tiistai 28. helmikuuta 2017

Poni-kuulumisia


Elmeristä on monasti vaikea, uskoa ettei sillä oltaisi ajettu aiemmin, sillä niin helposti se esimerkiksi oppi kuolaimet merkinantovälineenä. Viime talvena lähinnä ohjasajoin sitä ja se totteli hyvin apuja eikä köysiaisojen ja kovien aisojen vetäminenkään ei aiheuttanut mitään ihmetystä. Kesällä ostin vanhat koppakärryt, joihin ystävän kanssa vaihdettiin vanerit ja lisättiin vetokarttu. Teetätin verholijalla siihen vielä penkin pehmusteet ja maalasin rungon mustaksi.

Nyt sitten ollaan treenattu ohjasajon lisäksi kärryjen vetämistä ja se on mennyt hienosti. Suurin haaste tähän mennessä on tauolla palkkioporkkananpalan syöminen kuolainten kanssa, mutta Elmeri on suhtautunut haasteeseen oikealla aseteella eli "vain syömällä paljon porkkanaa voi tulla porkkanan mestarisyöjäksi ;)"


  
Ensimmäisellä kerralla avustaja veti ohjasajettavan Elmerin perässä kärryjä, jotta äänimaailma tulisi tutuksi. Sen jälkeen aisoihin totutettu Elmeri laitettiin kärryjen eteen ja kolmen avustajan avustuksella lähdettiin liikkeelle. (Yksi talutti, kaksi kulki aisojen vieressä, valmiina ottamaan aisat irti jos sellainen tilanne olisi tullut vastaan ja minä ohjasajaen kärryjen takaa) Mutta eipä avustajilla ollut muuta tekemistä kuin reippaan ponin kehuminen :) Seuraavalla kerralla harjoitusta jatkettiin jo taluttajan ja ohjasajajan voimin. Ja seitsemän harjoituskerran jälkeen kärryihin laitettiin nuori avustaja hetkeksi kyytiin. Hienosti meni sekin. Lopulta minäkin istuin pari kierrosta kyydissä. Kierroksia pihassa tosin ei ole montaa.. tarhan ympäri menee yksi kierros, tallin päädyssä toinen, ja talon ja saunan ympärillä kaksi muuta kierrosta. 

Tavoitteena on treenata tiellä vielä taluttajan kanssa, niin että Elmeri ei näe Wallua, jonka näkeminen on sille lähes ruokaakin tärkeämpää tai ainakin yhtä tärkeää ;) Ja sen jälkeen palattaisin pihakierroksille niin, että taluttaja kävelisi lähettyvillä. Tällä hetkellä piha vaan on paikoitellen aika liukas, mutta katsotaan jos pakkanen helpottaisi asiaa ja saataisiin jatkettua näitä harjoituksia kahdesti viikossa.




Ompelutunnille piti keksiä jotain ommeltavaa tai tuunattavaa ja kun törmäsin netissä blogiin jossa oli vanhoista toppahousuista tehty ratsastushame, niin pitihän sitä kokeilla. Ohjeita ei vaan ollut muuta kuin että toppahousuista polven alta puntit katki ja haarasauma auki ja etu- ja takapuolelle vetoketju. No kokeilemalla oppii.. esimerkiksi sen, että jos jättää housujen vetojetjuläpän paikoilleen niin etuosa jää vähän pussittamaan,  mutta jos etuvetoketju on vähän auki niin ei sitä huomaa :) Mukava bonus tuossa on isot taskut ja henkselit. Hinnaksi muodostui 10e vetoketjuista + 7e kirpputoritoppahousuista sekä kuminauhasta 3e




Tarkoitus olisi jossain välissä hommata Wallulle ratsutusta ja sehän vaatii sellaisen kivan pikku jutun kuin satulan(YÄÄH!). Sopivan satulan etsiminen tuntui suolta mikä upottaa jo valmiiksi, eikä siten houkuttanut yhtään. Mutta lähes vahingossa ensimmäinen Wallulle sovitettu satula istui selkään hyvin, mitä nyt paneelit olivat liian pitkät tuolle lyhyttäkin lyhyemmälle selällä. Tämän sovituksen perusteella metsästin wallulle Wintec pony cair satulan 15 tuuman koossa. Vielä pitää ostaa satulaan leveämpi kaari ja sitten voinkin alkaa etsimään ratsuttajaa sekä pehvan koon että osaamisen mukaan.


