maanantai 19. kesäkuuta 2017

Nelli

Nukkua voi missä tahansa ja lähes missä tahansa asennossa

Nelli tuli luokseni hoitoon kaverini kautta, joka ei voinut ottaa koiria opiskelukämppäänsä. Nellin piti palata takaisin, mutta se päätti toisin. Ruoka ei maistunut, kun yritin sitä pariin otteeseen palauttaa.

Olen Nellin koemaistaja. Nelli kerjää uusia ruokia, mutta ei syö niitä ennen kuin näkee minun pistävän samaa ruokaa suuhun.

Nelli ei tykkää vesilätäköistä, mutta tämä on täysin tilannesidonnaista. Omaehtoisesti kurassa ja vesilätäköissä voi juoksennella, mutta jos pyydetään tulemaan sisälle niin jokainen vesipisarakin pitää kiertää..ja mahdollisimman hitaasti.

Nelli tykkää roikkua oksissa, mutta Nelli ei nouda oksia eikä mitään muutakaan heitettyä. 

Nelli ei nuole, eikä Nelliä saa nuolaista. (Yäk ihmiset maistuvat pahalta).

Nelli rakastaa eniten vuohenmaitoa ja toiseksi eniten emäntäänsä.

Nellillä menee hermo jos menen piiloon tai jos joku halaa minua. Hermon meno näkyy komentavana haukkumisena.

Nelli kuorsaa (jonka vuoksi emäntä käyttää nukahtaessaan korvatulppia).

Eläinlääkärin mukaan Nellillä on vahva sydän. Nelliltä on poistettu kohtu ja kolme nisäkasvainta.

Nelli haluaisi irrottaa kaikki riitapukarit toisistaan. Ponit eivät saisi Nellin mielestä kisailla lainkaan.

Nelli tunnistaa naapurieni sukunimen. Silloin lähdetään juoksujalkaa polkua pitkin naapuriin, sillä sieltä saa herkkuja.

Nelli ei tykkää liikkuvista polkupyöristä.

Kanoista Nelli ei suuremmin välitä, mutta kaneista tulee kivan makuisia papanoita.

Nellillä on hyvä kuulo. Unenkin läpi se kuulee juustopaketin avaamisen.

Jos Nellille pitää antaa lääkkeitä, ei ole kuin yksi vaihtoehto. Vain HK:n maksamakkara toimii lääkkeenpiilotuspaikkana.





Kasvimaa (rikkaruohomaa)

Myöhässä taas kerran :D tai kasvimaan kyllä laitoin valmiiksi jo kylvölomalla ja muutaman siemenenkin iskin esikasvatuspurkkeihin, mutta sitten kylmä ja kiireet siirsivät itse kylvöä. Ja niinhän siinä sitten kävi että rikkaruohot ehtivät ekaksi (taas )





Oikealla olevat sipulit olivat tämän vinkin mukaisesti esikasvatuksessa sisällä :)



Etikka-epsonsuola-fairy  seosta taas käytävän rikkaruohoille

Mutta onneksi on ruohonleikkuri ja trimmeri jolla saa siistittyä villiintynyttä kasvimaata :)





perjantai 16. kesäkuuta 2017

Ajoponit


Nyt ollaan molempien ponien kanssa siinä vaiheessa, että ajotreenit ovat alkaneet. Videolla Wallulla oli vielä taluttaja, mutta jo seuraavalla reissulla taluttaja keskittyi kuvaamiseen ja seuranpitoon :D 





Seuraavaa retkeä varten rakensin Elmerin kärryn penkin alle eväskorille paikat (ja ostin siihen sopivan kylmäkassin) sillä pitäähän retkillä olla eväät:D Ponien eväitä varten Wallun kärryissä on heinäpussille koukku. Tämä seuraava retkikohde oli läheinen laavu, jonka vieressä virtasi tumma joki. Päästiin siis harjoittelemaan myös jännittävän sillan ylitystä (toki taluttaen ja ilman kärryjä)



perjantai 9. kesäkuuta 2017

Vuohiterveisiä

Irmeli ja Hilma voivat hyvin. Ne nukkuvat ja käyvät lypsyllä vielä tallissa, mutta viettävät päivät ulkosalla. Purin keväällä toisen pihalaitumeni verkkoaidan, joten vuohilla ei nyt ole omaa laidunta piahssa kun ponit ovat vielä toisessa. Onneksi kuitenkin Irmeli on Irmeli eli sen mielestä karkaaminen ei ole suotavaa. Ei vaikka ympärillä olisi matala 90cm sähköverkkoaita, ilman sähköä :D Näin ollen pystyn pystyttelemään näille ruohonleikkureilleni eri puolelle pihaa aitauksia.

