  metsään, saa mahtumaan mahaansa edes pientä kuoren palasta maan maukasta luumupuun kuorta.

Mitä mieltä olet lukijani? Kumpi vaihtoehdoista tuntuu sinusta todennäköisemmältä  vai keksitkö jonkun muun selityksen sille, että kymmenen vuoden aikana yhteenkään runkoon ei ole hampaita upotettu?

  

Tänä vuonna komposti ei ole (ainakaan vielä jäätynyt) ja lumikkokin pysytteli koronarajoitusten mukaisesti parin metrin päässä.



maanantai 4. tammikuuta 2021

Vuoden 2021 omavaraisuushaaveet

 Tälle kasvukaudelle minulla ei ole kummemmin tavoitteita, mutta unelmia on aina! Suurin osa niistä vaatii vain ihmeen, mutta onneksi Jumala taitaa ihmeitä.

Ilman apukäsiä, en pääse ponieni kanssa minnekään, joten se vaatii ihmettä. 

Mehiläisiä voisin hankkia taas, mutta niiden hengissä pitäminen vasta ihmettä vaatiikin.

Kesäpossuaitauksen saisin varmaan itsekseni rakennettua, mutta possujen hankitaan ja lopetukseen tarvisin apuja.

Unelmoin yhä omasta peltopläntistä ja konevoimasta.

Unelmoin myös satoisasta kasvukaudesta ja säilönnän ihmeestä. En siis ole mikään kodin hengetär, enkä omaa säilönnän vaatimaa tarkkuutta. 

Viime kasvukautena päätin laajentaa kaalien kasvatusta siirtämällä perunamaan kasvimaalta navetan taakse, entisen possutarhan paikalle. Toivottavasti se on hyvä idea. 

Katoksen alku

Samoin viime kautena aloittelin ponien metsätarhaan katosta. Sen valmistuminen vaatisi rahan lisäksi apuvoimia, millä ei olisi korkeanpaikankammoa. 

Syksyllä päädyin lopulta tilaamaan rikkaruohontorjunnan yhdelle lainalaitumelleni. Nokkosten määrä on räjähtänyt käsiin, eikä poneilla ollut siinä kuin viikoksi kahdeksi syötävää. Keväällä täytyy siis käännättää maa ja kylvää siihen heinänsiementä. Tulevaan laidunkauteen olen varautunut jo ostamalla käytetetyn, mutta hyväkuntoisen "uuden" ötökkäloimen Edylle. Se näyttää kuluttavan yhden loimen kesässä loppuun. 

Tulevana kesänä unelmoin kellarin ulkokuoren viimeistelystä ja päärynäpuusta kasvimaalla. Päärynäpuun kohdalla on iso kanto, joten se vaatii kantojyrsintää. 


Pieni kuvakollaasi joulusta ja uudestavuodesta.


Luehan mitä muut omavaisblogistit tavoittelevat tänä vuonna :)

Vyöhyke 1

Laura eli Javis 
https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/01/04/urbaania-omavaraisuutta-taas-alussa/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2021/

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-1/

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/01/meidan-omavaraistelua-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/01/omin-voimin.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-1/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/01/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-1.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-1.html

Villakotiranta http://www.villakotiranta.fi/herailya-tulevaan-puutarhavuoteen-omavaraisuus-osa-1-2021/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20938

Mikä Itä https://mikaita.fi/2021/01/04/haaveissa-kasvukaus-2021/

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3438

Puutarhapäiväkirja https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/omavaraistelusuunnitelmaa-vuodelle-2021.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=609

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/01/04/suunnitelma-2021/


keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Kahdeksan vuotta kokemusta vuohista, olenko oppinut mitään?


 Instagramin puolella tuli pyyntö kirjoittaa blogikirjoitus vuohista. Kahdeksan vuotta sitten minuun iski vuohikuume ja siitä lähtien, minulla on ollut aina vähintään kaksi vuohta tallissa. Vuoheni ovat suomenvuohia; Irmeli ja tyttärensä Hilma. Irmeli on toinen ensimmäisistä vuohistani ja vaikka se ei ole mikään paras lypsettävä niin se on loistava kuttu, sillä on yksi ominaisuus ylitse muiden. Irmeli nimittäin ei karkaa aidoista. Sille oli kasvatuskodissaan käynyt onnettomuus sähkölangan kanssa ja siitä sille on varmaan pysyvä kunnioitus aitoja kohtaan. Tämän vuoksi minulla on aitoina n 90cm korkeaa verkkoaitaa ja sen sisäpuolella kaksi kierrosta sähkölankaa ja niissä satunnaisesti sähköt päällä. Irmeli on johtajakuttu, joten se on opettanut jälkeläisilleen ja jäljeläisten jälkeläisille aitojen kunnioitusta. Irmelin tytär Hilma uskoo äitiään aitojen suhteen, mutta hihnassa se kulkee nätisti toisin kuin äitinsä ja lypsyllä se käyttäytyy kuin mallioppilas.

