maanantai 6. huhtikuuta 2020

Omavaraisuutta vuonna 2020 osa 4 - kompostointia


Tällä yhteispostauskerralla keskityn projektieni etenemiseen.  Yläkerran remontti on edistynyt kaiteiden ja koolauksien sekä villoituksen verran eteenpäin. Panelointikin on hyvällä mallilla ja päätyseinät on sisäpuolelta levytetty. Lumeton talvi on mahdollistanut ulkorakennusprojektien aloittamisen aikaisemmin kuin tavallisesti. Helmikuussa purin lopun possutarhasta pois, ja nyt olen pilkkonut noita puolimätiä kuormalavoja, jotta voin biohiilettää ne ja onkia magneetilla naulat pois.
Ponit ovat mulla pihassa ollessaan kesällä 1ha:n kokoisella alueella, mutta talvella vain 0,5ha alueella. Tarhasta kakat siivoan viikottain, mutta tuon niittylaitumen kakkapaikkojen siivous tapahtuu yleensä huhti-toukokuussa. Tänä vuonna senkin suhteen olen ajoissa eli joitakin kakka-alueiden kakkoja olen jo haravoinut kasoiksi. 

Kompostointi

Syksyllä aloittelin uuden kompostialueen rakentamista kasvimaalle ja nyt olen jatkanut sen rakentamista. Tämän jälkeen tontilla on kolme kompostia. Yksi lämpökomposti, yksi avokompostikasa ja viimeisimpänä tämä kasvimaan kompostialue. Vinkkinä muille kuormalavoista kompostia rakentaville; rakenna samankokoisista lavoista, tasaiselle kivettömälle maalle ja suunnittele kattorakenne etukäteen, jolloin saat siistimmän kokonaisuuden kuin minä :D

Koska en ole aiemmin ehtinyt keskittyä komposotinnin saloihin, aloin nyt lukea työkaverilta lainaamaani kompostikirjaa (Kaikki kompostoinnista ja maanparannuksesta by Kirsi Tuominen).
Kompostin hyvinvoinnin perustana on kolme pääasiaa eli
1.  ilmavuus (lue kuohkeus)
2.  kosteus
3.  ravinnesuhteet

Jos kompostista puuttuu happi, se muuttuu tunkioksi, jossa jäte ei maadu vaan se mätänee.  Komposti tarvitsee karkeaa eloperäistä ainetta, joka varmistaa hapen liikkumisen ja imee itseensä liian kosteuden.

Seosaineita voi olla esim oksahake, kuorike, kutterinlastu, olki, ruoko, kuivat puun lehdet, sammal ja turve. Hyvä seosaine ei tiivisty joutuessaan jätteen sekaan. Paras seosaine syntyy kun sekoittaa keskenään karkeaa sekä kosteuttaimevää seosainetta yhteen.

Kompostin pieneliöt tarvitsevat hapen lisäksi kosteutta, mutta liika kosteus tiivistää kompostikasaa ja siksi komposti on aina syytä suojata sadevedeltä. Liian kostea komposti ei ole ilmava ja silloin se usein haisee. Kompostia kun puristaa siitä pitäisi tihkua hieman nestettä. Jos komposti on liian kuiva niin sitä voi kastella laimennetulla pottavedellä tai nokkosvedellä.

Mitä jos kosteus ja happi ovat kohdallaan, mutta kompostijäte ei vaan maadu? Syynä voi olla se, että komposti on rakennettu liian yksipuolisesta jätteestä. Komposti tarvitsee sekä typpeä että hiiltä. Elintarvikejäte on yleensä vähätyppistä, varsinkin jos se sisältää paljon poroja ja perunankuoria. Ruohosilppu ja rikkaruohot ovat typpirikkaampia kuin ruskea jäte. Hiilipitoista jätettä on kaikki puumainen aines eli seosaineet. Käymäläjäte on muuten kovin typpipitoista ja sen vuoksi sen päälle on hyvä heittää hiilipitoista kuviketta. (lähde:Kaikki kompostoinnista ja maanparannuksesta)


Esikasvatus ja tiput

 
Purjot, tomaatit, parsa,- kukka,- ja keräkaalit itävät hyvin. Vanhentuneista paprikan siemenistä iti vain yksi siemen. Niin ja pyykkiteline on toiminut hyvin esikasvatustelineenä :)

Tiputkin ovat kasvaneet hyvin. Kuvassa näkyy isä-kukko Tobias ja kanatiput; Ansa ja Heta.