Yhden kämmin kuitenkin tein. Ensimmäisen aitauksen sisällä oli (sana painolla oli) vähän talvesta osumaa saanut omenapuun alku verkon sisällä. Verkko ei kuitenkaan ollut vuohen pitävä. No siltä omenapuulta puuttui muutenkin latva ja koska noin yleisesti vuohet voisivat tuhota paljon enemmänkin, niin pidetään tämä tappio pienenä tappiona :) 

Sain viime viikonloppuna vuokralle klapikoneen ja muutaman kultaisen talkoolaisen, joiden voimin kuudessa tunnissa keväällä kaadetut puut muuttuivat klapeiksi. Vuohet ovat innokkaasti ottaneet osaa puiden kuivatukseen kuorimalla niistä herkullisia kuoria pois :D





maanantai 22. toukokuuta 2017

Kyntö,- kylvö- ja kakkaloma

Tänä vuonna kevät antoi odottaa itseään, mutta kylvöloma oli jo varattu viimevuotiseen tapaan toukokuun alkuun, joten kylvöt keskittyivät tällä kertaa eteisessä esikasvatukseen :D


Kasvimaan työt alkoivat siivouksella, maankääntämisellä ja kakan levityksellä :)

Loman päätehtävä ei kuitenkaan ollut kasvimaan valmistelu, vaan tallin pehkujen ja ponien lantojen tyhjentäminen. Onnea on kun saa vuokrata naapurista etukuormaajallisen traktorin ja peräkärry ja ystävä tulee apuun jolloin urakkaan ei mene kokonaisuudessa kuin muutama tunti <3


Pehkujen tyhjennyksen jälkeen etukuormaajaa käytettiin vielä hiekkaleikkeihin eli tulevan kasvihuoneen pohja sai viimeisen hiekkakerroksen.


 Perinteiseen tapaan kevääseen on kuulunut raivausta ja risujen polttoa :) (Neljä kokkoa poltettu, vielä pari olisi odottelemassa tuuletonta ja märkää keliä )



 Ja jottei lomasta jäisi ihan väärää kuvaa niin kävinhän minä myös ajelemassa Elmerillä, köpöttelemässä Zeuksella, viihdyttämässä itseäni huutokaupassa, istuskelemassa kahvilassa ja muutama ystäväkin poikkesi kylään :)



Kirjakaupassa törmäsin hauskaan yllätykseen:
"Unelma omavaraisuudesta"-kirjan lopussa oli listattuna
hyödyllisiä linkkejä ja harmaatorppakin oli mainittu
listassa :D Täytyy nyt pyrkiä kirjoittamaan jotain hyödyllistäkin ;)

Arkirutiinit


Välillä ihmiset ihmettelevät, miten ehdin hoitaa eläimet ja käydä töissä, mutta sopivan eläinmäärän ja arkirutiinien ansiosta työn ja eläinten yhteensovittaminen onnistuu. Aamusin tallilla aikaa menee noin 20 minuuttia ja iltaisin niin paljon kuin vain siihen haluan käyttää aikaa (mutta kuitenkin vähintään 30min). Rutiinien päälle tulee tietenkin esimerkiksi eläinten kanssa oleilua, ponien treenausta tai muuta tusausta :) Tällä hetkellä rutiinini ovat seuraavanlaiset:

Herää kellon soittoon tai kolmanteen torkutukseen, nouse, pese naama ja hampaat, piirrä harkinnan mukaan kulmakarvat, pukeudu, ruoki koira ja itsesi ja sitten aamutoimin jälkeen kipaise koiran kanssa pihan poikki tallille.

