Vuoden 2021 omavaraisuushaaveet

 Tälle kasvukaudelle minulla ei ole kummemmin tavoitteita, mutta unelmia on aina! Suurin osa niistä vaatii vain ihmeen, mutta onneksi Jumala taitaa ihmeitä.

Ilman apukäsiä, en pääse ponieni kanssa minnekään, joten se vaatii ihmettä. 

Mehiläisiä voisin hankkia taas, mutta niiden hengissä pitäminen vasta ihmettä vaatiikin.

Kesäpossuaitauksen saisin varmaan itsekseni rakennettua, mutta possujen hankitaan ja lopetukseen tarvisin apuja.

Unelmoin yhä omasta peltopläntistä ja konevoimasta.

Unelmoin myös satoisasta kasvukaudesta ja säilönnän ihmeestä. En siis ole mikään kodin hengetär, enkä omaa säilönnän vaatimaa tarkkuutta. 

Viime kasvukautena päätin laajentaa kaalien kasvatusta siirtämällä perunamaan kasvimaalta navetan taakse, entisen possutarhan paikalle. Toivottavasti se on hyvä idea. 

Katoksen alku

Samoin viime kautena aloittelin ponien metsätarhaan katosta. Sen valmistuminen vaatisi rahan lisäksi apuvoimia, millä ei olisi korkeanpaikankammoa. 

Syksyllä päädyin lopulta tilaamaan rikkaruohontorjunnan yhdelle lainalaitumelleni. Nokkosten määrä on räjähtänyt käsiin, eikä poneilla ollut siinä kuin viikoksi kahdeksi syötävää. Keväällä täytyy siis käännättää maa ja kylvää siihen heinänsiementä. Tulevaan laidunkauteen olen varautunut jo ostamalla käytetetyn, mutta hyväkuntoisen "uuden" ötökkäloimen Edylle. Se näyttää kuluttavan yhden loimen kesässä loppuun. 

Tulevana kesänä unelmoin kellarin ulkokuoren viimeistelystä ja päärynäpuusta kasvimaalla. Päärynäpuun kohdalla on iso kanto, joten se vaatii kantojyrsintää. 

Pieni kuvakollaasi joulusta ja uudestavuodesta.

Luehan mitä muut omavaisblogistit tavoittelevat tänä vuonna :)

Vyöhyke 1

Laura eli Javis 
https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/01/04/urbaania-omavaraisuutta-taas-alussa/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2021/

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-1/

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/01/meidan-omavaraistelua-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/01/omin-voimin.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-1/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/01/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-1.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-1.html

Villakotiranta http://www.villakotiranta.fi/herailya-tulevaan-puutarhavuoteen-omavaraisuus-osa-1-2021/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20938

Mikä Itä https://mikaita.fi/2021/01/04/haaveissa-kasvukaus-2021/

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3438

Puutarhapäiväkirja https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/omavaraistelusuunnitelmaa-vuodelle-2021.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=609

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/01/04/suunnitelma-2021/

Kahdeksan vuotta kokemusta vuohista, olenko oppinut mitään?

 Instagramin puolella tuli pyyntö kirjoittaa blogikirjoitus vuohista. Kahdeksan vuotta sitten minuun iski vuohikuume ja siitä lähtien, minulla on ollut aina vähintään kaksi vuohta tallissa. Vuoheni ovat suomenvuohia; Irmeli ja tyttärensä Hilma. Irmeli on toinen ensimmäisistä vuohistani ja vaikka se ei ole mikään paras lypsettävä niin se on loistava kuttu, sillä on yksi ominaisuus ylitse muiden. Irmeli nimittäin ei karkaa aidoista. Sille oli kasvatuskodissaan käynyt onnettomuus sähkölangan kanssa ja siitä sille on varmaan pysyvä kunnioitus aitoja kohtaan. Tämän vuoksi minulla on aitoina n 90cm korkeaa verkkoaitaa ja sen sisäpuolella kaksi kierrosta sähkölankaa ja niissä satunnaisesti sähköt päällä. Irmeli on johtajakuttu, joten se on opettanut jälkeläisilleen ja jäljeläisten jälkeläisille aitojen kunnioitusta. Irmelin tytär Hilma uskoo äitiään aitojen suhteen, mutta hihnassa se kulkee nätisti toisin kuin äitinsä ja lypsyllä se käyttäytyy kuin mallioppilas.