Wallu on ollut joulukuun treenin jälkeen pienellä lomalla, mitä nyt maasta on vähän käsitelty. Treenattu seuraamista ja pysähtymistä omalla paikalla eikä omistajan iholla kiinni. Lisäksi opeteltiin etukavioiden nostamista kuormalavan päälle , mikä oli Wallun mielestä alkuun ihan vastenmielistä, mutta kun se kekkas, että siitä saa porkkanaa ni avot sitä oltais tepasteltu lavalla vaikka kuinka. Seuraavaksi pitäisi vielä oppia seisomaan paikallaan neljä kaviota lavan päällä. Samoin peruutusta pää alhaalla treenataan ja pään laskemista pyynnöstä Samaan aikaan on treenattu erilaisiin hyppyihin siedätystä. Ja sitten seuraavaksi jatketaan ohjasajotreenejä.








tiistai 3. tammikuuta 2017

Milloin laitan kärryt ponini perään?


Nyt kun olen tutustunut hieman tähän hevospuolen ajokulttuuriin, niin tuntuu siltä kuin ravimaailma vaikuttaisi vahvasti myös muuhun ajokulttuuriin.

Ensinnäkin tuntuu siltä että 90% ajovarusteista on ravipuolelta, niin valjaiden kuin kärryjenkin osalta. Ja toiseksi tuntuu kuin ravipuolen metoditkin olisivat läsnä ns. tavallisella kärryttelypuolella, vaikka tavoitteet kuitenkin ovat aivan erit.

Ravihevosen ykköstavoitehan on juosta mahdollisimman lujaa (aidatulla) radalla, mutta mitkä ovat kärryttelyhevosen tavoitteet ja miten niihin päästään?


Itse pidän tärkeimpinä tavoitteina rauhallisen paikallaan seisomisen (sis. pysähtymisen) ja erittäin monenlaisen paineen kestämisen rauhallisesti. Pysähtyminen ja paikallaan seisominen ovat siis mielestäni ensimmäiset opetettavat asiat ja sitten seuraavaksi tulee iso liuta siedätystä eli tutustuttamista monenlaisiin paineisiin. Ikävä kyllä koskaan ei voi siedättää hevosta kaikkeen mahdolliseen mitä voi tiellä/maastossa tulla vastaan, mutta joitakin voi siedättää jo etukäteen. Eikä hevosta tulisi siedättää asioihin vain yhdessä paikassa, vaan asioita tulisi opetella eri paikoissa, jolloin vieraassa paikassa oleva vanha tuttu asia ei tulisi yllätyksenä. Eli yleistys on myös tärkeää. Lisäksi itse kärryt vaativat tiettyä asioita hevoselta eli aisakosketuksiin tottumisen/kuorman irtiottotekniikan/ alamäessä kuorman kanssa toimimisen ja mahdollinen räminä sekä huitova ohjastajan ;)


Kuinka paljon sitten pitää siedättää etukäteen ja milloin voi laittaa kärryt perään ja jatkaa opettamista ja siedättämistä kärryiltä? Onko hevonen rento kärryjen suhteen ja jos se säikähtää jotain niin mikä sen reaktio on? Säpsähtääkö se paikallaan? Pysähtyykö se vain pyrkiikö jännittyneenä eteenpäin? Mitä jos takaa tulee sauvakävelija ja hevonen säikähtää kärryt perässä? Entä jos hevonen ryöstää ja kärryt kaatuvat ja hevonen yhdistää vielä voimakkaammin paniikkiin kärryt? Mutta entä jos tilanne tapahtuu ohjasajaen? Pahimmillaan hevonen pääsee irti ohjasajajaltaan, mutta valjaat eivät satuta sitä samoin kuiten vaikkapa ojaan kaatuva kärry, josta hevonen ei pääse itse yleensä irti.  