Kanna tarhaan vedet ja heiniä useampaan kasaan niin tarhan kuin laitumen puolelle sekä vuohien tarhaan. Vie ponit ulos. Kytke (vähän liikaa vuohia paimentava) koira kiinni. Kahmaise kuppiin kauraa ja leivän paloja, aseta kuppi pöydän kulmalle kuttulan ulko-oven eteen. Ota kuttulasta Hilma kiinni naruun ja avaa vuohien portti. Nappaa vauhdissa toisella kädellä kiinni kupista ja jatka juoksua kohti vuohitarhaa, älä katsele taakse vaan juokse ja toistele kutsuääntä. Hyvänä aamuna Irmeli seuraa, huonona se jää syömään pensasaitasitaimia. Sido tarhassa Hilma puuhun kiinni ja palaa kupin kanssa houkuttelemaan Irmeliä tarhaan. Kun molemmat ovat tarhassa ja syövät kuppia tyhjäksi, irroita Hilma ja syöksy sulkemaan tarhan ovi kiinni. Tvuo vielä esiämpäri tarhaan ja laita sähköpaimen päälle. Päästä koira irti, jotta haukkuminen lakkaa. Käy avaamassa kanojen kulkuluukku ulkotarhaan ja tarkista veden ja ruuan riittävyys. (Vessamatkalla maksa kanavero eli nypi ruohoa verkon takana kärkkyville kanoille). Vie kaneille pari porkkanaa, vedä niiden vessa (eli purua lisää laatikkoon) vaihda juomavesi ja lisää tarvittaessa ruokaa ja heinää. Sulje tallin ovi ja vie koira sisälle. Anna sille dentastick ja valehtele sanoen "Mä tuun ihan kohta takas".


Käy töissä, palaa töistä. Heitä poneille lisää heinää, tarkista vedet. Puuhastele jotain eli kanna puita, tiskaa, laita ruokaa, kuoki pihamaalla, suunnittele jotain rakennusprojektia, käy koiran kanssa postilaatikolla, lämmitä sauna, pese hiukset ja käy esimerkiksi naapurissa iltateellä:)



Sitten siivoa ponien karsinat, vaihda vedet ja hae karsinoihin heinät ja mittaa kivennäiset ponien kuppeihin. Mene tarhaan sido toinen poni tolppaan kiinni, ja kuskaa toinen sisälle ja sitten hae toinen tai muuten väistelet portilla ponien potkushowta. Valmista vuohien iltapalat (kauraa, härkäpapua, porkkanaa, leipää ja kerran viikossa vitamiinit). Kaada Irmelin eväät kuttulassa lypsypöydän kuppiin ja ropsase lattialla olevaan vatiin pikkasen Hilman eväistä ja piilota loput ylähyllylle. Kytke koira kiinni. Avaa vuohitarhan portti ja juokse niin lujaa vuohien perässä, että ehdit about samaan aikaan talliin. Irmeli hyppää lypsypöydälle, kytke se heti kiinni tai muuten joudut neuvottelemaan asiasta. Jos Hilma menee oman kupin eteen, niin kytke se omaan naruunsa tai kisko sen pää pois Irmelin kiposta ja palauta se paikalleen. Taklaa Irmeli lypsypöydän takareunaan, poski kutun kylkeä vasten ja ala lypsämään. Paina yläkropalla vastaan kun Irmeli kyllästyy ja yrittää vasemmalta pois. Suojele käsin lypsykuppia kun sorkat alkaa viuhtomaan. Ääntele seuraavasti: " NYT EI LEIKITÄ, JOS NYT VAAN KESKITTYISIT SYÖMISEEN" ja sitten  luovuta kun olet saanut tilkan maitoa kuppiin tai vaatteillesi;) Vie ruuat Irmelin edestä ja kaada ne Hilmalle vatiin lattialle. Avaa Hilman riimunnanrun lukko samalla. Palaa Irmelin luo ja päästä se vapaaksi, jolloin Irmeli syöksyy lattialle ja ajaa Hilman pois vadiltaan. Samalla nappaa hyllyltä Hilman ruuat ja kaada ne lypsypöydän kuppiin ja kiinnitä Hilma lypsypöytään kiinni ja Irmeli vadin vieressä olevaan riimunnaruun. Ryhdy lypsämään rauhassa Hilmaa ja kuuntele eläinten tasaista rouskutusta. Jos lypsät liian rivakasti se voi nostaa jalkaansa hivenen ilmaan, mutta laskee sen kyllä useimmiten samaan kohtaan varovasti alas. Kun kaksi litran pönikkää on täynnä, voit viedä maidot tallin puolelle odottamaan jääkaappiin vientiä. Älä unohda antaa koiralle sen omaa tilkkaa..ja jos unohdat, niin koira kyllä muistaa. Vie vuohille heinät ja uudet vedet ja päästä vuohet irti, jolloin ne vaihtavat automaattisesti paikka sillä uskovat yhä lujasti, että ruokit toista paremmilla eväillä kuin toista. Ruoki vielä kanit ja kanat sekä kerää munat. Sulje kanalan luukku yöksi. Anna vielä poneille iltaporkkanat ja rapsuttelut ja kerää niiden kupit karsinoista pois.