Näiden linkkien kautta pääset lukemaan muiden omavaraisblogistien kuulumisia:


Kasvuvyöhyke 1

Omavarainen Jovela

Laura eli Javis


Iso-orvokkiniitty
 

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Urban Farming kaupunkiviljely

Rouva yrttinen

Oma tupa, tontti ja lupa

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut


Koivun juurella

Metsäläisten elämää

Airot ulapalla

Caramellia

Rakkautta ja maanantimia


Kasvuvyöhyke 4


Puutarhahetki– suurien unelmien puutarhablogi

Korkeala


Kasvuvyöhyke 5

Sorakukka 


Riemullista pääsiäistä!
 

perjantai 6. maaliskuuta 2020

Myrskyn jälkeen

Tänä talvena torpalla on ollut kolmessa myrskyssä sähköt poikki. Puita on kaatunut aidalle, tielle ja laitumella. Vettäkin on tullut reippaammin kuin tavallisesti.

Sähköjen katkeaminen ei ole harmaassa torpassa mikään järistyttävä kriisi, sillä siihen olen varautunut, mutta aina myrskyjen ja katkojen aikana huomaa jotain, mihin voisi varautua paremmin. Tällä kertaa huomasin kaksi asiaa, mitkä vaativat muutosta.

Omistan veivattavan radion, jolla voin ladata virtaa myös kännykkään. Olen kuitenkin vaihtanut kännykkäni viime myrskyjen jälkeen ja tämän talven ensimmäisen sähkökatkoksen aikana huomasin, että tämä uusi puhelimeni ei ottanut vastaan veivattavaa sähköä. Ehkä veivaukseni ei tuottanut tarpeeksi tasalaatuista sähköä :D Tästä viisastuneena tilasin puhelimelleni varavirtalähteen. Vaikka toki autossa saa puhelinta ladattua niin kauan kuin polttoainetta riittää.

Toinen muutos minkä myrsky aiheutti varautumiseeni oli muutaman ylimääräisen ämpärin hankinta ja uusi rutiini. Muutamana aamuna kun heräsin ilman sähköjä, sain aikaiseksi pienoisen kiireen töihin kun eläinten vesiä ei saanutkaan saunan hanasta. Nyt täytän ämpäreihin iltaisin valmiiksi aamuvedet, jolloin aamulla ei tarvitse myrskyn tullen otsalampun valossa lähteä kaivolta pumppaamaan vettä.

Tällä hetkellä on kotivarani päivitys meneillään. Syön pian vanhentuvat elintarvikkeet ja ostan uudet tilalle.

Mites teillä? Onko myrsky vaikuttanut arkeen ja miltä kotivara näyttää?





maanantai 2. maaliskuuta 2020

Omavaraisuutta vuonna 2020 osa 3 sijoittamista tulevaisuuteen


Taas on kuukausi kulunut ja on aika omavaraisblogistiryhmän yhteiskirjoituksen. Aiheeksi valikoitui raha. Vastaus kysymykseen tuottaako omavaraistelu rahaa vai viekö se sitä tavallista elämää enemmän riippuu mielestäni aikajänteestä. Jos puhutaan muutamista vuosista, ja lähtökohdat omavaraistelulle ovat nollissa, niin erittäin todennäköisesti se vie enemmän kuin antaa. Mutta sitten kun aloituskustannukset on lusittu, tavoite tietenkin on, että tilalla voi tuottaa jotain mitä itse kuluttaa ja sehän vähentää kuluja. Itse ruuan tai tavaroinen tuottaminen lisää myös tuotosten arvostusta ja se voi puolestaan vähentää turhaa kulutusta.