Voisin kuvitella, että on helpompaa opettaa pakoeläin juoksemaan eteenpäin kuin pysymään paikallaan poikkeuksellisessa tilanteessa. Näin ollen oletan, että ns. perusajohevonen vaatiin paljon enemmän treeniä ennen kärryjen laittoa kuin ravihevonen. Mutta tämä on tietenkin kärjistys, sillä useita ravihevosiakin ajetaan teillä ja voinhan olla niin, että joillakin ajohevosten omistajilla on omat radat, eikä vain teitä millä ajaa. Itsestäni kuitenkin tuntuu siltä, että ravimaailmassa kärryt laitetaan hevosen perään melko nopeasti eikä ohjasajotreeniä tarvita samalla tavalla kuten itse juoksutreeniä. Ja sen myötä tuntuu siltä, että ajeluhevosillekin kärryt laitetaan kovin pikaisesti perään, eikä ohjasajoon ja siedätykseen ohjasajaen käytetä kovinkaan paljoa aikaa. Tämä on tietenkin vain oma mutu-tuntuma asiasta eli voin olla hyvin väärässäkin :) Faktaa kuitenkin on se, että ajan saatossa autot ovat vallanneet tiet ja ajohevoset ovat väistyneet. Tämän seurauksena autoilijat eivät ole enää tottuneita jakamaan teitä hevosten kanssa. Ja siksi hevosilta vaaditaan monenlaisien paineiden kestämistä. Treeni tarvitaan paljon ja kun sitä on tehty paljon niin palkintona on rento ajohevonen, jolla voi ajaa monenlaisessa eri tilanteessa ja paikassa:)


Mille asioille voisi sitten ajohevostaan/poniaan siedättää?
Tässä muutama esimerkki.

  1. Traktori/puimuri, traktori lumilingolla yms.
  2. Auton ohitus takaa/peräkärryn kera 
  3. Auton tööttäys
  4. Moottoripyörä (+2-tahtimopo )
  5. Alikulkutunneli 
  6. Polkupyörä
  7. Sateenvarjot
  8. Rämisevä tölkki (hääauto/ hajoava auto)
  9. Mönkijä
  10. Moottorikelkka
  11. Silta 
  12. Pressun ylitys /tai muu outo pinta
  13. Moottorisaha
  14. Hälyytysajoneuvo 
  15. Potkulauta 
  16. Metsätyökone
  17. Ohittavan rekan paineilmajarrut
  18. Haukkuva vieras koira
  19. Peräkärry ylisuurella kuormalla pressu päällä
  20. Toiset hevoset /toiset ohittavat hevoset
  21. Viirit
  22. Hyppivät lapset (ja huitovat aikuiset) 

Vaikka hevonen ei ensimmäisellä kerralla reagoisi mitenkään johonkin sille esiteltyyn uuteen asiaan niin silti esittelyä olisi hyvä tehdä useampaan kertaan esim eri paikoissa ja tilanteissa. Hevonen pystyy keskittymään kerralla vain yhteen paineeseen eli jos ensimmäisellä kärryttelykerralla hevoselle kasataan monta eri painetta päälle niin voi olla, ettei se vielä reagoi mitenkään, mutta seuraavilla kerroilla, kaikki voi olla sille liikaa.

Jos hevonen pitää jotain asiaa epäilyttävä, niin tutustuminen on hyvä aloittaa niin kaukaa kun hevonen vielä tuntee olonsa rennoksi ja pikkuhiljaa lisätä painetta ja heti kun hevonen reagoi tilanteeseen toivotusti annetaan palkintona paineen poisto ja tai palkinto (esim rapsutus kutisevasta paikasta) Eitoivottu -reaktio on usein pakeneminen, ja toivottu voi olla pysähtyminen, pään laskeminen, tai muu rentouden osoitus.