Vuoheni syövät kauraa, porkkanaa, kuivattua leipää ja valkuaisrehuna härkäpapua. Tarjolla on myös kivennäistä, suolakivi ja tietenkin hyvää heinää ja vettä. Kuivikkeita vuohet eivät pahemmin kaipaa sillä he kuivittavat itse itsensä heinillä, jotka ovat koskeneet maahan.. hyyi.. ei tätä voi syödä >kuivikkeeksi. Alkuksyksystä toki kuivitan karsinan pohjan hyvin turpeella ja oljella, mutta sen jälkeen he hoitavat loput. Olen rakentanut vuohilleni heinähäkin, jonka alla on kaukalo mihin osa heinistä tippuu heidän niitä nyhtäessä.. tämä ei kuitenkaan ratkaise maahan tipahtavia korsia, joita ei voi enää missään nimessä syödä. Talvisin vuoheni syövät myös kerpuja ja kuusen sekä erityisesti männyn oksien kuoria.

Vuoheni asuvat talvisin tallissa vanhassa saunassa, josta on yksi ikkuna ulos ja yksi verkkoikkuna kanojen puolelle. Vuohi ei tarvitse talveksi lämmintä tilaa, mutta tilan tulee olla vedoton ja kuiva. Yritän pitää vuohet pitkälle syksyyn ulkona, mutta pimeän kura-ajan alettua ne pyrkivät talliin ja ovat ulkoilusta sitä mieltä, että ulkoile yksinäsi. Kuivalla lumikelillä ne tulevat kyllä ulkoilemaan kanssani.

Vuohillani on pihassa pieni aitaus, mutta kesällä ne vuorottelevat ponien kanssa puolen hehtaarin niittylaitumen käytöstä. Pihapiiristä vuoheni eivät lähde vapaaehtoisesti. Puiden kuoriminen ja kiipeily ovat vuohien lempiharrastuksia.

Molemmat vuoheni ovat olleet hyvin terveitä ja poikimiset ovat menneet hyvin. Kerran Irmeli on näyttänyt puhaltumisen merkkejä ja kerran sillä on ollut utaretulehdus. Sairaan kipee vuohi -kirja on mielestäni täydellinen opus vuohien mahdollisiin sairauksiin ja siihen mitä hoitoa ne vaativat.

Kuttujen pitämiseen tarvitaan aitausten ja kuttulan lisäksi muutamia tarvikkeita. Näitä ovat muun muassa lypsypöytä, sähköpaimen, mahdollinen sähköverkko, sorkkasakset, kierrekantiset sadevesitynnyrit, joihin rehut voi piilottaa hiiriltä ja vuohilta sekä sairaan kipee vuohi -kirja, lääkekaappi, heinähäkki ja ämpäriteline. Vuohet availevat kätevästi vaikka mitä salpoja, mutta kierrekantisiin rehutynnyreihin ne eivät ole (vielä) päässeet käsiksi. Liikuteltavalla sähköverkolla voi trimmata pihasta pienempiä alueita, jos ei vaikka jaksa itse siivota puskioita ;)

Molemmat kutuistani ovat lypsykuttuja eli saan tallistani maitoa. Alkuun tein maidosta juustoa, mutta nyt olen laiskistunut sen suhteen ja käytän maitoa kahvissa, valkokastikkessa, kerman korvikeena fetapiirakassa ja viimeisimpänä olen ihastunut vuohenmaitojogurtin tekoon. Molempien kuttujeni maito on miedon makuista, mutta säilytys antaa siihen "vuohenjuuston makua". Jogurtissa tämä vaikutus ei näytä toistuvan vaan jogurtti maistuu kuin tavalliselta turkkilaiselta jogurtilta.