Omat tavoitteeni eivät kuitenkaan ole kulujen karsimisessa, vaikka toki sekin olisi mukavaa. Ykköstavoitteeni on sen sijaan sijoittamisessa. Tahdon kuluttaa palkkatyöstä tulevat rahani tähän tilaan sekä kaikkiin tähän liittyviin taitohin tulevaisuutta varten. Ehkä jonain päivänä on hyvä ostaa kasvattaa omaa ruokaa ja siihenhän tarvitaan maata, ja laajemmassa mittakaavassa myös työvälineitä, taitoja ja tiloja. Esimerkiksi eläinsuojat ja aitaukset yksinään ovat arvokkaita, siitäkin huolimatta, että ne tekisi kierrättäen ja talkooavun kera. 


Kuva Pinterestistä
Tämä talvi on ollut poikkeuksellinen ja siksi mielessä on pyörineet ajatukset miten minitilallinen voi varautua sään ääri-ilmiöihin. Harmaassa torpassa on koettu kuivuutta ja nyt myös liiallista kosteutta ja puita repiviä myrskyjä.

Kuivuuteen voi varautua säilömällä vettä silloin kun sitä on saatavilla. Talojen katoilta sadevedet on hyvä tallettaa rännejä pitkin saaveihin ja jotkut keräävät sadevetta itse tehtyihin lampiin.


Mutta entä kun vettä tulee liikaa? Viherkatoista on povattu kaupunkeihin uutta trendiä, sillä ne pidättävät vettä ja siten vähentävät tulvariskiä rankkasateiden aikana. Itse olen näiden sateiden aikana alkanut yhä enemmän ja enemmän arvostaa ojia. Eikä riitä, että oma ojasi on kunnossa, koko asuinalueesi ojaverkoston pitää toimia, jotta vesi ei jää seisomaan vääriin paikkoinin. Eläinten omistaminen vesisateen keskellä ei ole herkkua, sillä tarhat muuttuvat helposti mutaliejuksi. Sen suhteen olen iloinen, ettei minulla ollut alkujaan varaa hiekkatarhaan vaan perustin hevosilleni pihaan haketarhan. Se on ollut täydellinen tarha näinä kuravelliaikoina. Toki parasta olisi jos pohjalla olisi kova hiekkatarha ja sen päällä 20cm haketarha. Ja vielä ihanampaa jos myös pihan kulkuväylät olisivat haketettuja.


Myrskytuulenpuuskiin onkin sitten vähän hakalempaa varautua, mutta toki tuulelle voi kasvattaa ja rakentaa esteitä ja aina on hyvä hoitaa tontin puita niin, että riskipuut kaataa pois. Umpipihamalli on ollut entisaikaan rakennusten ryhmittelymalli, jossa pihapiiri ympyröidään rakennuksilla. Umpipihan tarkoitus oli suojella petoeläimiltä. Nykyaikana näkisin, että se voisi suojella myös myrksytuulilta.

Kasvimaalla voi sääilmiöihin varautua perinteisesti eli sijoittamalla "munat eri koreihin". Kannattaa siis viljellä monipuolisesti, sillä ei voi koskaan tietää mille kasville otollinen sää on kunakin vuonna. Tukeva kasvihuone on myös hyödyllinen, sillä sen sisällä voi jonkin verran itse vaikuttaa ilmanalaan. Kuivuuden varalle kasvimaalla voi käyttää biohiiltä ja lisätä kateviljelyä.

Pidän tämän minitilani kehittämisen ja resilienssin lisäämistä hyvänä sijoituksena tulevaisuuteen. Tavoitteeni ei ole jäädä palkkatyöstä pois eikä myydä tuottamiani tuotteita. Haaveissani kokeilisin joskus kesäaikaan nelipäiväistä työviikkoa, jolloin voisin käyttää enemmän aikaa viljelyksieni hoitoon, mutta vielä on aloituskustannuksia lusimatta, joten näin mennään vielä jonkin aikaa.