Sammuta valot (ja sunnuntai-iltaisin myös radio) ja toivota kaikille hyvää yötä Jeesus myötä, huomenna kohti uusia seikkailuja <3



tiistai 16. toukokuuta 2017

Hans Sidbackan ajokurssi Läyliäisissä 21.-23.4.2017


Cardehumman talli Läyliäisissä järjesti Hans Sidbäckan ajokurssin 21.-23.4.2017.
Hassea on vaikea kuvailla lyhyesti mutta sanoisin, että hän on legendaarinen hevosmies, pitkäaikainen ajomestari, joka tekee työkseen Ruotsissa hevosmetsätöitä, lumenaurausta sekä nurmikonajoa hevosilla. Aiemmin hän uudelleen koulutti kotonaan erilaisia ongelmahevosia, mutta nyt aika ei siihen riitä. Onneksi aikaa riittää kuitenkin näihin viikonloppukursseihin :)

Kurssi alkoi perjantaina teoriaosuudella. Hasse puhui paljon ihmisen omasta mielentilasta ja siitä mitä hyvältä hevosmieheltä/naiselta vaaditaan. Hyvän hevosihmisen tulee olla rauhallinen, kärsivällinen, turvallinen ja varma. Varmuutta toki ei voi olla etukäteen, joten tulee aloittaa niistä mihin kykenee ja vähä vähältä varmuus kasvaa.
Lisäksi hän puhui hevosen oikeudentunnosta ja siitä mikä on epäoikeudenmukaista rankaisemista. Jos hevonen ei ymmärrä sitä, mitä ihminen siltä haluaa, on ihmisen tehtävä selvittää tapa millä asian saa opetettua hevoselle, eikä vain jatkaa oman tapansa toistamista. Hevonen ei ymmärrä puhetta, joten huutaminen eikä riuhtominen auta asiaa. Hevonen ei myöskään ymmärrä useita apuja yhtäaikaa, joten hevosta ei tulisi hämmentää monella yhtäaikaisella avulla. 

Hasse puhui myös johtajuudesta hevosten kanssa. Johtajuus-käsitettä suhteessa hevosiin olen pohtinut itsekin. Tuntuu nimittäin siltä kuin osa korostaisi johtajuutta ja sen tärkeyttä niin, että johtajuus on vaan otettava itselleen, oli tilanne mikä tahansa. Ja osa hevosihmisistä taas kokee johtamisen lähes alistamisena ja haluaa olla hevoselle tasa-arvoinen ystävä. Hevoslaumassa on järjestys ja koen, että niinkin ison eläimen kuin hevosen kanssa on vaikea toimia jos hevonen pitää minua alempiarvoisena. Eli pidän johtajuutta tarpeellisena ja allekirjoitan Hassen näkökulma siitä, että johtajan tärkeimmät tehtävät ovat tuen ja turvan antaminen ja että johtajuus ansaitaan kunnioituksen kautta.