Omavarainen joulu

Jouluni ei ole omavarainen, mutta teoriassa se voisi olla ainakin omavaraisempi. Jouluun mennessä kellarissa on vielä juureksia ja mehua ja joulukinkku voisi olla omasta possusta. Joulukoristeiden ja kynttilöiden suhteen voisi olla melko omavarainen. Ja lahjoja voisi tehdä itse ainakin luonnon antimista, mutta näin ei käynyt ainakaan tänä vuonna.

Kasvimaallani on leudon loppusyksyn jäljiltä vielä muutama punakaali ja ajattelin niistä tehdä jouluksi punakaalilaatikkoa. Tänä vuonna ei ollut kesäpossuja, mutta ostin ystävältäni ankan pakastimeen ja ajattelin yrittää tehdä siitä joulupaistoksen :) Tässä ohessa olen treenannut oman turkkilaisen jogurtin tekoa onnistuneesti ja täysin epäonnistuneesti. En ole vielä selvittänyt mikä johti epäonnistumiseen, mutta eiköhän sekin vielä selviä :) Jovelan johannan uuniomenahillokeresepti jogurtin kanssa oli ihanan jouluisen makuinen!

Yhden jouluisen jutun suhteen olen kyllä omavarainen nimittäin joulukuusen :D Pihasta löytyy maljakkoon sopivia näreitä :P ja joulukoristeita olen saanut lahjaksi ystäviltä ja selvästi he tuntevat tyylini, sillä kaikki sopivat keskenään yhteen :)

Kynttilöitä olen valanut eri vuosina vanhoista kynttilänjämistä, mutta tänä vuonna ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja sulattaa nurkissa odottaneet mehiläisvahaklöntit ja valaa niistä kynttilöitä. Ensimmäinen sulatus onnistui ilman haavereita mehumaijassa kasvihuoneen puuliedellä.

Jouluuni kuuluu joulukuusen koristeiden lisäksi seimiasetelmat. Paimen on tullut seimelle jo lampaiden kera ja Maria ja Josef ovat saaneet tänä vuonna väriä vaatteisiinsa. Vielä odotan netistä tilaamani uuden sisäseimen saapumista postista. Lisäksi toivon pääseväni tutun harvennusmetsään hakemaan eläimille jouluksi havuja. Vuohet rakastavat mäntyjen oksien kuorimista ja hevosille menee kuusenhavut :)

Ihanaa joulunodotusta kaikille lukijoille!

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/joulukuu2020/

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/12/luukku-7-monivuotiset-joulukukat.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/12/joulu-lahestyy.html

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-12/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/12/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-9.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/12/suuntana-omavaraisuus-osa-12-hiukan.html

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/12/7-luukku-omavaraisuus-ja-joulu.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/jo-joutui-aika-jouluhun/

Syysistutukset ja siemeninventaario

 Syksy tuli eli nyt pitäisi siivota kasvimaalla ja -huoneessa ja siirtyä seuraavan kasvukauden odotteluun.

Tyhjensin kyllä tomaatit kasvihuoneesta, mutta en kyennyt tyhjentämään kasvihuonetta kokonaan, vaan täytin sen uudestaan kantamalla kasvimaalta kaikenmaailman kaalikasveja ja istuttamalla ne tomaattien, kurkkujen ja basilikan tilalle ja sitten viritin kynttilät kattokruunuun ja hellaan tulet :) 

Sen jälkeen aloittelin kasvimaan tyhjennystä ja samalla kirjailin ylös mitä haluan ensivuonna ja mitä en. En esimerkiksi ole koskaan innostunut punajuuresta, mutta tänä vuonna törmäsin aivan ihanaan borsch-keitto reseptiin ja mieleni muuttui punajuuren suhteen :)

