Loma loppui ja edistymiseni projektien suhteen ovat olleet pienet, mutta jotain edistymistä on silti havaittavissa:)
Projektina portaat talon päätyyn
Ensinnä Pena tuli ja kuopasi kaivurilla kuopan talon päätyyn. Sitten tuli naapuri ja toi traktorilla sorakuorman kuoppaan. Eli porrasprojekti edistyy hitaasti, mutta varmasti.
Projektina pihattoaitaus
Pihattotarha sai toisen lautakierroksen ja portin. Ponit pääsevät nyt kulkemaan kellarin takaa pihattotarhan ja haketarhan sekä niittylaitumen väliä. Nimi pihattotarha on hieman harhaanjohtava, sillä siellä ei ole vielä pihattokatosta vaan pihattokatos (jota kutsun laidunkatokseksi) sijaitsee niittylaitumella.. Eli onnea vaan sille joka yrittää pysyä perässä näissä tarhojeni nimityksissä :D Mutta yhtä kaikki poneilla on mahdollisuus vetää pierupukkilaukkakisojaan hehtaarin alueella tässä pihassani. Tosin uudella puolella kasvaa lähinnä leppää ja vatukkoa ja nehän eivät poneja pahemmin kiinnosta. Kiinnostavampaa on karata talliin ja kaivella hyllyiltä leipäämpärit esiin :/
Eläinkuulumisia
Eläinrintamalla on ollut niin menetyksiä kuin menestymisiäkin. Herra kaniini on nyt poissa. Se sai jonkun hengitystieinfektion, mihin eivät antibiootitkaan purreet. Kanin lähtö teki mielen apeaksi, mutta yksi kana hautoi piristykseni seuraavaksi päiväksi muutaman tipun :) Kanaemo ja teletapit on nyt siirretty (hienoisella väkipakolla) sisäkanalaan, jossa tiput saavat kasvaa turvallisessa ympäristössä vähän isommiksi ennen kuin pääsevät ulkolemaan.
Jotain talven varalle
Kylätanssit ovat suuri ilo tällaiselle pienelle torppalaiselle. Tanssien parkkipaikan heinä palataan ja minä sain siitä yhden paalin. Lisäksi tanssilava koristellaan koivuilla, jotka minä kuivatan tallin ylisillä vuohille kerpuiksi talvea varten.
Lainapellostani sain tänä vuonna 161 pikkupaalia talteen. Pelto oli täynnä hiirenvirnaa ja siitäkös vuohet ovat riemuissaan :)
Sään vaikutus omavaraisuuteen
Sovimme muiden omavaraisbloggaajien kanssa, että kirjoittaisimme tällä kertaa myös sään vaikutuksesta omavaraisuuteen. Ja säähän voi vaikuttaa omavaraishaaveisiin varsinkin viljelyyn monella tapaan. Esimerkkeinä sääilmiöistä jolla voi olla nyt sekä tulevaisuudesssa vielä enemmän vaikutusta:
- rankkasateet sekä raekuurot
- tulvat
- kuivuus
- tuulet
- kylmät kesät
- liian kuumat kesät
Lisäksi sääilmiöt voivat auttaa tuholaishyönteisten lisääntymisessä, jotka puolestaan voivat viedä sadon.
Itse olen etuoikeutetussa asemassa sen suhteen, että kaivoni on vesirikas ja olen saanut kuivinakin kesinä surutta kastella sen vedellä kasvimaata. Mutta tänä kesänä kävi niin, että minäkin sain kokea miltä vedettömyys tuntuu. Nimittäin olin yhtenä iltana saunassa ja hiuksia pestessäni tajusin, että tämä outo haju ei tulekaan viemäristä vaan vedestä. Siinä sitten hiuksia loppuun pestessäni arvuuttelin, että pesenkö päätäni hiiren-,rotan- vain sammakonraatovedellä. Oikea vastaus oli kolmen hiiren tai paremminkin ehkä myyrän raatovedellä. Tämä yökötystä aiheuttanut episodi aiheutti ajanjakson, jolloin minun piti hakea esim. eläimille vettä muualta. Vedenhaku ei aiheuttanut muuta kuin ylimääräistä ohjelmanumeroa, mutta sen verta, että kiitollisuus puhdasta vettä kohtaan kasvoi entisestään.
Kaivon vuoksi kuivat kesät eivät pahemmin vaikuta viljelyksiini. Lisäksi viereinen metsä suojelee viljelyksiäni kovilta tuulilta, mutta kylmyyttä ja rankkasateita vastaan on vaikea taistella. Toki kasvulaatikot ja harsot sekä kasvihuone auttavat jonkin verran kylmänä kesänä, mutta eivät ne korvaa auringon lämpöä. Yksi raekuurokin kävi tänä kesänä ravistelemassa pientä satoani. Sillekään ei voinut muuta kuin päivitellä. Pienessä rinteessä oleva kasvimaani ehkä ei jäisi uimaan rankkasateiden aiheuttaessa tulvia, mutta tuskin antaisi satoakaan.
Varautumisen ydin on mielestäni siinä, ettei kaikki munat ole samassa korissa. Uusien elämää helpottavien (usein sähköisten)tarvikkeiden rinnalla on hyvä pitää jonkin verran mekaanisia tarvikkeita ja samoin kasvien suhteen kannattaa kasvattaa eri lajikkeita, sillä joku niistä voi kestää paremmin kuin toinen kyseisen kasvukauden "vitsausta".
Tämän hetkisellä kasvatuskokemuksella olen kyllä sangen tyytyväinen etten joudu kasvattamaan kaikkea ruokaani itse. Nälkä tulisi aika pian. Mutta en lannistu tästä, vaan iloitsen siitä että joka vuosi opin jotain ja ainakin olen hitusen taitavampi kuin aiemmin :)
Loppuun vielä pari kuulumista kasvimaalta
Pensasmustikat ovat tuottaneet iloa aamujogurtin päällä ja pari kaaliakin ovat riemastuttaneet jollain käpertymistä muistuttavalla tavalla :D harmi vain, että kaalikoit ovat syöneet niitä. Ensi vuonna piilotan kaaliverkon liepeet maan alle.. ryömikööt maan alta jos mielivät mun kaaleja.