Barry Hook kouluttaa ajohevosia ja tässä on yksi hänen siedätysvideoistaan https://www.youtube.com/watch?v=JMaH8IZqAtQ
Tässä toisessa videossa hieman tavoitetta ajohevosille/poneille :D https://www.youtube.com/watch?v=tYlbQLz2jw0


Wallu oli joulukuussa muutaman viikon Ikaalisissa leirikoulussa. Siellä sitä siedätettiin kaikkeen mahdolliseen paineeseen, mitä minun on vaikea ilman avustajaa/ kenttää /vierainta tilanteita sille opettaa. Wallu reagoi tällä hetkellä liikaa taakaa tulevaan paineeseen varsinkin silloin kun sen pitää kulkea edessä "yksin". Esimerkiksi takana hyppivät ihmiset ihmetyttävät sitä. Se ei kuitenkaan karkaa, vaan isompia jännityksistä se nostaa pään ylös ja väistää vähän sivulle tai pyrkii jonkin verran eteenpäin. Pienemmistä säikähdyksistä se töpöttää paikallaan tai pysähtyy tai väräyttää lihaksiaan. Tarkassa pysähtymisessä ja paikallaan seisomisessa se on edistynyt hyvin. Wallu siis kaipaa vähän vielä itsetunnon kohotusta, että se ymmärtää selviävänsä uusista tilanteista ihan hyvin vaikka kaikki ihmiset olisivatkin sen takana.







tiistai 13. joulukuuta 2016

3.adventti /2016

Tänä vuonna emäntä on lisäillyt jouluvaloja jopa talliin, kanojen ja vuohien välisessä eteisessä on nyt punaiset jouluvalot ja Elmerin ja Wallun karsinan välissä on oikea joulukuusi.. vielä kun tulisi siivousinspiraatio :D


Seimikin alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Aiemmin seimellä on ollut kolmiulotteisia hahmoja, mutta tänä jouluna päätin kokeilla siluettiseimeä. Ainakin naapuri jo vahvisti, että tämä näkyy paremmin :D 

Teille on tänä päivänä syntynyt vapahtaja <3

maanantai 5. joulukuuta 2016

Tuvallisen pieniä tuotoksia


Kuten olen kertonut haaveilen siitä, että tuotan osan siitä mitä kulutan. 

Kasvimaa on ollut aina heikko kohtani, ja niin se on yhäkin, mutta tänä kesänä tuotos on ollut parasta ikinä :D (mikä vielä ei ole paljoa) mutta suunta on oikea :) eli jonkin verran perunaa, lanttua, naurista, punajuurta, porkkanaa ja purjoa sieltä tuli varastoon. 




Mehiläisiltä ei tänä vuonna tullut hunajaan talteen kuin maistiaisiksi, mutta onneksi viime vuoden hunajaa on vielä vähän tallella. Toivon hartaasti, että pikkuiset pysyisivät hengissä talven yli!

Tänä vuonna syntyi poikkeuksellisesti tipuja joista kesän aikana kasvoi 9 isoa kukkoa. Olen tuskaillut tuon lopettamisen kanssa. Tahtoisin kyetä siihen, mutta tätä ennen en ole vielä pystynyt. Nyt sitten ystäväni avustuksella katkaisin kaksi kaulaa.. eihän se mennyt ihan opppikirjojen mukaan mutta kukot kuolivat ja sisukset ja höyhet saatiin irti. Vielä on siis opittavaa, mutta täytyy olla tyytyväinen tästäkin saavutuksesta. Teurastus toimitettiin näiden ohjeiden mukaan. Tarvikkeisiin lisäisin myös talouspaperirullan ja uteliaisuutta varten vaa'an. Itse en käyttänyt kalttauksessa isoa kattilaa, vaan päästin saunalta mahdollisimman kuumaa vettä isoon paljuun ja dippailin kukkoja 4 kertaa vedessä. Kaksi kertaa jaloista pitäen ja kaksi siivestä. Jossain ohjeessa neuvottiin pitämään räpistelevää kukkoa paperisäkissä heti pään katkaisun jälkeen, jotta verta ei lennä joka puolelle. En kyllä keksinyt mikä olisi tarpeaksi suurisuinen säkki, että räpiköivän kukon sinne olisi nopeasti sujauttanut joten lopputulema oli veriset housunpuntit.. Meinasin jopa lähteä kylille ku kerrankin olisin ollut katu-uskottava ;)
Paperisäkki oli kyllä kätevä höyhenille ja sisuskaluille.