Tein viime syksynä ensimmäistä kertaa syyskylvöjä (porkkanalla ja palsternakalla) ja koska ne onnistuivat hyvin (syyskylvetyt porkkanat eivät päätyneet myyrien suihin) niin tarkoitus on tehdä myös tänä vuonna syyskylvöjä. Ja sehän vaatii sen, että inventoin siemeneni. Kolmesta eri paikasta löytyi koskemattomia sekä osittain käytettyjä siemenpusseja, joista osassa päiväyskin on mennyt🤦‍♀️ Inventaariosta aina seuraa vierailu siemensivustoilla ja sitä taasen seuraa siemenostos, mikä tuottaa välitöntä mielihyvää 😄

Päätin myös, että siirrän seuraavana vuonna perunamaani pois kasvimaalta. Navetan takana on entinen possutarhan paikka ja perunat pääsevät sinne. Uskon ja toivon, että perunamaa kärsii vähiten kanojen innokkaasta osallistumisesta kasvien hoitoon. Katsotaan miten emännän käy ;) Tämä lisää kasvimaalle lisää tilaa kaaleille, pavuille ja juureksille.

Papujen osalta kokeilin tänä vuonna pakastuksen sijaan hapatusta. Jännityksellä odotan, onnistuvatko ne ja tykästynkö niiden makuun? Kikherneen siemeniä tilasin lisää, vaikkeivat ne ehtineet kypsyäkkään tänä kesänä. Niitä käytän monissa ruuissa, joten toivon kovasti onnistuvani niiden kanssa ensi kesänä.

Kohta voisi jo hahmotella tulevan vuoden kylvösuunnitelmaa, eikö vain?

Omavaraisuuspyrkimykset vuonna 2020

Kuulumisia

Tämä vuosi on ollut monenlaisten vastoinkäymisten vuosi, joten olosuhteiden pakosta keskittyminen on ollut enemmän selviytymisessä kuin unelmia kohti pyrkimisessä. Näin ollen omavaraisuus aste on pienentynyt tänä vuonna entisiin verrattuna. Kasvimaalta ei tullut pahemmin satoa, eikä hunajaakaan nyt tule kun mehiläiset kuolivat viime talvena. Teuraskukkoja tuli pari naapurista, mutta muutoin lihaakaan ei ole tullut. Eläinten rehujen suhteen omavaraisuus on myös vähentynyt, ja polttopuut hankin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen tontin ulkopuolelta. 

Haaveissa oli rakentaa tänä vuonna uutta ponikatosta ja pölyttäjäkukkamaata sekä uudistaa vanha possutarha tulevaisuutta varten. Nämä projektit jäivät kuitenkin pois listoilta, mutta pienen vadelmatarhan sain tehtyä ja jopa sain maistiaiset siitä. Yläkerran remontti on myöskin edistynyt, mutta vielä tekemistä riittää esimerkiksi rappauksen, maalauksen ja listoitusten osalta. Sähköt sain yläkertaan ja sängyt ovat viimeistelyä vaille valmiit. Yläkertaan tuli siis kaksi kaappisänkyä vieraita varten. 

Kasvihuone sai oman lämmönlähteen, mutta kellarin ulkoasufiksaus ei edistynyt vielä tänä kesänä.

Vuohet, kanat, kani ja ponit voivat pääsääntöistesti hyvin. Nellin kuolemasta on nyt yli kolme kuukautta, mutta vieläkään en kykene siitä kirjoittamaan, enkä kuvia katselemaan. Hilmalla on toisessa utareessa jokin tukos ja sen vuoksi eläinlääkäri suositteli pistämään sen umpeen. Toiseksi vanhin kanani Martta poistui keskuudestamme lokakuun alussa. 

Liiterissä on nyt  talvea varten hyvän tuoksuista koivua ja kerput roikkuvat tallin ylisillä. Tallin päätyyn nousi pieni katos ja ponit saivat uuden kuljetuskaluston, jota ei kuitenkaan toivottavasti tarvita enää klinkkareissuihin. 