Lukaisepa mitä muut omavaraisblogistit ovat kirjoittaneet rahasta ja kevään kuulumisistaan:

Urban farming
Tsajut
Puutarhahetki 
Sorakukka
Metsäläisten elämää
Korkeala
Stellan kolmas luonto
Rakkautta ja maan antimia
Oma tupa, tontti ja lupa
Laura eli Javis
Omavarainen
Ku ite tekee
Sarin puutarhat
Pienenpieni farmi
Rouva yrttinen
















maanantai 3. helmikuuta 2020

Omavaraisuutta vuonna 2020 osa 2

Pyykkitelineestä esikasvatusteline, uhka vai mahdollisuus?
Tästä se alkaa! Kevät nimittäin :) Tai oikeastaan se alkoi sinä päivänä kun työkaveri toi töihin siemenkuvaston. Mopo käynnistyi ja läks keula pystyssä kohti taivaan rantaa. 

Tällä hetkellä kesän viljelysuunnitelmani ovat tämän kaltaisia:
  1. lehtikaaleja (paria lajia)
  2. kesäkurpitsaa
  3. porkkanaa
  4. palsternakkaa
  5. valkosipulia
  6. sipulia
  7. purjosipulia
  8. tomaattia
  9. kurkkua
  10. avomaankurkkua 
  11. parsakaalia
  12. keräkaalia
  13. kukkakaalia
  14. papuja
  15. auringonkukkia
  16. mangoldia
  17. naurista
  18. keräsalaattia (uusi kokeilu)
  19. kikherne (uusi kokeilu)
  20. fenkoli (en aio luovuttaa!)

Puhdetyöt


Päätimme omavaraisbloggaajien kanssa kirjoittaa tällä kertaa kylvösuunnitelmiasta ja puhdetöistä. Puhdetöillä tarkoitetaan enimmäkseen sisätiloissa talvella tehtäviä töitä, joita ei välttämättä kesäkaudella ehdi edistää. Puhdetöitä olisivat siis esimerkiksi valjasten pesut, neulominen, vuolutyöt, kerhääminen, kosmetiikan valmistaminen, hunajakehien kokoaminen yms. 

Mietin pääni puhki mitä puhdetöitä voisin esitellä ja tulin siihen tulokseen, että mun vahvuudet eivät ole laisinkaan puhdetöissä! Tusaan ulkona paljon, mutta sisällä en tee puhteita. Paitsi jos esikasvatus lasketaan puhteeksi, niin sitä ajattelin tehdä :)

Tarvitsen kursseja saadakseni itsestäni irti puhdetöitä. Olen käynyt kerran saippuan valmistuskurssin ja toisen kerran jopa kotona tehnyt saippuaa kun oli samanhenkinen ystävä kylässä. Viime vuoden puolella kävin pärekorikurssilla ja nyt reilu viikko sitten kävin kehruukurssilla verestelemässä haparoivia taitojani.


Muut kuulumiset


Kanalaan muutti kaksi uutta kanaa, joista toinen ei ikävä kyllä selvinnyt muutoksesta, mutta toinen kana nimeltä Herukka on selvästi jo kotiintunut porukkaan. Tämän lisäksi Alma alkoi hautomaan ja neljä tipua on tähän mennessä kuoriutunut. Vähän on väärä vuodenaika, mutta katsotaan miten käy.






 



Pienenä iltapuuhasteluna purin eteisestä vanhat yläkertaan johtaneet rappuset. Fiksusti ajotin purun erään kaverin kyläilyn alkuun, jolloin sain reispuun uloskantoon apua :D Nyt sitten haaveilen eteiseen penkkinaulakko-yhdistelmää.


Käykäähän kurkkaamassa miten muiden omavaraisbloggaajien kylvöt ja puhdetyöt edistyvät:)


Puutarhahetki – suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/…/unelmana-omavaraisempi…