Keväällä Irmeli ja Hilma poikivat yhteensä neljä kiliä, kaksi kuttua ja kaksi pukkia. Kutuille löytyi oikein hyvä koti ja minä sain vaihdossa sianlihaa ja lopuilla rahoilla ostinkin itselleni nuo kesällä tuleet kaksi kania. Pukit kastroitiin jo hyvissä ajoin, jotta yhteiselo sai jatkua mahdollisimman pitkään, mutta lopulta syksyi koitti ja tilasin teurastajan pistämään rupukit "pataan". Jauhenlihat jauhoin, niin että siitä tuli possun-vuohen jauhenlihaa :D ja sehän maistui oikein hyvältä :) Nyt on pakastin tappiin asti täynnä possua, vuohta ja kukkoja. (Ja toinen pakastin täynnä marjoja) Marjametsään en yhäkään ehtinyt, mutta maksoin mieluusti eräälle opiskelijalle talven mustikoistani ^_^





Kuvasin itselleni muistiin tuon lahtivajan jauhenlihamyllyn purku/kokoamisohjeen :D saa nähdä onko kuvista jatkossa apua. Sen muistan että terän keskellä oleva tappi pitää laittaa konetta kohti niin että itse lävikön ja terän väliin ei jää liikaa tyhjää tilaa.

Omenapuita ostin tänä kesänä kaksi lisää. Vielä  ei tule omista puista kummempaa satoa, mutta sain ostaa ystävältäni läjäpäin herkullisia omenoita, joista tuli mehuasemalta 80 litraa mehua kellariin. Omista viinimarjoista tuli muutama pullo lisää. 


Mutta arvatkaas mitä, olen tehnyt jo "sotasuunnitelman" ensi kesälle :D eli yhäkin aion jatkaa taistelua kaalinkasvatuksen puolesta.
Havaintojeni perusteella esikasvatuksesta ei ole mitään iloa eli siemenet vaan suoraan maahan, mutta lannoituksesta sen sijaan on iloa eli kun taimen on sopivan kokoinen niin palanutta hevosenkakkakompostia kylkeen. Edellisistä yrityksistäni poiketen aion ensi vuonna istuttaa kaalit laatikoihin ja virittää sähköjohtojen putkista kaaren päälle ja niiden ympärille harsot. Eli mitkään epämääräiset viritelmät eivät auta kaalikoiden kanssa taistelussa. Mäntysuopaliuos sen sijaan auttoi kovastikin lantun ja nauriiden lehtiä syövien ötököiden torjunnassa.

Seuraavana kesänä aion olla myös ajoissa sipulien kanssa. Lisäksi testasin loppu syksystä ylikasvaneen valkosipulin kukasta muodostuneiden siementen istutusta lannan ja harson alle.

Purjon kasvatusta aion jatkaa. Sekin näyttää kaipaavan kunnolla lannoitettua maata. Basilikaa aion laittaa paljon. Sitä käytän yrteistä eniten. Ensi vuonna aion olla myös ajoissa avomaankurkkujen suhteen.. ei siis istutuksen vaan poimimisen ja säilömisen. Kesäkurpitsoja kasvatin tänä vuonna vanhoista olipaaleista tehdyn neliön keskellä ja se toimi erittäin hyvin. Sitä siis jatkossakin, samoin juureksia. 

Auringonkukan kanssa olen myöhästynyt kaksi kertaa.. voisinko olla vähän aikaisemmassa ensi vuonna!?