 

 

Satokuulumisia

Kasvimaan ilahduttajina toimi kymmenkunta täydellistä kukkakaalia sekä valkosipulit. Suuri osa perunoista ja porkkanoista ja ilmeisesti myös sipuleista hävisiävät vesimyyrien suihin pölyttäjien puute tuntui kasvimaalla vähäisen tomaattisadon ja huonon kesäkurpitsavuoden muodossa. Keräkaaleja tuli viime vuotta vähemmän, mutta tuli kuitenkin, samoin kuin papuja ja mangoldia. Kikherneet eivät ehtineet tuottaa satoa, samoin kuten eivät maissitkaan. Parsakaali tuppasi kukkimaan niin nopeasti, etten ehtinyt saada paljon satoa. Yrtit tuottivat myös vähäisen sadon. Piti uudistaa ja siirtää mansikkamaa uuteen paikkaan, mutta kävi niin sääliksi siellä sinnitteleviä mansikoita, jotta revin muovit mäkeen, lisäsin palanutta hevosen peetä, biohiiltä ja taputtelin katteeksi päälle olkipatjan.  Jospa ne sieltä vielä innostuisivat kasvamaan. Kellariin tuli siis vähän perunaa, mehuja ja muutama purjo ja palsternakka. 

Mitä opin tästä vuodesta?

• Parsakaalit pitää kerätä nopeasti. (Korkea ja harva kukinto sekä ennen aikojaan avautuvat kukat johtuvat liian korkeasta lämpötilasta. Lähde)
• Valkosipuleille tulisi antaa nokkosvettä läpi koko kesän, jotta ne kasvaisivat kokoa.
• Vesimyyrät on ongelma samoin mehiläisten puute.
• Korkeanpaikankammoon auttaa heiluvilla rakennustelineille keikkuminen talon korkeimmassa kohdassa.
• Marjapensaat pitää sittenkin suojata linnuilta, sillä ensimmäistä kertaa 10 vuoteen linnut kävivät yhtenä iltana putsaamassa punaiset viinimarjapensaat.
• Omenapuun oksien taivutus menee metsään kun myrsky tulee ja puu ei pääse vapaasti huojumaan.
• Kompostini toimivat sittenkin
• Halpoja kaaliverkkoja ei kannata ostaa, eikä kaaliverkon sisällä saa olla yhtään maahan jäänyttä vanhaa lanttua (ötököineen)
• Opin rappaamaan ja kasaamaan hakitelineitä (hakitelineissä tärkeintä on vatupassin käyttö ja loppu on lähinnä kyse voimasta ja korkeiden paikkojen siedosta)
• Pidän enemmän vihreistä kuin keltaisista kesäkurpitsoista ja valkoherkukka-kesäkurpitsahillon on niin hyvää että!

Kurkkaapa muiden omavaraisbloggaajien kuulumisia:

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/siemenjoulukalenteri2020/

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/11/suojaa-myyrilta-rusakoilta-ja.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/11/solmujen-sommittelua.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-11/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/11/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-8.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/11/suuntana-omavaraisuus-osa-11-taman.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20548

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/11/unelmana-omavaraisempi-elama-opiksi.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3381

Unelma kiviaidasta vai kivijonosta

Olen aina tykännyt kiviaidoista ja haaveillut omalle tontilleni sellaisia. Yksi haaveen onnistumisen edellytys on valmiina eli kivet löytyy omalta tontilta. Koko kylä on niin täynnä kiviä, että lähes kaikki haluavat lahjoittaa omalta tontiltaan ylimääräisiä pois. Mutta muutama edellytys minulta puuttuu eli tila ja konevoima. Jos tilaa olisi määrättömästi niin voisin ensinnä kerätä kivet toisaalle, tehdä kiviaidan pohjalle perustukset ja valita kiviaineksesta sopivan kokoiset kivet ja niiden mukaan suunnitella kiviaidan leveys. 