Vuoheni syövät kauraa, porkkanaa, kuivattua leipää ja valkuaisrehuna härkäpapua. Tarjolla on myös kivennäistä, suolakivi ja tietenkin hyvää heinää ja vettä. Kuivikkeita vuohet eivät pahemmin kaipaa sillä he kuivittavat itse itsensä heinillä, jotka ovat koskeneet maahan.. hyyi.. ei tätä voi syödä >kuivikkeeksi. Alkuksyksystä toki kuivitan karsinan pohjan hyvin turpeella ja oljella, mutta sen jälkeen he hoitavat loput. Olen rakentanut vuohilleni heinähäkin, jonka alla on kaukalo mihin osa heinistä tippuu heidän niitä nyhtäessä.. tämä ei kuitenkaan ratkaise maahan tipahtavia korsia, joita ei voi enää missään nimessä syödä. Talvisin vuoheni syövät myös kerpuja ja kuusen sekä erityisesti männyn oksien kuoria.

Vuoheni asuvat talvisin tallissa vanhassa saunassa, josta on yksi ikkuna ulos ja yksi verkkoikkuna kanojen puolelle. Vuohi ei tarvitse talveksi lämmintä tilaa, mutta tilan tulee olla vedoton ja kuiva. Yritän pitää vuohet pitkälle syksyyn ulkona, mutta pimeän kura-ajan alettua ne pyrkivät talliin ja ovat ulkoilusta sitä mieltä, että ulkoile yksinäsi. Kuivalla lumikelillä ne tulevat kyllä ulkoilemaan kanssani.

Vuohillani on pihassa pieni aitaus, mutta kesällä ne vuorottelevat ponien kanssa puolen hehtaarin niittylaitumen käytöstä. Pihapiiristä vuoheni eivät lähde vapaaehtoisesti. Puiden kuoriminen ja kiipeily ovat vuohien lempiharrastuksia.

Molemmat vuoheni ovat olleet hyvin terveitä ja poikimiset ovat menneet hyvin. Kerran Irmeli on näyttänyt puhaltumisen merkkejä ja kerran sillä on ollut utaretulehdus. Sairaan kipee vuohi -kirja on mielestäni täydellinen opus vuohien mahdollisiin sairauksiin ja siihen mitä hoitoa ne vaativat.

Kuttujen pitämiseen tarvitaan aitausten ja kuttulan lisäksi muutamia tarvikkeita. Näitä ovat muun muassa lypsypöytä, sähköpaimen, mahdollinen sähköverkko, sorkkasakset, kierrekantiset sadevesitynnyrit, joihin rehut voi piilottaa hiiriltä ja vuohilta sekä sairaan kipee vuohi -kirja, lääkekaappi, heinähäkki ja ämpäriteline. Vuohet availevat kätevästi vaikka mitä salpoja, mutta kierrekantisiin rehutynnyreihin ne eivät ole (vielä) päässeet käsiksi. Liikuteltavalla sähköverkolla voi trimmata pihasta pienempiä alueita, jos ei vaikka jaksa itse siivota puskioita ;)


Molemmat kutuistani ovat lypsykuttuja eli saan tallistani maitoa. Alkuun tein maidosta juustoa, mutta nyt olen laiskistunut sen suhteen ja käytän maitoa kahvissa, valkokastikkessa, kerman korvikeena fetapiirakassa ja viimeisimpänä olen ihastunut vuohenmaitojogurtin tekoon. Molempien kuttujeni maito on miedon makuista, mutta säilytys antaa siihen "vuohenjuuston makua". Jogurtissa tämä vaikutus ei näytä toistuvan vaan jogurtti maistuu kuin tavalliselta turkkilaiselta jogurtilta.

maanantai 7. joulukuuta 2020

Omavarainen joulu

Jouluni ei ole omavarainen, mutta teoriassa se voisi olla ainakin omavaraisempi. Jouluun mennessä kellarissa on vielä juureksia ja mehua ja joulukinkku voisi olla omasta possusta. Joulukoristeiden ja kynttilöiden suhteen voisi olla melko omavarainen. Ja lahjoja voisi tehdä itse ainakin luonnon antimista, mutta näin ei käynyt ainakaan tänä vuonna.