Tämän hetkinen tuottoni on siis: possua, vuohta, kukkoa, (hunajaa), kanamunia, vuohenmaitoa/juustoa, viinimarjoja, joitakin juureksia, yrttejä ja salaatteja ja sipulia. 

Töiden jälkeen näin hämärään aikaan olen kyllä kovin laiska laittamaan ruokaa, mutta viikonloppuisin ja valoisaan aikaan aktivoidun senkin suhteen :)


maanantai 28. marraskuuta 2016

1.Adventti /2016

Vaikka tavarat eivät yhäkään ole järjestyksessä ja rempan viimeistelytyöt ovat kesken, niin ensimmäinen seimi-asetelma on esillä ja adventtikynttilää on polteltu :)





Hoosiannaakin pääsin hoilamaan heti aamusta radion säestämänä tallissa eläinten toimiessa vaativana yleisönä ;) ja sitten myöhemmin kirkossa.



 Kaiken epäjärjestyksen keskeltä ihanaa ja rauhallista joulun odotusta :) toivottaa harmaan torpan emäntä

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Työponille etukärry

Siitä lähdin kun Wallu muutti luokseni olen haaveillut sille etukärryä. 

Etukärry on hevoskärry, jonka perässä on vetokoukku. Koukkuun voi kiinnittää esimerkiksi kaikkia mahdollisia mönkijän lisälaitteita.
Etukärryllä on monia etuja, mutta erityisen kätevä se on työponille, sillä Suomesta löytyvät hevostyövälineet ovat yleensä suomenhevoskokoa.






Etukärryjä on montaa eri mallia. Ehkä kuuluisin etukärry (forecart) on amerikkalainen Pioneerin etukärry. Oikealla kuvassa on puolestaan eräs ruotsalainen etukärrymalli. (www.kallblodsstallet.se)


Mihinkä tahansa hevoskärryyn ei voi lisätä vetokoukkua, vaan kiinnityskohdan tulee olla tarpeeksi vahva vedettävälle painolle ja lisäksi koukun sijainti on tärkeä, ettei koukkuun laitettava lisälaite nostata aisoja ja lisää painetta hevosen mahan alle.

Itse en löytäny suomalaisista etukärrymalleista mieluista, joten etsin henkilöä, joka voisi tehdä minulle mieluisen etukärryn ja lopulta Mikkelin kupeesta löytyi tekijämies.

Saanko esitellä Wallun etukärry <3


Vetokarttu vielä puuttuu ja aisoja pitää muokata mutta haave työponista on taasen askelta lähempänä :)





maanantai 21. marraskuuta 2016

Harmaan torpan joululahjavinkit


Kaikille lienee jo aika selvää että allekirjoittanut tykkää lahjojen suunnittelusta, valmistamisesta, hankkimisesta sekä antamisesta :D
 Tämän vuoden lahjat ovat suurimmalta osalta joko hommatut tai valmisteilla, mutta vielä ideoita olisi ylimääräisinä, joten päätin tehdä tällaisen harmaan torpan joululahja-vinkkilistan :D 


Puutarhurille sakset Class Ohlsonilta 11,99€



Parrakkaalle miehelle partavahaa Jukka-tukusta (20€) ja parrattomalle parranajosetti 44,95€



 


Ulkoilevalle Varustelekan merinovillapipo 24,99€









Pikkuiselle autoilijalle puiset liikennemerkit Ekokivasta 16,70€ tai karttapalapeli 25,20€


Pimeässä hohtava tähtikartta pienestä kamarista 36e




Keittiön hengettärelle Chez Mariuksesta jyvämylly 21€


Järjestystä kaipaavalle visualistille
pärekori 34,90€ Finnish Design-shopista

Ja meikäläisen tyyliselle koruihmiselle ;)
Partioaitasta kirpaisevaan 199€ hintaan rannekoru.. 
(mutta timantit ovat aina kalliita :P )


Hyggeilystä pitävälle ekologisen aikakausilehden eli Huilin-vuosikerta 39€




Ja kuten kuvasta näkyy allekirjoittanut tykkää käytännöllisistä lahjoista :D