Mutta koska en omista määrättömästi tilaa enkä lainkaan konevoimaa, niin todelisuus on se, ettei kiviaidalle ole tehty perustuksia eikä sen levyttä ole suunniteltu kivien koon mukaan. Tonttini koillislaidalla kiviaita on kaivinkonekuskin siirtelemä kivijono. Kaakossa se on taasen noin kolme metriä leveä kiviröykkiö kivistä joita on tuupattu kasaan niityn kunnostuksen aikana. 

Viikonloppuna aloittelin tonttini lounaiskulmaan pienistä kivistä koostuvaa kiviaidan pätkää.  Viereen kun oli jäänyt hankala maavalli, joka on täynnä kiviä. Ei muuta kuin kuokka käteen ja maavallia pienentämään ja samalla kiviä aitaan kantamaan. Ehkä se olisi voinut olla leveämpi, mutta koska työskentelyni ei ole yleensäkään kovin suunnitelmallista vaan sponttaania puuhastelua, niin tällainen siitä tuli:)

Kivijono

Lämpöä kasvihuoneeseen

Kasvukauden pidentämistä varten olen vähän tuunaillut kasvihuonetta. Kuten kuvasta näkyy, itäpäädyssä on nyt uusi tiiviimpi ovi ja ikkunareunoissa on nyt vanhoista talon ulkovuorilaudoista tehdyt listat. Mutta suurin uudistus näkyy kuvassa vasemmalla eli kasvihuoneessa on nyt savupiippu ja se on kiinni pienessä suloisessa Högfors 13 hellassa <3

Kun kaikki on tehty kierrättäen niin kokonaisuus on vähän sinnepäin, mutta se toimii!

Tässä kuvassa näkyy kasvihuoneen eteläpääty ja se miten toteutin savupiipun läpiviennin. Isä toi tuliaisiksi sopivan kokoisen kolmiruutuisen ikkunan josta poistin ylimmän ruudun ja vaihdoin tilalle palolevyn palan.

Tässä on tuo ihana pieni hella, jonka sain lahjaksi roskalavaryhmästä. Hellan päällä käytän kaaminapuhallinta levittämään lämpöä koko kasvihuoneeseen.

Tämän vanhan saunanoven ostin Tori.fi:n kautta. Vielä mietin sen värisävyn muuttamista ja ainakin nuppi vaihtuu kahvaksi, mutta muuten se menee mukavan napakasti kiinni eli tuuli ei pääse sitä itsestään aukaisemaan.

 

Hellan mukana tuli kaksi suoraa hormiputken pätkää. Ostin lisäksi kaksi kulmapalaa ja teetätin kyläsepällä paloista sopivan kokonaisuuden.

Kasvihuoneeni on tehty pääosin kierrätysmateriaaleista. Vain betonisokkeli, kulmaraudat, valokate, piipun kulmapalat ja osa ruuveista on uutena ostettuja.

Tiilet ovat kylän yhden navetan puretuista väliseinistä, ikkunat ovat naapurikylästä huutokaupasta. Harmaa lauta on serkkupoikieni entisestä puumajasta tai oman talonpäätyni vanhoista vuorilaudoista. Ovet ovat molemmat vanhoja saunanovia. Toinen löytyi tori.fi:stä ja toinen ystäviltäni. Yrttihyllyjen kiinnikkeet ovat työpaikkani virastomestarin lahjoituksia. Tomaattien kasvulaatikot ovat ajokoneen ketjujen laatikot. Lattiatiilet ovat tori.fi annetaan-ilmoituksesta ja hella roskalavaryhymästä. Runkopalkit ovat terassityömaaltani ylijääneet oman pihametsäni puista sahatut piirut. Ja talvisin katossa roikkuu roskiksesta pelastettu kattokynttelikkö :)

Kasvihuoneeni on vähän sinnepäin mutta sopii hyvin muutoinkin rappioromanttiseen ympäristöönsä ;)

Seuraava projekti on saada kasvihuoneeseen sadevesirännit ja vesipunttu.