Kasvimaallani on leudon loppusyksyn jäljiltä vielä muutama punakaali ja ajattelin niistä tehdä jouluksi punakaalilaatikkoa. Tänä vuonna ei ollut kesäpossuja, mutta ostin ystävältäni ankan pakastimeen ja ajattelin yrittää tehdä siitä joulupaistoksen :) Tässä ohessa olen treenannut oman turkkilaisen jogurtin tekoa onnistuneesti ja täysin epäonnistuneesti. En ole vielä selvittänyt mikä johti epäonnistumiseen, mutta eiköhän sekin vielä selviä :) Jovelan johannan uuniomenahillokeresepti jogurtin kanssa oli ihanan jouluisen makuinen!

Yhden jouluisen jutun suhteen olen kyllä omavarainen nimittäin joulukuusen :D Pihasta löytyy maljakkoon sopivia näreitä :P ja joulukoristeita olen saanut lahjaksi ystäviltä ja selvästi he tuntevat tyylini, sillä kaikki sopivat keskenään yhteen :)

Kynttilöitä olen valanut eri vuosina vanhoista kynttilänjämistä, mutta tänä vuonna ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja sulattaa nurkissa odottaneet mehiläisvahaklöntit ja valaa niistä kynttilöitä. Ensimmäinen sulatus onnistui ilman haavereita mehumaijassa kasvihuoneen puuliedellä.

Jouluuni kuuluu joulukuusen koristeiden lisäksi seimiasetelmat. Paimen on tullut seimelle jo lampaiden kera ja Maria ja Josef ovat saaneet tänä vuonna väriä vaatteisiinsa. Vielä odotan netistä tilaamani uuden sisäseimen saapumista postista. Lisäksi toivon pääseväni tutun harvennusmetsään hakemaan eläimille jouluksi havuja. Vuohet rakastavat mäntyjen oksien kuorimista ja hevosille menee kuusenhavut :)




Ihanaa joulunodotusta kaikille lukijoille!


Jovela https://www.omavarainen.fi/l/joulukuu2020/

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/12/luukku-7-monivuotiset-joulukukat.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/12/joulu-lahestyy.html

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-12/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/12/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-9.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/12/suuntana-omavaraisuus-osa-12-hiukan.html

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/12/7-luukku-omavaraisuus-ja-joulu.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/jo-joutui-aika-jouluhun/


maanantai 9. marraskuuta 2020

Syysistutukset ja siemeninventaario

 Syksy tuli eli nyt pitäisi siivota kasvimaalla ja -huoneessa ja siirtyä seuraavan kasvukauden odotteluun.


Tyhjensin kyllä tomaatit kasvihuoneesta, mutta en kyennyt tyhjentämään kasvihuonetta kokonaan, vaan täytin sen uudestaan kantamalla kasvimaalta kaikenmaailman kaalikasveja ja istuttamalla ne tomaattien, kurkkujen ja basilikan tilalle ja sitten viritin kynttilät kattokruunuun ja hellaan tulet :) 



Sen jälkeen aloittelin kasvimaan tyhjennystä ja samalla kirjailin ylös mitä haluan ensivuonna ja mitä en. En esimerkiksi ole koskaan innostunut punajuuresta, mutta tänä vuonna törmäsin aivan ihanaan borsch-keitto reseptiin ja mieleni muuttui punajuuren suhteen :)

Tein viime syksynä ensimmäistä kertaa syyskylvöjä (porkkanalla ja palsternakalla) ja koska ne onnistuivat hyvin (syyskylvetyt porkkanat eivät päätyneet myyrien suihin) niin tarkoitus on tehdä myös tänä vuonna syyskylvöjä. Ja sehän vaatii sen, että inventoin siemeneni. Kolmesta eri paikasta löytyi koskemattomia sekä osittain käytettyjä siemenpusseja, joista osassa päiväyskin on mennyt🤦‍♀️ Inventaariosta aina seuraa vierailu siemensivustoilla ja sitä taasen seuraa siemenostos, mikä tuottaa välitöntä mielihyvää 😄

Päätin myös, että siirrän seuraavana vuonna perunamaani pois kasvimaalta. Navetan takana on entinen possutarhan paikka ja perunat pääsevät sinne. Uskon ja toivon, että perunamaa kärsii vähiten kanojen innokkaasta osallistumisesta kasvien hoitoon. Katsotaan miten emännän käy ;) Tämä lisää kasvimaalle lisää tilaa kaaleille, pavuille ja juureksille.

Papujen osalta kokeilin tänä vuonna pakastuksen sijaan hapatusta. Jännityksellä odotan, onnistuvatko ne ja tykästynkö niiden makuun? Kikherneen siemeniä tilasin lisää, vaikkeivat ne ehtineet kypsyäkkään tänä kesänä. Niitä käytän monissa ruuissa, joten toivon kovasti onnistuvani niiden kanssa ensi kesänä.

Kohta voisi jo hahmotella tulevan vuoden kylvösuunnitelmaa, eikö vain?