Eniten itseeni teki vaikutuksen Hassen mielettömän nopea hevossilmä. Itse ehdin vasta nähdä hevosen värin, kun Hasse jo tuntui näkevän sen että kunnioittaako se ihmistä vai onko sillä jotain pelkotiloja. Ja sehän olisi kovin tärkeää, sillä on aivan eri asia opettaako hevosta, joka ei kunnioita ihmistä vai hevosta joka pelkää jotain. Kurssillamme oli esimerkit molemmista tapauksista. Ja oli hienoa nähdä miten eri tavalla Hasse kehitti suhdetta näihin.


Hasse korosti kevyttä tuntumaa ja sitä kuinka tulee opetaa hevoselle liikkumaan ihan pienestä paineesta (esim. taakse päin kehottavassa paineessa, tulisi vain odotaa rauhassa, eikä vain lisää painetta). Hasse opettaa hevosia ajolle kuolaimellisilla suitsilla (mikä on ymmärrettävää, sillä kuolaimettomissa suitsista ei ole kehitetty ajoon soveltuvaa versiota). Ja kuolaimena Hasse suosii kolmipala fullcheekiä tai kokeneemmille perhoskankikuolainta. Hänen suhtautumisensa kuolaimiin tuntui kuitenkin hieman tavallisuudesta poikkeavalta. Nimittäin itsestäni on tuntunut siltä kuin useasti kuolaimia pidettäisiin joka välttämättömänä tai vapaaehtoisena pahana. Hasse taasen tuntui pitävän kuolaimia herkästi käytettävänä tukena ja apuna. Hänen puheessaan toistuivat usein termit; tuki, tuntuma, turva ja hevosen auttaminen eli avut. Ohjista ei myöskään saanut koskaan nykiä tai vetää. Pysähtyminen tapahtui olkavarsien myötäämisliikkeen jaksottaisella lukitsemisella. Kun ajaja  lukitsee ohjaskäden liikkeen, työntää hevonen silloin itse hetkellisesti kuolainta vasten, eikä ihminen vedä hevosta suusta. Käännöksessäkään sisäkäsi ei vedä, mutta tarvittaessa sen jousto loppuu. Käsittelimme kurssilla paljon ohjastuntumaa, käsien, ja ranteiden asentoa ja liikettä sekä eri "painoisia" tuntumia että ääniapuja. Näissä kaikissa itselläni on rutkasti opittavaa.

Toinen kurssilla esiinnoussut asia mitä olen itsekin pohtinut oli tuo kärsivällisyys ja se miten omat asioiden käsittelytaidot ja keskeneräisyydet tulevat esiin suhteessa hevosiin. Miten minä reagoin kun hevonen ei tee kuten tahdon? Hermostunko? Lannistuno? vai onko päässäni positiivinen tausta-ajatus että tämä tulee vielä onnistumaan. Tästä tulee hyvä. Myönnän auliisti, että olen taustaltani pessimistinen murehtija ja että olen tehnyt kovasti työtä kohti kiitollisuutta ja luottamusta, mutta silti siinäkin on vielä matkaa kuljettavana. 



Hasse taluttaa itse hevosiaan riimusta käsin. Hänestä löysä riimun naru on tuntumalta poisoloa eli hevosella lupa vaikkapa pysähtyä syömään maasta heinää ja jos tällöin alkaa nykiä hevosta eteenpäin on tämä hevoselle epäreilu rangaistus: "juurihan annoit luvan laskea pään ja nyt yhtäkkiä nyitkin narua". Hasse ei myöskään koskaan tuonut kärryjä hevosen perään, vaan hevonen peruutettiin aisoihin seisomalla sen edessä ja ohjaamalla kuolaimista. Hevosen päätä kääntämällä tulisi liikuttaa sen takapäätä niin herkästi, että pystyisi tekemään puolen kavion mittaisia siirtymiä ja kaulaa liikuttamalla puolestaan etupäätä. Tällöin pystyisi kahdella kädellä peruuttamaan parivaljakko paripuomin eteen. (in my dreams :D ) Minähän en ollut Wallulle opettanut tällaista ja Hasse saikin vähän jumpata Wallun kanssa että se hoksasi mistä on kyse. Videolla ensimmäinen onnistunut peruutus aisoihin.













Hassesta artikkeleita:
http://upplandsnyheter.se/2016/01/riktiga-hastkrafter-rojer-snon/